29. syyskuuta 2009

Monenlaista kuumetta

Olen valvonut koko aamuyön mietiskellen ja kuulostellen,
alkaisiko talokuume nousemaan.
Välillä olen aivan innoissani ja valmis muuttamaan taloon samantien,
välillä mietin pitäisikö sittenkin vielä odottaa...
Miten tämä nyt näin päin kääntyi?
Minunhan piti olla heti valmis kuin partiopoika.

Tänään täytyy selvitellä raha-asioita,
ja sitten varmasti jonkinlainen tarjous jätetään ja
samalla jätetään ratkaisu suurempiin käsiin.



En ole näköjään ainut, joka meidän perheessä "kuumeilee".
Essu oli eilen illalla levoton ja vikisi (mitä se ei yleensä tee).
Yöllä se olikin sitten "synnyttänyt" komean liudan pehmolelupentuja
tyynylle viereensä.
Jokaisen oli sievästi asetellut hyvään järjestykseen, ja
siinä se nyt kaikella äidin rakkaudella niitä hellästi vahtii.

Hassu koira!

:)Viivu

7 kommenttia:

Lisay kirjoitti...

Kuvien perusteellahan talo naytti aika kivalta!
Remontoitu,mutta onko ihan sinun makuusi???
Ainahan pieni maalaus tai tapetti tekee siita oman ja tietysti oma sisustus!!!
Onpa talot hinnoissaan siella Kajaanissakin!
Asuinaluetta en tunne,mutta aika lahella keskustaa???Toivottavasti nyt loytyisi se oma koti.
Kyllapa on teilla ihana koira.Pikaraskaus ja -synnytys!!!

Viivu kirjoitti...

Niin... Ei se ole ihan se minun juttu... Siinäpä se onkin... Paljon siinä on hyvää ja sisustamallahan siitä oman näköisen saisi, mutta en tiedä... Pikkuhiljaa voisi sitten muttaa oman näköiseksi... Huokaus! Vaikkeeta!

Maria kirjoitti...

Niin, ei ehkä tuollaisenaan ihan sinun juttu, totta. Mutta kyllä tuosta saa teidän näköisen. Näyttäisi olevan hyvässä kunnossa, siisti ja hoidettu piha ja muutenkin viehättävänoloinen paikka. Ei lainkaan huono ratkaisu.

Ollaan ite asuttu monessa paikkaa. Edellinen oli aika paljon tuontyylinen, niin ulkoa, kuin keittiökin. Ensin ei tuntunut omalta, mutta oli oikeastaan ainut vaihtoehto.
Vähitellen rempattiin mieluiseksi ja alkoi tuntua omalta. Siellä asuttais kait vieläkin, ellei paikkakunta olisi ollut vähän väärä.

Tuo talo vaikuttaa kuitenkin ihan toimivalta ja mukavalta. Täydellisiä ratkaisuja, niitä on harvoin.
Meilläkin oli talounelma, vuosia. Tähän tontille sen olsi saanut jopa toteuttaa, Torni-Ainolan tosi jyrkällä kattokulmalla. Elettiin kuitenkin villiä aikaa ja rakennuskustannukset karkas vuodessa meidän ulottumattomiin. Piirrettiin oma malli. Ei löydetty rakentajaa, kun niin perinnetalot eivät ole muotia, vaatisi jo osaamista enemmän. (Tai löytyi, mutta yksi halusi modernisoida mallin, toinen nosti hinnan taivaisiin...) Päädyttiin sitten helpompaan valmiiseen malliin. Ei ihan unelma, mutta riittävästi. On riittänyt, vaikka joskus vieläkin tavoitan itseni iltalenkillä ihailemasta sitä unelmataloa läheisellä taloalueella... :)
Mutta tässä on nyt hyvä asua, näinkin!
*iso halaus* ja paljon luotamusta isompiin käsiin, sinulle toivon!

Maaka kirjoitti...

Sorry, kun sekoitan ajatuksia toisten vakuuttelujen jälkeen. Mä taas uskon että sen tietää kun se oikea tulee vastaan. Ilo, rauha ja luottamus. Niin meille kävi tonttia etsiessä. Mutta jos ajatus talosta pikemminkin ahdistaa... Taivaan Isällä on parempaa tarjolla. Niin mutta koska? :D

T.V. kirjoitti...

Yhdyn noihin maakan sanoihin!Luja luottamus Taivaan Isään ja siihen fiilikseen jonka hän antaa,kun se oikea osuu kohdalle!!!Teille on varattuna vieläkin parempaa ja ihanempaa.Luota sä vaan...jne.Voimia ja pitkäääää pinnaaaaaaa ;)

Viivu kirjoitti...

:) Maaka ja Tarja, ihan hyvähän tätä asiaa on pohtia monelta kannalta, joten saapihan niitä ajatuksia sekotella :)
Mielipidettä on aina yhtä monta kuin ihmistä, ja mukavahan se on kuulla rehellisiä kommentteja!

Yritän kovasti luottaa, että tämä menee niinkuin pitää. Talo on toisaalta hirmusen ihanakin, ehkä en vaan uskalla sitä täällä hehkuttaa... Niin monta kertaa kun on joutunut pettymään.

Keittiön kaapit ja pinnat tosin laittasin itse eri tavalla, mutta nehän on sitten niitä asioita joita saa pikkuhiljaa tuunailla oman näköiseksi.

Olivieno kirjoitti...

Voi kuinka suloinen Essu!