3. maaliskuuta 2010

Epikriisi

Heipat PIIIIITKÄSTÄ aikaa!

Juttu ei ole loppunu kesken, enkä meinannut blogaamista lopettaa ensimmäisen kokonaisen vuoden kunniaksi, vaan tälle ennätyspitkälle totaaliselle nettipimennolle on ihan muut syyt. 

1. Esikoinen pelasi sisällä koripalloa sillä seurauksella, että modeemi sai kohtalokkaita vammoja. Seurauksena pelikielto ja täydellinen nettipimento. 

2. Mahatauti vei meidät kuopuksen kanssa sairaalaan enkä siis ehtinyt mykistynyttä tietokonetta edes harmittelemaan ennen tätä päivää. Nyt kuitenkin neiti on saanut nestettä nahkansa alle ja modeemikin saatiin kuntoon viidellä eurolla, joten rauha alkaa olla maassa ja voimme palata taas hetkeksi arkirutiiniin, kunnes hiihtoloma puskee päälle parin yön kuluttua.

Haluatteko kuulla sairaalareissusta? 
Kerron jokatapauksessa. 

Eihän se nimittäin taaskaan mennyt ihan niinkuin olisi pitänyt... (mulla näitä juttuja riittäisi!)


Tyttö (11kk, 7900g) alkoi oksentamaan lauantai aamuna. Sunnuntai-iltana voinnissa tapahtui melkoinen romahdus, kun lapsi alkoi myös ripuloida ja kuume noisi yli 39. Siispä hyntyttä niskaan ja yön selkään nokka kohti ensiapua. Ensiapu oli saanut uudet komeat tilat, mutta yhtään hoitajaa ei näkynyt mailla halmeilla. Puolen tunnin odotuksen jälkeen tulee hoitaja kysymään, eikö lääkäri ole vielä meitä ottanut vastaan. No ei ollut, kun ei ollut kukaan vielä ottanut vastaan edes ilmoittautumistamme. Niinpä siis kipin kapin ilmoittautumaan. Tässä vaiheessa ja mietin, että jos kyseessä olisi ollut kiireellisempi tapaus, oltaisiin me jo varmasti kuoltu monta kertaa.


Noh... Lääkäri tutki tytön. Tässä vaiheessa tilanne paheni hurjaa vauhtia! Kuumetta oli jo 39,9 astetta ja iho meni yhtäkkiä niin hurjan näköiseksi, että minäkin säikähdin vaikka melkoinen lehmänhermo olenkin. Kaikki kimmoisuus hävisi, ja vauvan iho oli kuin vanhuksella. Paperin ohutta, "tyhjää" nahkaa. Lääkäri tuumasi olevan kiire. Siinä hän sitten alkoi kaivamaan pakista neuloja. 


"Tällaista neulaa en ole kyllä koskaan ennen nähnyt." 
"En kyllä ole koskaan laittanut näin pienelle kanyylia"
"Olen aina laittanut vain punaisia ja sinisiä, tämä keltainen onkin ihan outo..."

Hmmm... vakuuttavaa... Lääkäri totesi homman olevan liian haastava, ja soitti päivystävälle lastenlääkärille. Lastenlääkäri vastasi unisena, ja kehoitti lääkäriä vain yrittämään itse. Noh, lääkäri tuumasi yrittävänsä kerran, ja soittavansa uudestaan jos ei onnistu. Ei antanut ammattiylpeys periksi soittaa... Kun toinen käsi oli neljä kertaa piikitetty, yritettiin toiseen käteen. Viimein lääkäri sai neulan suoneen, mutta kappas, ei ollut mitään, millä kanyyli kiinnitetään käteen. Pidin riuhtovaa ja huutavaa lasta, kun lääkäri yritti pitää neulaa suonessa paikallaan. Hoitaja lähti etsimään teippiä. Aika tuntui ikuisuudelta! Monta kertaa neula luisui melkein irti kädestä, ja lääkäri tuuppasi sen takaisin paikoilleen. Lopulta teippi saatiin, mutta kiinnityspintaa ei löytynyt mistään ja kanyylin päälle jäi outo muoviosa, jota sitten sekä hoitaja että lääkäri yhdessä päivittelivät. 


