Palloilua

Pikku-Prinsessan liikkeellelähdön innoittamana virkkasin lattiakaveriksi
ihan ikioman pikkuisen pehmopallon.

Materiaalina ihana 100% ekopuuvilla.

:)Viivu

Keittiön ainoa kaunistus

Ihan aluksi täytyy taas toivottaa kaikki uudet lukijat tervetulleiksi!!!
Ette arvaakkaan minkä ilon saatte kommenteillanne aikaiseksi.
Kiitos ihan jokaiselle tasapuolisesti!
Pienikin merkki käynnistäsi ilahduttaa
suuresti.

Sisustaminen on jäänyt kyllä nyt ihan omaan arvoonsa.
Silmät soikeina ahmin teidän toisten kauniita kuvia ihanista kodeistanne.

Jostakin syystä nämä seinät eivät houkuttele minua kuvaamaan laisinkaan.
Tuntuu että kaikki kauneuden poikanenkin hukkuu tähän ympäristöön.
Silti päätin kuvata teille tämän tuolin joka muutti jokin aika sitten keittiön ikkunan alle.

(Tiedän, patteri takana! Mutta kun ei tässä huushollissa ole mitään muutakaan paikkaa!)

Olen sen joskus aikanaan kantanut kotiini Joensuusta kirpputorilta.
Eihän se ole kovin kaunis eikä maalaisromanttinen,
mutta vanha ja jostain syystä pidän siitä.

Minua kiinnostaa esineiden historia ja niiden kertomat tarinat.
Tämäkin tuoli on joskus ollut jossain sairaalassa.
Kuinkahan moni on siinä istuessaan miettinyt ihmiskohtaloita ja elämän rajallisuutta...

Olisihan se kauniimpi sillä lautalattialla ja hirsiseinää vasten, mutta odotelkoon siinä
uutta kotia kanssamme.

Ilokseni löysin myös muutaman uuden kerän bambulankaa ja tällaista niistä sitten syntyi.
Tuo vaaleanpunareunainen on jo saanut uuden kodin :)

Kesäistä viikkoa kaikille teille ihanoille!

Rapujuhlat

Koko kesän ovat pojat onkineet laiturinnokasta syöttikaloja.

Odottaneet innolla sitä jokavuotista perinnettä, kun merrat lasketaan järveen
ja aletaan odottamaan saalista.

Tänään oli sitten se kauan odotettu juhlapäivä, kun saimme nauttia poikien ja ukin saaliista.

Meillä ei turhia hienostella niin mukavaa kuin se olisikin,
eikä me oikein tiedetty mitä niiden kanssa syödään tai miten se etiketti muuten menee.

Mutta sankarit oli komeita!

Yritettiin varoa mahalaukkua ja peräsuolta.
(Ravun siis...)

Pojat oli ihan kuninkaita rapuveitsen käytössä!

Toisille riitti pelkkä katsastelu.
(Huomaa servettirengas-kruunu...
Maailman helpoin ja ehkä suomalaisin servettirengas.
Otetaan pieni pätkä koivua. Taivutetaan renkaaksi ja kieputellaan pari kertaa vastapuolen ympärille. Pysyy kiinni ihan silleensä ja heti valmis)

Suomalaista illanistumista parhaimmillaan.

"Äiti miksei me voitas elää niin ettei käytäs ikinä kaupassa.
Syötäs omasta pellosta perunoita ja kalastettais.
Elettäs vaan omalla ruualla niinku mummo ja ukki."

Lasten pettymykseksi jouduin toteamaan, että kyllä ne mummo ja ukkikin kaupassa käyvät.
Mitenhän ne eivät ole sitä huomanneet?
No, eihän lapsuuden kesinä koskaan satanutkaan...
Niinkuin ei tänäänkään, paitsi heti kun kaikki oli syöty.

Päiväunia

Lasten ollessa päiväunilla tai pihalla leikkimässä sain itseäni niskasta kiinni ja siivosin pitkästä aikaa oikein kunnolla. Siinä tohinassa intouduin ompelemaan keittiöön uuden verhon. Olin ostanut kankaan viime viikolla kirpputorilta, ja se oli siis valmiina. Harmi että mies vei kameran mukanaan! Ei se kyllä kummonen ole, tein tarkoituksella pikaseen vaan yksinkertaisen, että sen voi vaikka purkaa ja ommella uudelleen jos ei passaa uuteen kotiin.

Jotain piristystä tänne piti kuitenkin saada.

Samalla intouduin haaveilemaan kuinka minä sen uuden keittiön laittaisin. Edessä olisi pieni remontti niin, että muokkaisimme keittiön lapsiperheelle sopivaksi. Keittiössä ei ole nimittäin esim. sähköliettä tai liesituuletinta. Jääkaappinakin toimii kylmiö. Ainakin se liesi pitäisi saada. Ei onnistu pelkällä puuhellalla kokkaaminen tältä emännältä.

Siinä talossa on paljon tuollaisia kiinteitä komeroita ihanilla vanhoilla puuovilla ja lukoilla! Kaikki on säilytetty alkuperäistä kunnioittaen, ja siihen rakastuin! (Tämä kuva ei ole talosta, samantyyppinen ratkaisu vain)

Keittiöön haluaisin tuollaiset vanhat puiset kaapistot, mutta valkoisena. Ehkä vielä simppelimmät, mutta moissa on samaa henkeä. Mistähän tuollaisia saisi muuten kuin itse tekemällä?

Niin, ja ehdottomasti ei yläkaappeja, koska keittiössä on hirsiseinät.

No niin... nyt minä teen juuri sitä mitä oon yrittäny välttää...
Suunnittelen taloa joka ei edes välttämättä koskaan ole meidän...

Odottavan aika on pitkä!

Haaveita teillekkin ihan jokaiselle!

Hei, meillä pyöritään!

Eilen se tapahtui!

Ensimmäinen pyörähdys!

Voittaja ilme!
(Että se niistä kasvokuvien rajoittamisista...)

Tänään onkin sitten menty jo neljän peräkkäisen voltin sarjalla maton reunalta toiselle!
Niinsanottua pitkää matkaa, pituus ainakin kaksi metriä.

Nyt pitää alkaa äidin treenaa että pysyy perässä.