Jokiasemalla

Vappua on vietelty perinteisesti  Joensuussa. Tämä onkin ensimmäinen vappu "poissa kotoa", eli me ei enää oikeasti asuta täällä. Onneksi unohdan sen hetkittäin ja leikki tuntuu meilkein todelta. On uskomatonta, että vaikka taivas valuu vettä lähes tauotta kaupunki vilisee ihmisiä ja iloista vappukansaa. Meillä on juhlittu pitkälti lasten ehdoilla ja simat ja munkit ovat päässeet parempiin suihin.

Koska nyt sitten vihdoin virallisesti on kesä, oli pakko päästä ensimmäisen kerran näiden sulien aikaan Jokiasemalle perinteiselle vappumunkille ja simalle. Vean päiväunien aikaan karkasimme ystäväni kanssa tälle reissulle ihan kahdestaan. Ihanaa!

Sade suosi ja päädyimme lopulta sisätiloihin, mutta munkki ja sima maistuivat yhtä hyviltä kuin aina. Ja mikä parasta, hyvän ystävän kanssa saa keventää sydäntä ja treenata vatsalihaksia (nauramalla siis...älkää luulkokaan...).

Vaikka ilma oli kurja ja kylmä, emme olleet ainoita. Meitä Vappusissejä oli liikkeellä muitakin. Terassi sensijaan näytti vielä varsin autiolta ;) Täällä on hyvä kesällä istua, katsella lähteviä ja tulevia veneitä, ja mikä parasta, ruskettua!!!

Kohta aletaan vielä grillaamaan ystäväperheen kanssa kanaa, lihaa, perunoita ja uunissa muhii kasvisgratiini. Riemukasta vappua ihan jokaiselle! Nautitaan hyvästä ruuasta ja ystävien seurasta vaikkei aurinko meitä hellikkään :)

Vapputerkuin, Viivu

(jonka allekirjoitus on kotikoneella ;) )

Mä oon niin out!

Lasten vaatteiden kanssa temppuilu on taitolaji sinänsä. Mistä ne aina keksivätkin ne kaikkein kaameimmat rytkyt, joita sitten pidetään vuodesta toiseen huolimatta siitä, että a) vaate näyttää aivan kamalalta rievulta ja b) se ei enää mahdu puoliksikaan päälle kasvaneiden raajojen ansiosta.  Toukokuun Hanna esitteli omassa blogissaan poikien hirvitykset, keltamustat lippikset, ja sain siitä jutusta lisäpotkua tämän postauksen tekemiseen.

Käytiin nimittäin viime viikonloppuna vaatekaupoilla vanhimman pojan kanssa. Tämä kaikki tietysti tapahtui kauheassa kiireessä sillävälin, kun pikkuveli vietti puolitoistatuntia kaverisynttäreillä ja isi vietti virkistävää viikonloppua toisella puolella Suomea. Niinpä sekuntikello käymään, vauva kainaloon ja H&M:n (muita kauppojahan täällä ei juuri ole...).

Kauppalistalla olivat:

- Kevättakki

-Siistit housut

-Paita tai kaksi kevääksi

Jotain tällaista olin kotoa lähtiessäni pienessä mielessäni suunnitellut:

Mutta ei!

Tämän näköisenä sieltä sitten tultiin... äääääääääääääää!!!!

Koska nyt pitää olla graffiteja, liian isoja paitoja, polvissa roikkuvia lökäreitä ja 

kaikkea muuta mistä minä olen totaalisesti OUT!

Onneksi sentään omat vaatteeni saan vielä valita!

ps. ONNEKSI "siitä" takista (jonka poikani siis valitsi) ei ollut enää kokoja!!! Eikä edes kuvaa H&M:n sivuilla! Huh!

Aihetta juhlaan

"On tänään onnenpäivä, ei murheeeeesta häivää..."