Samaan aikaan hoitaja tyhjensi tippapussista ylimääräisiä nesteitä lavuaariin, ja samalla selitti minulle, kuinka turvallisuussyistä pussissa ei saa olla liikaa nestettä, jos vaikka sattuisi valahtamaan vahingossa koko pussi suoneen. Lopulta hän kuitenkin totesi, että ei tässä nyt ehditä pussia liruttelemaan, vaan laitetaan koko pussi samointein ja toivotaan ettei hulahda. Voitte uskoa, että toivoin todella samaa! Viimein lapsi oli siis tipassa. Ongelma oli vain se, ettei tippa tiputtanut, koska oli niin maan perusteellisesti pieleen laitettu! Hoitaja tuumasi, että korjatkoot osastolla ja lähti meitä sinne saattamaan. 

Osastolla pääsimme viimein asiantunteviin käsiin. Hoitajat pyörittelivät silmiään. Eivät olleet uskoa tippaviritelmää todeksi. Tässä vaiheessa alkoi kyllä epäilys lumelääkäristä hiipiä vahvasti mieleen... Niinhän siinä kävi, että tipan laitto meni uusiksi. Tällä kertaa sitten jalkaan, kun kädet oli jo mustiksi pistelty. Paikalle kutsuttiin suosiolla anestesialääkäri. Loppu hyvin, kaikki hyvin! Hoitajat tuumasivat, että onneksi oli hyvällä huumorintajulla ja pitkällä pinnalla varustettu äiti kyseessä. Aika moni äiti olisi kuulema ollut pahalla päällä. Enkä ihmettele. 

Tarkoitukseni ei nyt ollut mollata sairaalan henkilökuntaa. Ihan varmasti he yrittivät parhaansa. Jokin on silti pahasti pielessä. Koulutus, resurssipula? En tiedä. Mutta päättäjät luultavasti heräävät vasta kun jotain vakavaa oikeasti tapahtuu. Jos sittenkään...






30 kommenttia:

Vekarus kirjoitti...

Hurjaa menoa teillä siellä! Toivottavasti olette nyt kaikki kunnossa!

Meillä tyttö joutui samasta syystä sairaalaan reilun vuoden iässä. Meillä ei edes yritetty kanyyliä vaan laitettiin nenä-mahaletku. Sekään ei tietenkään mennyt ekalla eikä tokalla eikä...

virva kirjoitti...

Voi Vea parkaa! Onneksi loppu hyvin kaikki hyvin,mutta kurjuus mitä touhua..Paranemisia!!

lumiomena kirjoitti...

Voi, Viivu! Kylmät väreet menivät selkäpiitäni pitkin, kun luin teidän sairaalareissusta. Miten kaikki voikin mennä noin?! Jos jotain olisi käynyt, kenen olisi vastuu? Vuorossa olevien lääkäreiden vai kuntayhtymän (tai kuka sairaalaa "hallitseekin")? Onneksi, onneksi olette takaisin kotona. Toivottavasti saatte viettää ihanan hiihtoloman, se olisi vähintäänkin kohtuullista <3

Laura kirjoitti...

voi hyvänen aika! kaikenlaiseen rääkkiin sitä pieni potilas ja äiti joutuukaan... mur!
ei ihme jos ajatus lumelääkäristä hiipi mieleen,.. ;)
onneksi ootte jo paremassa kunnossa. kivaa ja rentouttavaa lomaa, ootte sen kyllä ansainnut!:)

Arja kirjoitti...

Huh mikä tarina!!!Toivottavasti nyt olette kunnossa! Mukavaa loppuviikkoa
sinulle Viivuska:-))

Lisay kirjoitti...

No ei kylla oikein patevalta laakarilta vaikuta...
Mina en kylla olisi ollut hiljaa,jos lastani olisi noin raakatty.
Voi pienta tyttoa,mita joutui kestamaan.Pikaista paranemista!!!

