5. kesäkuuta 2010

Laitumelle

Nyt se vihdoin alkoi...koko vuoden  kaivattu kesä! 
Ilmoista viis, se on täällä!

Kiitos vinkeistänne edelliseen postaukseen. Hyviä ideoita kaikki! Kuten arvaatte, kahdessatoista tunnissa ei aina ehdi ihmeitä, mutta jotain sentään. Mietin kuumeisesti kaivaisinko virkkuukoikun esiin vai mitä keksisin, mutta lopulta päädyin yksinkertaiseen, kenties mielikuvituksettomimpaan vaihtoehtoon ikinä, mutta eikös miehet ole vähän yksinkertaisia? Paketoimme poikien kanssa sievään pakettiin suklaata ja Casino-arvan. Koko komeuden kruunasi tietysti itsetehty kortti, jonka tekstit tulivat suoraan poikien omasta sydämestä.

Itse muistan opettajavuosinani kantaneeni kotiin kasseittain kaikenlaista. Täytyy myöntää, että kyllähän se muistamisen määrä joka kerta mieltäni lämmitti. Silti toivoin ihan oikeasti, ettei lahjoja tuotaisi ainakaan lahjantuomisen paineessa ja ikäänkuin pakolla siksi koska se vain kuuluu asiaan. Kiitokseksi kuluneesta vuodesta voisi mielestäni (ja uskon, että muidenkin opettajien mielestä)  ihan hyvin riittää myös lämmin hali kauniilla sanoilla, ja läpi vuoden kestäneellä saumattomalla yhteistyöllä. Naisopena tietysti kukat ilahduttivat. Kesäkukista riitti iloa vielä pitkälle alkavaan syksyynkin. 

Parhaiten mieleen ovat kuitenkin jääneet ne muistamiset, joista huomasi, että lapsi itse on halunnut tuoda opelle jotain, ja joskus läpi paistoi se, ettei vanhemmilla ollut aikomustakaan muistaa opettajaa. Kaikkein suloisin tapaus oli tokaluokkalainen poika, jonka kanssa olin syksyn aikana tehnyt hirvittävän määrän töitä (dysfasia, adhd jne...)! Todistuksenjaon jälkeen (tämä tapahtui jouluna) hän kaivoi repustaan nuhjaantuneen piparkakun ilman mitään kääreitä tai hienoja papereita, ja ojensi sen minulle toivottaen hyvää joulua. Voiko parempaa lahjaa saada? Hän oli todennäköisesti itse halunnut tuoda opelle jotain, ottanut piparkakun piparipurkista kotoaan aamulla, ja suunnitellut antavansa sen opettajalle joululahjaksi. Se lahja tuli niin suoraan pienestä sydämestä, että muistan sen pienen pojan ilmeen varmaan ikuisesti

Apua, nyt mua alkaa vieläkin itkettämään kun tää meni näin tunteelliseksi... joten pidemmittä puheitta, 

Aurinkoista kesää kaikille kesävarpaille!!!






11 kommenttia:

Vekarus kirjoitti...

Voi mikä ihana muisto! Kyyneleet silmissä täällä...

Ihanaa lomaa teille!

Tarja kirjoitti...

Ihania kesäpäiviä sinne :)
Tämä äitiliini nieleskeli kyyneleitä eilen, kun oli eskarin päättäjäiset...

Kallion eläjät kirjoitti...

Täällä toinen tunne hömppä selvisi itkuitta vanhemman pojan todistusten jaosta, vaan tuo sinun kertomus sai vedet silmiin! :´)
Oikein ihanaa kesää sinne!
Täälläkin kirmataan kesälomalle!

Hanna kirjoitti...

Täälläkin kyynelehditty tänään..niisk..kevätjuhlissa. Ihanaa kesää koko perheelle!

Peikkotyttö Hanna kirjoitti...

Tunteitaherättävän ihana muisto, lapset ovat ihania.<3 :')
Ihanaa kessä! :_)

Suvimarja kirjoitti...

Tunteita tuli täälläkin pintaan..
Hyvää kesää teille!

Sanna-Riikka kirjoitti...

Kyyneliä täälläkin - ihana kertomus tuo pieni poika ja piparkakku!!!

Sokrutin kirjoitti...

Ihana muisto :´)

Meillä on lapset muistaneet opettajaa aina itsetehdyllä kortilla ja askartelulla.
4vuotta on onnistuttu saamaan aina sellainen yhteiskeräys luokassa mihin kaikki osallistuu. Minusta on ollut kiva ja toimiva. Opettaja on saanut lahjakortteja kauneushoitolaan jalkahoitoon ja kasvohoitoon, kirjakauppaan ja puutarhamyymälään. Kovasti on opettajat tykännyt ja vanhemmille helppoa.

lumiomena kirjoitti...

Mikä ihana ja liikuttava muisto! Onnellista kesäloman alkua teidän perheen pojille :)

Nonnukka kirjoitti...

Ihana muisto! Mukavaa ja aurinkoista kesää teidän perheelle :)

Sarashe kirjoitti...

Mullakin nousi kyynel silmään tuosta joulumuistamis-jutustasi :')
Ihanaa kesää!!