Sateisten ja synkähköjen päivien ratoksi on ihanaa muistella kesän aurinkoisempia puolia.
Tässäpä pieni kuvapläjäys Kotkan reissulta. Hellettä piisas, +37 astetta varjossa parhaimmillaan.
Sää oli sellainen, että minutkin saatiin lopulta mereen talviturkkeineni,
ja se on helle sillon!
Vähintään kerran kesässä on päästävä päiväksi merelle!
Musta on tullut meri-ihminen vasta nyt "vanhemmalla" iällä.
Sisämaassa kasvaneena en ole sinne juurikaan kaipaillut ennen kun ekaa kertaa pääsin
ihan oikean veneen kyytiin.
Nää on niitä päiviä, jotka lapsillakin jää luultavasti mieleen!
Kiitos Saara ja Aki!
Ps. Etsikääs mut viimeisestä kuvasta ja arvatkaas kellä oli paras paikka ;)
Seuraavaa helleaaltoa odotellen,
8 kommenttia:
taidat olla meressä kelluskelemassa..? ;D
ihania kuvia, pääsispäsitsekin joskus oikeen veneellä merelle. :)♥
Meressä on se ihan oma juttunsa.. :)
Meri on meri :) Sen äärellä aina muistaa oman pienuutensa. Syksyllä meri on jotain tosi upeata sen raivotessa.
Hihii, epäilemättä paras paikka helteellä!
Hih! No kukas se tosiaan siellä pötköttää :)
Tuollaiset päivät on tosiaan niitä omiakin lapsuuden muistoja. Ei siihen ihmeitä tarvita :)
No tommosella veneellä kelpaa kyllä veneillä! Kelpais mullekin tommonen ;D.
Siellähän se nuorekas rouva köllöttelee. Kotka on kiva paikka, samaa mieltä ;) Veneilyssä vaan on joku juttu. Ei sitä oikein osaa edes selittää, vetää vaan! Ainakin hyvällä kelillä :)
Siellähän minä :) Voi olla, että nimenomaan toi mun menopeli antaa sen nuorekkaan vaikutelman ;)
Lähetä kommentti