Pieni Lintu kirjoitti...

Eihyvääpäivää!!!! Miksi sen ekan lekurin piti se sitte itte yrittää laittaa..eikö aatellu että osastolla osaavat pienet lapset hoitaa paremmin..laittaako muka lääkärit noita ite!?Hassua, kyllä täällä hoitajat osaa ton homman paremmin. Miehen täti sai sikapiikin jo monta kuukautta sitten ku lääkäri laitto sen..ja on käsi aina vaan kipee, pisti rasvapussiin vai mikä se on. Ei lääkärit aina osaa kaikkea..

Tosi kurja reissu!!! Hyvä että pääsi kuitenkin osastolle ja sai lopulta hyvää hoitoa!!! ♥

Anrinko kirjoitti...

Voi ei! Tuntuu pahalta sun neidin puolesta...mutta tämä on nyt tätä. Nykypäivää Suomessa. Mulla olisi muutama tarina kerrottavana. Oma kokemus niin KAMALA että jäi pahoja traumoja vuoden takaisesta leikkauksesta. Itken välillä vieläkin kun ajattelen...
Serkkuni olisi tänä päivänä hengissä jos olisi ollut osaavien käsissä.
En luota suomalaisiin lääkäreihin enää ollenkaan. Pelkään niitä noissa "arvauskeskuksissa". Varsinkin kun täällä Karjaalla, Caremassa oli SE lumelääkäri vielä palkattuna kirjoilla. =(

Sykerö kirjoitti...

Kamalaa! Ja eikö sillä lastenlääkärilläkään käynyt mielessä että jos soitetaan niin OIKEESTI tarvitaan apua! Ei kai ne nyt huvikseen soittele toisilleen keskellä yötä?
Onneksi osastolla sentään homma toimi.
Itse meninasin saada kohtauksen kun osaamaton verinäytteenottaja pyöritteli piikkiä pari vuotiaan tyttäreni käsivarressa "löytääkseen suonen", kun ei ekalla kerralla saanut osumaan..

malla kirjoitti...

hyi,se 0on kauheaa,ku lapsi romahtaa yhtäkkiä!!!!meillähän kävi samaten kolomevuotiaalle torstai-illalla....tk:n mentiin ku koko päivä ripuloi ja oksensi ja kuumeili,ja sit yhtäkkiä oliki jo aivan veltto ja silimät syvällä päässä!!samantien ovelta lähete käteen ja sairaalaan!!päästiin onneks nopeaan.kaks vuorokautta tipassa ja tauti meni ohi...toki vielä sitte kotonaki oksensi muutamia kertoja,mutta parani!

kaksosilla meni onneks ohi itellään,pelekäsin kans,ku essi painaa vaan 8kg,että koska kuivaa,mutta nyt tuntuu,että tauti on menossa ohi....kauan tämä kestää!no,onnille vaihoin tänään jo yhet ripulit....

toivottavasti tauti hellittää teistä nyt otteensa!!!!jaksamista<3

Heli kirjoitti...

Oi tyttöparkaa!!! Onneksi loppu hyvin... kyllä tuntuu todella että ei tuo lääkäri oikein tainnut hommaansa osata! Meillä on ollut yhdellä lapsella puolivuotiaana tippa ja se laitettiin päähän kiinni. Ja kyllä vain kutsuttiin lastenlääkäri se laittamaan!!! Aika järkkyä toimintaa siltä päivystävältäkin kun ei edes sinne teille paikalle vaivautunut... ou diö. No, kaikki lienee ok kuitenkin nyt teillä, huh.

Kirsi kirjoitti...

Voi herranen aika sentään mitä touhua!! Ei uskois, että Suomessa voi olla noin epäpäteviä lääkäreitä/hoitajia (ja että kaikki vielä sattuu samaan työvuoroon yhtä aikaa)

Onneksi kuitenkin teillä on nyt kaikki hyvin ja pikkupotilaskin jo paremmassa kunnossa :)

Jaksamista ja aurinkoista kevättä (meillä jo lumi sulaa! ) toivottelee:

Kirsi

TainaSusanna kirjoitti...

