17. tammikuuta 2010

Jatkoa edelliseen

Yrittelin tuonne alempaan postaukseen kommentoineille jotain vastailla vaikka kiirettä pitää... edelleen.
Ihan huippua että olitte siellä jaksaneet ottaa kantaa, kertoa omista kokemuksistanne
ja rohkaista! Joka kerta yllätyn miten te, ihanat siellä jaksatte lukea näitä mun juttuja ja vielä innostuakin niistä. :)
Ootteko te vähän outoja?

No ei vains!
Ihania olette, ihan parhaita!

Sinne asunnon välittäjälle jo soitinkin, eikä se talo siitä
omakotitaloksi muutu. Harmi!

Tässä elämäntilanteessa ja tällä vartalolla tuo tunikamalli muuten on se ainoa paitamalli, joka näyttää päällä edes jollainlailla ympäristöystävälliseltä. Miehen mielestä tuo eilinen tunika kuitenkin on mallia: RASKAANA!!!
Mutta minkäs teet, jos vartalokin on kohdun tyhjyydestä huolimatta mallia RASKAANA.

Itseasiassa ihan suosikkipaitojani tällä hetkellä ovat tällaiset lantiolta "katkaistut" pitkät mallit, joita minulla alkaa olla jo aikalailla. En todellakaan ole mikään pukeutumisen asiantuntija ja minulla ei ole aavistustakaan siitä onko tämä nyt sitten tällaiselle vartalotyypille justiinsa se pahin mahdollinen vaihtoehto (no ehkei kummiskaan)...mutta näissä olen viihtynyt. Ehkä tämä malli löysän keskikohtansa vuoksi antaa anteeksi muutaman mahamakkaran ja korostaa kapeaa lantiota ja jalkoja, jotka tällä hetkellä ovat se vahvin lenkki.
Kutsutaanko tätä nyt sitten siksi omenalihavuudeksi?
No, ehkei vielä sentään, mutta jos jatkaisin syömistä samaan tahtiin
olisin luultavasti ensi syksyn muhkein omppu ;)

<3 Viivu


16. tammikuuta 2010

Pieniä juttuja

Hirvitys kun on taas ehtinyt sattua ja tapahtua! Ihan pieniä juttuja, ja vaikka jokaisesta voisi tehdä ihan oman postauksensa, päätin nyt vain pikaseen käydä kertomassa mitä kaikkea pientä tämä päivä on pitänyt sisällään.

~
Tieto koulutuksesta tuli...
Siirtynyt helmikuussa alkavaksi.
Kukaan vain ei muistanut ilmoittaa minulle.
~
 Ihana ystävä Joensuusta käväisi poikansa jalkapalloturnauksessa ihan pikaseen
ja me tietysti "varastettiin" hetki yhteiselle kirppiskierrokselle paikallisissa ;)
Ette usko miten suuri asia nähdä rakkaita sieltä kaukaa!
~
Anopin ja Appiukon kanssa lounaalla.
Sen jälkeen anopin kanssa shoppailemassa
(ei lainkaan huono yhdistelmä...)
Saldona vino pino kirjoja, lohtulammas Vealle leikkaukseen sekä
IHANA
Espritin pusero anopille.

Yritin löytää Espritin sivuilta kuvaa, mutta löysin vain tämän valkoisen version,
joka ei tee ihan oikeutta puserolle.
Anoppi sai vanhan roosan ja nuo nauhat on ihan ylisöpöt kun ne laittaa rusetille!!!
~
Kirpparilla törmäsin yllättäen IHANAAN vanhaan tuplapulpettiin!!!
Se olisi ollut ihan ehdoton!
Lupaa ylemmältä taholta ei kuitenkaan tullut, ja oma tili oli tyhjä, joten se meni
sitten siinä. (Ja tunti mököttäessä) Arvatkaa vaan harmittiko!
Olen haaveillut sellasesta vain ehkä viis vuotta!
~
Löysinhän minä itsellenikin jotain...



Suloisen tunikan pitseillä.
 Kuka arvaa jo tässä vaiheessa mikä oli päivän väri?
(Ranteessa muuten itse virkattu ranneke joihin olen viimeaikoina taas blogeissa törmännyt.)
~
Voitteko kuvitella, että taas meille löytyi talo.
Valkoinen puutalo metsässä, maailman kauneimman tien varressa,
162,5 neliötä, 5h+k.
Oma tontti, hinta 140 tuhatta ja jotain.
Puuhella, tuplaleivinuuni ja lähes kaikki pinnat puuta
=helppo maalata mieleiseksi.

