4. kesäkuuta 2010

Jo joutui armas aika

Tästä keväästä taisi tulla erilainen. En nimittäin vieläkään ole keksinyt poikien opettajille mitään sopivaa muistamista koulutyöstä kiittämiseksi (vaikka aihetta kyllä olisi) ja todistukset jaetaan jo 12 tunnin kuluttua. Aikaisempina vuosina on viety jos jonkinmoista kiitosta aina kukasta mato-onkeen asti. Olen selvinnyt jo vuoden ajan yhdestä miesopettajasta, mutta nyt vain tuntuu, että kahdesta en selviä! Ideoita?

Opettaja on tehnyt kovan työn, ja lahjan vieminen on kaunis ele. Vai onko? 

Onko opettajalle ylippäätään pakko viedä jotain? 
Miten teillä?

Onhan tässä vielä aikaa...



15 kommenttia:

tinttarus kirjoitti...

Mitenkäs olisi pellavainen saunapefletti ja vaikka kiva saippua joukkoon.....
:) Koristeeksi pukettiin vielä koivunoksa!

Sanna-Mari kirjoitti...

No ei oo opettajista vielä kokemusta, mutta kyllä mää tykkään, että on kohteliasta muistaa vuoden päätteeks tarhantätiä/opettajaa. Varsinkin vielä jos oikeesti tuntuu siltä, ei mistään velvollisuuden pakosta.
Jos on tietoo, että opettajilla on omaa pihaa, niin mun mielestä esim. omenapuu ois kiva tai joku muu maahan laitettava. Tai sitten ihan joku kesäkukka-amppeli, eihän sen mitään ihmeellistä tartte olla, vaikka karkkipussi, jos tietää mistä ope tykkää :)
Mukavaa viikonloppua!

Valkoisen Tilan Hanna kirjoitti...

Miehet on aina vaikeita. Lahjoissa. Mitä pojalle ylioppilaslahjaks, mitä valmistujais.. mitä synttäri.. mitä millonkin..
Meidän Antti saa jääteetä. Ja piste. Juokoon tai olkoon juomatta.
Suosittelen syötävää. Muu menee vaimolle. Eikä kalsareita kehtaa ostaa.

Liisa kirjoitti...

Ala-asteella tyttö vei aina kukan tai muun muistamisen opettajalle, mutta ylä-asteella ei enää ole halunnut viedä,e nkä ole pakottanut antamaan. Mutta olisinhan minä voinut sitten antaa,mutta senkin tyttö esti. jotta meillä näin.

Viikonloppuja.

Anonyymi kirjoitti...

Tämä on aihe, joka herättää keskustelua.
Itse alakoululaisen vanhempana (ja yläkoulun opena) haluan muistaa lapseni opettajaa, joka on kiitoksensa vilkkaan luokan opena totisesti ansainnut. Kudoin bambu-tiskirätin ja siihen oheen ostin puuvartisen tiskiharjan :)

Anu kirjoitti...

Minä olen (tai siis poikani!) on erähenkistä miesopettajaansa aikoinaan kiittänyt vuodesta vuosiuistimella, hyttysmyrkkupullolla, aurinkovoiteella, perinnekarkeilla...eli jollain pienellä, mutta ns. käyttötarvikkeella. Nyt hänen ollessa yläasteella, ei moista "ongelmaa" enää ole...opettajia EI TODELLAKAAN sovi muistaa mitenkään! :)

Mukavaa päättäjäispäivää!

-A-

-A-

Kallion eläjät kirjoitti...

Meillä viedään. Eskaopet sai jo eilen kiitoslahjansa ja huomenna isomman opettajat. Tein itse kiitoslahjat:jalkakylpysuolaa ja saippuaa ja sujautin ne oma tekosiin pussukoihin. Blogissa on kuvatkin niistä.
Ei kiitos lahjaa ole pakko viedä mutta tahdon itse kiittää, opettajat ovat tehneet ison työn meidän poikien parissa, varsinkin pienemmän. (jolla todettiin adhd tänä vuonna eskassa)
Ei mitään kiirettä aikaahan on vielä. :)

Murupeikko kirjoitti...

Meillä on likat vieneet kukkia ja välillä on käyty nyysimässä mun kynttiöitä!! Mutta minusta on kiva edes jollain pienellä muistaa opea, on se sentään koko talven yrittännä takoa jottain oppia mukuloitten päähän. :D

Meeri kirjoitti...

Meillä ei lapsi ole vielä siinä vaiheessa, että koulussa kävisi. Mutta muistan kun itse ainankin ala-aste aikana vein aina omalle opettajalle kukkia kevätjuhlassa, niin teki myös moni muu. Yläasteella ei enää "kehdannut". Mutta mielestäni hieno ele ja aijon saman opettaa lapselleni kunhan koulu ikä koittaa.

Lissu kirjoitti...

Lapsi (ekaluokkalainen) sai valita itse kukkaset opelle, valitsi lilan amppeliorvokin. Tein siihen lisäksi Tilda-linnun istumaan ja mukana oli orvokkiaiheinen itsetehty kortti.

Mannukka kirjoitti...

Ei opelle oo pakko viedä mitään, mutta mielestäni se on kiva ele ja osoitus siitä, että arvostamme hänen työtään kuluneen lukuvuoden aikana. Jonkun sortin kukka on helppo vieminen, eikä se jää nurkkiinkaan, jos ei satu miellyttämään.. tänä vuonna ekaluokkalainen vie opelleen kukkakimpun ja ysiluokkalainen osti luokkansa kanssa yhdessä luokanvalvojalleen lahjakortin kauneushoitolaan.

Anu kirjoitti...

Meillä on (onneksi) molemmilla isommilla lapsilla naisopettajat:)
Itse annan aina jotain itsetehtyä tai laadukasta kotimaista...tällä kertää isot Satumaa-kupit, Iittalan siis.
Mutta miesopelle tuttu vie mustassa ruukussa Rahapuun ja miesmäisen mopokortin:) Oli niin miesmäinen, että sopi mun mielestä miesopelle kuin nenä päähän! Ja aina annetaan jotain, on noissa jaksamista:)

Anu kirjoitti...

Kiva painovirhepaholainen: tälläkertaa oikeasti!

Saska kirjoitti...

Mun opekollega sai tänä vuonna aivan ihanan lahjan, joka sai ajatuksena monet meistä melkein kyyneliin: oppilaan kirjoittaman kirjeen kolmivuotiselta yhteiseltä taipaleelta! Se on varmasti aarteista kallehin!

Minä sain ihania kesäkukkia, jotka koristavat parveketta ja saavat hymyn huulille joka kerta, kun parvekkeella olen. Mutta eniten mieleen jäävät ne hetket kevätjuhlan jälkeen, jolloin halataan ja jutellaan menneistä vuosista, tulevasta kesästä ja oppilaiden jatkosuunnitelmista.

Rentouttavaa kesälomaa Viivulle!

Sss kirjoitti...

Jaa aaa. Mielestäni opettajille ei tarvitse mitään lahjoja kannella, johtuneisiko siitä, että ei ole ollut äitiä näin sanomassa eikä isä ikinä tämmöisiä tajunnut... Minusta on kiva, jos luokka yhdessä päättää lahjoa opettajaa, siis oppilaat, eivät vanhemmat.