Hirveetä!

Kaikesta kamaluudesta huolimatta mua hymyilytti tuo "Aika moni äiti olisi kuulema ollut pahalla päällä" :D Aika moni äiti olisi hyppinyt tasajalkaa ja antanut kaikkien kuulla kunniansa.

Onneksi loppu hyvin. Kovasti terveisiä kaikille :)

Nonnukka kirjoitti...

Voi kauhea, olispas järkyttävää luettavaa! Oikeasti olen itsekkin miettinyt lasten kanssa käydessä julkisen puolen päivystyksessä, että minkälaisia lääkäreitä voikaan olla..hurjaa. Onneksi pieni pääsi asiantuntevaan hoitoon ja on paremmassa kunnossa nyt. -Jonna

Johanna kirjoitti...

Olipa kamala tarina! Samaistuin, meilläkin oli ikävä päivytyskäynti joitakin kuukausia sitten. Ihan siinä itku tuli minulle silmään. Mutta en nyt tässä ala sitä selvittämään :). Onneksi loppu hyvin ja kiva että olet taas kehissä :).

Marielisa kirjoitti...

Voi eikä! Mulla kans pari ei-niin-mukavaa kokemusta lasten sairaala-ajoilta KAKS:issa, etenkin jälkimmäinen mietitytti vielä pitkään jälkikäteen. Silloinkin hoitaja kiitteli, että olipa hyvä että oli pitkäpinnaisempi äiti kyseessä...hmmm.
Jokin siellä mättää, voi kun saisivat asiat kuntoon ja pian!

Onneksi tyttärenne sai viimein kunnon hoitoa - ja se lomakin teillä on ihan nurkan takana! =)

Anis kirjoitti...

Voi herranpieksut! Vaikka oletkin hyvähermoinen niin anna ihmeessä palautetta. Kyllä kai ensiavussa pitäisi olla pikkaisen "pätevämpää" henkilökuntaa.
Meillä naapurin vauva palautettiin ensiavusta kotiin vaikka oli hirveä ripuli, kuume ja oksenteli. Lääkäri oli vain sanonut, että yrittäkää syöttää. Olivat kaksi tuntia kotona ja eikun takaisin, tippaan ja hengitysviiksiin. Että näin myös Oys:ssa. Kyllä pistää vihaksi!

Uuden Kuun Emilia kirjoitti...

Kamala kokemus! Tuli myös heti mieleen, että osaava hoitaja olisi voinut pelastaa tilanteen.

Loppu hyvin, kaikki hyvin!

Pikaista paranemista ja voima halauksia!

SuurellaSydämellä kirjoitti...

Ihan oikeasti aivan hirveetä ! Pitäs olla tuolla alalla oikeasti osaavat ihmiset, koska kyseessä on kuitenkin ihmiselämä ! Minulla jo tunteet kuohahti, mutta onneksi loppu onnellinen. Voimia ja paranemisia !

Teija kirjoitti...

Ohhoh, kauhiaa! Kylmät väreet täälläkin! :/

Mutta loppu hyvin onneksi! Itse en luultavasti olis ollut kovin hyväntuulinen ja huumoripäällä, että pojot sulle! :)

Unelma-Alli kirjoitti...

Kertakaikkiaan kamalaa! Onneksi päättyi hyvin!
Oot kyllä ihailtavan "lehmänhermoinen", minä olisin jo vollottanut itsekin lapsen kanssa, vaikka siitä mitään hyötyä olisi...
Mahatauti "kylässä" just meilläkin. :/

Pieni Lintu kirjoitti...