Ilmoituksessa luki:
Myydään omakotitalo.
Entinen paritalo, tontti lohkottu viime kesänä.
Mitä se teidän mielestä tarkottaa?

No, meidän mielestä se tarkoitti ihan eriä kuin asunnon välittäjän.
Soitin nimittäin huoneistokeskukseen, ja selvisi, että talo on kuin onkin paritalo.

Eli Huoneistokeskuksen mukaan:

Entinen paritalo = omakotitalo = paritalo
?????

Siis oikeesti!!!
"Pikkusen" tuli taas harhaanjohtamisen maku!
~
Illalla sitten kuitenkin taas vuorostaan ihanien uusien ystävien luona
maailmaa parantamassa.
~


Kotona kimppu kevättä.

~

Siinä tämä päivä lyhykäisyydessään.
Mukavaa sunnuntaita!

<3Viivu



15. tammikuuta 2010

Aamulla kerran

Kömpii äiti yliväsynyt tukka pystyssä sängystä kera ylivirkun pienimmäisen keittiöön, jossa wannabe teini istuu pipo päässä ruokapöydässä ja heittää:

-Äiti, voisitsä keittää vähän tota pressaa?
-Mitä???

Hyvä etten heittäny Halosta pataan saman tien!

-No tota kahvia!

...Ai niin...niin tietysti...
En voinut.

Terkuin unenpöpperöinen Viivu :)

14. tammikuuta 2010

Tyhjäkäyntiä

Kotiäidin päivissä pienessä kaupungissa ei ole liikaa vilskettä, ja niinpä sitä aina innolla odottaa edes jotakin tapahtuvaksi. Jos illalla on meno, sitä valmistautuu koko päivän siihen valtavaan tapahtumaan! Tänään piti alkaa yrittäjäkoulutus, johon olin innolla valmistautunut. Oikein ajatuksen kanssa kävin suihkussa, meikkasin, kampasin, sulattelin kohmeisen auton ja lähdin matkaan. Ihanaa!  Pääsisin tekemään liiketoimintasuunnitelmaa ja tekemään kustannuslaskelmia! Oikeesti, pääsisin...matikka on aina ollut mulle mieleen :).

Mutta kuinkas kävikään... Ovet ei auenneet mulle! Siellä istuin autossa vanhan palolaitoksen tornin kupeessa ja yritin pitää auton lämpimänä tyhjäkäynnillä. Kukaan ei tullut! Ei edes kouluttaja! Ja siinä paperissa ihan satavarmasti lukee torstai 14.1.2010! Mieskin sen tarkisti (ihan niinku muka olis tarvinnu!) heti kun palasin kotiin.

Tyhjäkäyntiä, sanon minä!


Tulin siis kotiin selailemaan maahantuontiliikkeiden kesäkuvastoja.
Ihanuuksia, sanon minä!
Että ehkä tämä ilta ei nyt sit ihan tyhjäkäynniksi mennytkään <3

Mutta miten ikinä noista kaikista ihanuuksista osaa valita?

Kuvassa lankapurkki Joensuusta, Valkoisesta tilasta,
emalimuki ja veitset kirpparilta.

:)Viivu

13. tammikuuta 2010

Ihan tavallista arkea

Että voikin tällaisena ihan tavallisena talvisena tiistaina
(KESKIVIIKKOhan se onki!!! Kiittos Piipe!)
maistua ihan tavallinen perusruoka ihan epätavallisen hyvältä!
Pikkuinen pakkanen ja sisään pyrkimässä nälkäisiä miehenalkuja.
Taustalla talvinen puutarhamme, jonka silmiinpistävimpänä koristuksena seurakunnan roskalaatikko.
Tämä näkymä siis keittiön ikkunasta...hmmm...

Noin, nyt on parempi!




 Ihan tavallista lohikiusausta.



Ihan tavallista ruisleipää.

 Ja ihan tavallista hunajamelonia.

Pojat äänestivät tämän ihan tavallisen ja arkisen aterian maailman neljänneksi parhaaksi.
Vähän siistiä päästä TOP 10:iin!

Vaikka se ainainen ruuanlaitto joskus väsyttää niin koitetaan
muistaa, että tästä meidät muistetaan.
Koska "meijjjän äiti teki aina ne maailman parhaat ruuat"!

Viivu