Rapujuhlat

Koko kesän ovat pojat onkineet laiturinnokasta syöttikaloja.

Odottaneet innolla sitä jokavuotista perinnettä, kun merrat lasketaan järveen
ja aletaan odottamaan saalista.

Tänään oli sitten se kauan odotettu juhlapäivä, kun saimme nauttia poikien ja ukin saaliista.

Meillä ei turhia hienostella niin mukavaa kuin se olisikin,
eikä me oikein tiedetty mitä niiden kanssa syödään tai miten se etiketti muuten menee.

Mutta sankarit oli komeita!

Yritettiin varoa mahalaukkua ja peräsuolta.
(Ravun siis...)

Pojat oli ihan kuninkaita rapuveitsen käytössä!

Toisille riitti pelkkä katsastelu.
(Huomaa servettirengas-kruunu...
Maailman helpoin ja ehkä suomalaisin servettirengas.
Otetaan pieni pätkä koivua. Taivutetaan renkaaksi ja kieputellaan pari kertaa vastapuolen ympärille. Pysyy kiinni ihan silleensä ja heti valmis)

Suomalaista illanistumista parhaimmillaan.

"Äiti miksei me voitas elää niin ettei käytäs ikinä kaupassa.
Syötäs omasta pellosta perunoita ja kalastettais.
Elettäs vaan omalla ruualla niinku mummo ja ukki."

Lasten pettymykseksi jouduin toteamaan, että kyllä ne mummo ja ukkikin kaupassa käyvät.
Mitenhän ne eivät ole sitä huomanneet?
No, eihän lapsuuden kesinä koskaan satanutkaan...
Niinkuin ei tänäänkään, paitsi heti kun kaikki oli syöty.