10. syyskuuta 2009

Tyhjyys

(Edes kuva ei ole omani...)

Asuntorintamalla on näin tyhjää.
Ei toivoa,
ei mahdollisuuksia,
ei tarjontaa...

Huomaan, etten edes jaksa ajatella asiaa kovin aktiivisesti.
Rutiininomaisesti selaan nettitarjonnan päivittäin,
joskus käydään jotain katsomassa,
mutta valmiiksi jo on aika varma olo,
ettei se ole se oikea.

Pahin painajaiseni asunnon suhteen on se,
ettei meillä vielä joulunakaan ole omaa kotia.
Rakastan joulua,
enkä edes halua ajatella joutuvani viettämään sen tässä loukussa.

En halua ajatella koko asiaa.
Haluan unohtaa...
Uskoa vain, että ihmeitä tapahtuu,
vaikken enää jaksa edes toivoa.

Surullista!


:)Viivu

8. syyskuuta 2009

Paratiisi


Okei, tunnustan! Katson BB:tä... Ikinä en oo kahtonu!!! Oikeesti!
Tänä vuonna vaan on ollu pakko... Hävettää tunnustaa!
Puolustukseksi on kuitenkin todettava, että siellon tuttu :)
Eihän sitä sillon voi olla katsomatta!
Jännittää niin sen puolesta.
Kuka? En paljasta, ja toivon, ettei kukaan muukaan!
Niin kuin olen aikaisemmin todennut, en juurikaan katso televisiota, mitä nyt tämä surullisen kuuluisa BB on sotkenut tutut kuvioni...


Mutta ei niin pahaa, ettei jotain hyvääkin!
Mainoskatkolla nimittäin huomasin, että kesälukemiseni on ehtinyt ihan televisioon asti.
Syyskuun aikana, tarkemmin 24.9. starttaa Anu Harkin kesäparatiisista kuvattu ohjelma, joka ainakin aluksi on varmasti ihan pakko katsoa! Kirja vaikuttaa lupaavalta, ja odotan innolla onko ohjelma saavuttanut saman tunnelman.

Siihen saakka seuraan Paratiisi-elämää toisaalla...




Kiitos ihanista kommenteista edelliseen postaukseen!
Sain sellasen käsityksen, että täällon muitakin kilojen kanssa taistelevia.
Siitä innostuneena päätin tehdä asialle jotain,
enkä vain valittaa.

Jos tahdot tulla mukaan talkoisiin,
kilot lähtevät TÄÄLLÄ!


Kävin eilen järkkäilemässä kirppispaikkaa,
ja kuinkas ollakkaan katse alkoi harhailla toisten paikoilla...
Katse kiinnittyi näihin kahteen kauniiseen kirjaan.
Näistä voisi saada aikaan jotain kaunista!





7. syyskuuta 2009

Arjen ilot...

...äidin liikakilot...

Kesällä uhosin,
puhisin ja
päätin, että nyt lähtee!

Ei lähtenyt!
Ukki otti tavakseen ilmestyä oven taakse työpäivän jälkeen
suklaakakun kanssa...




Ihanaa kun isovanhemmat asuvat lähettyvillä!!!
Ei ole painohuolia.

:)


Rätti rules!




Kun aloitin tiskirättien virkkaamisen jokunen aika sitten, olin innoissani uudesta kauniista käsityöstä, jota oli hauska tehdä kesäauringossa. Uskomatonta, mutta olen vieläkin aivan yhtä innoissani, ellen innokkaampikin! Rätit ovat saaneet monta iloista uutta omistajaa, ja niinpä sormet ovat pysyneet tasaisesti vetreinä ja jatkuvassa pienessä liikkeessä. Viikonloppu hurahti taas rättien merkeissä, ja monta kaunista tilaustyötä valmistui.

Suloisia ja lempeitä syystuulia toivottelen kaikille teille ihanille
näiden syyskukkasten ja rättien myötä!