Toi on kyllä niin säkää että kuka sattuu kohdalle..synnärillä kuopuksen CRP:tä seurailtiin ja voi pienen kantapäitä kun oli reikäset..no jotkut yritti väkisin runnoa verta kylmistä kintuista, viimenen joka otti niin hoksas että pitää lämpimällä ensin painaa jalanpohjaa niin veri tuli helpommin. Ja niinikään kuopuksen kanssa kun jouduttii verikokeisiin ku oli vauva niin lääkäri ei otattanu tk:ssa verikoetta vaa vinkkas että kannattaa mennä sairaalan labraan otattaan se koe kun ne on tottunu ottaa vauvoilta ja keskosiltakin ja siellä se kävi niiiiin näppärästi ettei oo tosikaan!

Rianneli kirjoitti...

Alalla lastenkin parissa työskenneltyäni en voi kuin ihmetellä
miten tällaista voi tapahtua.Kyllä oli onni, että siitä selvisitte ja lapsi parantunut! Noroako oli?

Maarit kirjoitti...

No jopas teillä on ollut seikkailu! Onneksi kaikki on nyt hyvin. Mukava kun olet palannut, olenkin piipahdellut aina välillä katsastamassa täällä...

Mari kirjoitti...

Voi pientä,hurja reissu teillä ollut. Sairaalareissut lasten kanssa on ihan hirveitä, ja tilannetta ei paranna että hoito alkaa vähän epäonnistuneesti :(.

Valloittava valkoinen kirjoitti...

Olen ihan miltei vedet silmissä miten kamalaa kaikki.ja siis onko todella mahdollista että huono tila voi tulla noin nopeaa tai siis en epäile vaan kauhistelen.Oma samanikäinen ollut nyt viime viikon tiistaista korkeassa kuumeessa 39,0-40,3.ja virus tauti oli aluksi mutta nyt mennyt korviin ja keuhkoihin.toivon vain että lääkkeet puree.vaikka tosiaan eihän meillä vatsatauti ole että kunto ei pitäisi huonota noin yhtäkkiä!

Voimia sinulle1
Anu

Hanna kirjoitti...

Voi että sentään , miten surkeaa kun tuollaista tapahtuu,Pääasia että nyt kaikki hyvin, Hyviä vointeja sinne:)

Nanna kirjoitti...

Voi pientä!! Hyvä että äiti on hyvä hermoinen, meillä mies on ollut mukana ambulanssissa aina lasten kanssa kun minusta siihen ei oikeen ole, niin heikkohermoinen ja arka olen!
Mutta onneksi saitte lopulta oikeanlaista hoitoa ja vointi parani!!
Jaksamishaleja teille!!

Sari. kirjoitti...

Voi hurja mikä reissu :-O

Vilpittömästi toivon, ettette enää koskaan joudu noin epäpäteviin käsiin JOS lääkärissä joudutte käymään, syystä tai toisesta.

Minusta nuo on niin kauheita tilanteita, tekisi mieli tarttua lekuria raiveleista ja ravistella ja karjua mutta kun toisaalta täytyy olla tyyni viilipytty, ettei lapsiraukka säikähdä entistä enemmän, jo pelkkä sairaala kun pääsääntöisesti on hirvittävä paikka.

Onneksi loppu hyvin, kaikki hyvin. Ja jos jälkeenpäin kelattuna susta oikeasti tuntuu siltä, että kaikki ei mennyt niin hyvin kuin olisi pitänyt ja ehkä taustalla olikin enemmän osaamattomuus eikä resupula, niin tee reklamaatio. Terveydenhuollontaso ei ikinä tule parantumaan villasella painelemalla vaan joskus täytyy painella huovutusneulalla niitä kipukohtia ;)

Tsemppiä ja halauksia - on ollut kyllä tiukka reissu, teille molemmille!

tinttarus kirjoitti...

Voi tavaton! Huutelin tähän miehenkin paikalle ja ääneen luin postauksesi. Päiviteltiin yhdessä, että miten kamalaa touhua!!Ainekset vois kyllä olla vaikka valituksen tekemiseen. Pikkuinen joutui kestämään ja kärsimään kohtuuttomasti, voi ressukkaa!
Haleja toipumiseen<3