28. tammikuuta 2011

Perjantai on toivoa täynnä

Sinne se taas hurahti! Kokonainen viikko. Aika kuluu niin, ettei tahdo perässä pysyä. Blogikin on saanut elää ihan omaa elämäänsä, paitsi että olen minä täällä käynyt lukemassa; nautiskelemassa! Sen verran minua on muistilla siunattu, etten sentään omia tekstejäni päivittäin tavaa, vaan oman blogini kautta seurailen myös montaa muuta ihanaa, innostavaa ja inspiroivaa naista. Kiitos teidän, meidän TV:n ja aikakausilehdet voidaan pian lomauttaa lopullisesti.

Tälle viikolle on mahtunut paljon kaikenlaista. Mainitsen niistä vain mukavimmat! Alkuviikosta postilaatikkoon tipahti kutsu HÄIHIN!!! Tähän ikään tultua näitä kutsuja ei enää tippuile joka päivä, ja siksi olen enemmän kuin innoissani! Me saatiin kunnia päästä juhlimaan ihan oikeisiin, ihaniin talvihäihin, ja sitä päivää täällä odotetaan innolla. Intoa ei yhtään vähennä se, että itseasiassa taidan olla syypää koko juhlaan, vaikka pesinkin käteni jutusta jo muutama vuosi sitten. Minä nimittäin olen ihan virallisesti "puhenainen". Nyt kai sen voi jo tunnustaa. Enpä olisi ikinä uskonut, mutta joskus voi näköjään olla vaistojensa kanssa oikeaan aikaan liikkeellä. Kaksi ystävää, molemmat kipeästi seuran tarpeessa, ja minä mietin puoli vuotta, että mahtaisivatkohan ne pärjätä yhden illan kahdestaa, ennen kun uskalsin alkaa treffejä järjestämään! Nyt ne haluavat olla yhdessä aina. Uskomatonta!



Toinen uskomaton asia on se, että Viivu's Home taitaa saada seinät ympärilleen ja katon pään päälle... Nettipuoti avautuu pian, mutta yhtäkkiä, kuin tyhjästä on ilmaantunut myös muita mielenkiintoisia mahdollisuuksia, joista ihan varmasti kerron myöhemmin lisää! Täytyy ensin hieman itse mutustella, että kuinkas tässä näin kävi...
Näiden ajatusten ja lainakuvien myötä 

ihanaa viikonloppua kaikille <3




23. tammikuuta 2011

Maalausterapiaa

Seinä on vielä kesken, mutta ihan pakko pikkasen vilauttaa :)
Väri on IHANA! Ja viikonloppu on ollut suorastaan terapeuttinen! Ihan yliraskaan viikon jälkeen me on naisporukalla vaan hiimailtu kotona kalsareissa ja kasteltu siveltimiä maalipönttöihin. Välillä suorastaan sotkettu! Mies ja pojat on olleet mäessä. Viikonlopun saldona maalattu on makkarin seinä, senkki, pöytä ja pari tuolia. Riimustuksia on ilmaantunut vaatekaappien kylkeen, Veetin huoneen lattiaan ja olkkarin seinään :) Melko pian tajusin, että lattiat vaan täyteen pahvia, niin saadaan molemmat tehdä hommia rauhassa!

 







Leppoisaa sunnuntaita!

Se olis sitten taas sunnuntai, pyhäpäivä.
Meinaan aloittaa sen (HOKS! Vasta NYT!) juoden ISON kupillisen kahvia ja syömällä 
ISON suklaamuffinssin kaloreista välittämättä.

Kuvat ovat tällä kertaa putiikin puolelta.
Nämä vaan sopii niin hyvin justiinsa tälle päivälle.

 


Samalla jaan teille tunnustuksen, jonka sain (pitkästä aikaa muuten...)
hiljattain täältä.
Kiitos Tuuletar!


Haluan itse antaa tämän eteenpäin Pesukarhun sielu -blogille ja sen ihanalle,
huumorintajuiselle ja hauskalle kirjoittajalle Niinalle!

Hmmm...ja sitten ne seitsemän asiaa...
Tällä kertaa tässä muodossa:

MINUN VALINTANI

yksi homma loppuun-sata rautaa tulessa
suolainen-makea
iso-pieni
uusi-vanha
puu-kivi
talvi-kesä
farkut-kalsarit 

Ihanaista sunnuntaipäivää kaikille!



22. tammikuuta 2011

Operaatio seinä


Tulin vain kertomaan, että operaatio turkoosi seinä on alkanut! 


Työmaalla käy melkoinen vilske. 
Ainoastaan miestä ei näy...
Muuten mulla kyllä on apulaisia!


Tasoitustöissä me meinataan katsoa seinää vähän läpi sormien...
Uskokaa tai älkää, mutta ennen alan koulutusta seinienkin maalaaminen oli 
PALJON helpompaa!

Niin...ja tiedättekö mitä vielä. 

Kaiken tämän tapetti-innostuksen jälkeen joudun toteamaan, että
olen ehkä sittenkin ihan vähän maali-seinä-ihminen...


20. tammikuuta 2011

Tule sellaisena kuin olet

 Haluan nostaa tän ihan tähän tekstiksi.
Sain runon kommenttina edelliseen postaukseen,
ja löysin tästä itseni, ja se, mitä näin, oli juuri sitä mitä halusinkin nähdä.
Huoleton, iloinen, sinisilmäinen luonnon lapsi.
Sellainen minä olen!



Enkä sitä kadu.
Jos en sovi kaikkien tiukkiin raameihin, en kai voi sille mitään,
koska en edes halua kasvaa niin isoksi, että pipo alkaa kiristää.
Tällaiseksi minut on tehty, ja olen kiitollinen siitä.



Siispä,

Älä tule pyhäpuvussa
niin kuin tehdään
toisten suvussa.
Avojaloin saavuthan
yli pellon kukkivan,
tallustele ojanlaitaa
tuulen helliessä paitaa.

Laita sivuun hymy suloinen,
jos on mieli alakuloinen.
Älä ikävääsi peitä.
Älä kätke kyyneleitä.
Olen läsnä, olen tässä,
vierelläsi ikävässä.

Tule niin kuin tulit ennenkin,
tule arkipäivän askelin.
Tule tähän tuttuun taloon,
jossa kaikki tuodaan valoon,
mietiskellään aamun koittoon,
noustaan satakielen soittoon.

- Anna-Mari Kaskinen -