-Alfred J. Kwak-

Löysin taas pitkästäaikaa vaakani sohvan alta pölypalleroiden seasta lojumasta ja ihan vain kokeeksi kävin sillä seisomassa. Ja voittekos kuvitella! Se näytti kuin näyttikin enää 60,5 kiloa !!! Ja ainoa asia mitä olen syömisen suhteen tehnyt on se, että olen lopettanut laihduttamisen! Kuka olisi uskonut, että se näin pian alkaa tuottaa tulosta! En ainakaan minä.

Minulle alkaa pikkuhiljaa valjeta syy, miksi ennen pysyin hoikkana laskematta mitä suuhuni laitan. En yksinkertaisesti ehtinyt laittamaan suuhuni yhtään mitään. Säännöllinen työ ja kaksi vilkasta poikaa pitivät minut niin kiireisenä, etteivät kalorit pysyneet kannoillani. Nyt kotona yhden lapsen kanssa ollessani olen lähinnä syönyt työkseni. Muutos ruokailutottumuksissa on tapahtunut pikkuhiljaa ja huomaamatta. En minä mikään mässäilyn kuningatar ole ollut vieläkään, mutta joidenkin väitösten mukaan ne ovatkin juuri ne ensimmäiset yli oman energiatarpeen ylitse menevät kalorit jotka meitä lihottavat... Ei siis tarvita montaakaan ylimääräistä kaloria, vaan jo 7 pikku paholaista yli oman energiatarpeen on liikaa ja saa aikaan lihomista.

Kalorin laskijaa minusta ei kuitenkaan koskaan saa, vaikka pitkän matikan kirjoitinkin. Näyttää siltä, että kevätaurinko sensijaan on saanut minut sopivasti touhukkaaksi ja ruoka sekä hyötyliikunta ovat löytäneet sopivan tasapainon. Mikä parasta, ihan huomaamatta :)

Lisää iloa toi Pienestä sukkapuodista Piialta saamani arpajaisvoitto. Suloinen kirja täynnä keväisiä tildavärejä ja ompeluohjeita!

Ihan hirveästi tekisi mieli käydä prinsessan sängyn kimppuun, mutta ompelukone on edelleen kovasti kipeä, eikä suostu yhteistyöhön. Pitäis viedä se lääkäriin...

Siihen saakkaa jatkan haaveilua ja ihastelen kuvia! 

Sekä tietysti juhlin saavutettua painoa yhdellä rasvattomalla jogurtilla... 

Vastaus

Ihania arvauksia! Tuo fritsu oli kyllä paras! Tai no itseasiassa se uusi avain omaan uuteen taloon houkuttelisi myös, ja kamera olis ihan huippujuttu!!! Tarkkaan olette blogia lukeneet kun noin hyviä arvauksia heititte. Pisimmän korren veti kuitenkin HEINI. Oikea vastaus on kuin onkin käärme.

Se oli kiva kaveri! Eikä meitä kumpaakaan pelottanut yhtään. Tultiin hyvin juttuun. Laita Heini mulle sun osoite sähköpostiin, niin laitan sulle jonkun pienen palkinnon tulemaan loistavasta arvauksesta :) 

Seuraava arvoitus voisikin olla "Arvaa mihin mä lähden ajamaan tänään", mutta sen verran helpoksi veikkaan, että tälläkertaa palkitsen vain itseni pienellä shoppauskierroksella Isossa Myyssä. Nähdään taas! 

Ps. tollaset olis kivat...

Päivä kukkeimmillaan

Niinhän siinä kävi, että viikonloppuleskeksi jäin! Ällän pojat voittivat 6-0 ja miekkonen suuntasi autonsa keulan kohti yläkouluaikaisen luokkanasa luokkakokousta toiselle puolelle Suomea. Sikäli hauska tapaus, että tästä luokkatapaamisesta näyttää muodostuneen jokavuotinen perinne. Luokka nimittäin on ollut  aikanaan poikaluokka, ja kaikki ilmeisesti edelleen ovat miehiä. Näinä aikoina sekään ei aina ole ihan itsestäänselvyys...

Lohdutuslahjaksi ostin itselleni kukkakimpun mallia "Prisma" (alkaiskohan Prisma maksamaan mulle jotain mainosrahaa kun se nimi alkaa vilahdella näissä teksteissä liiankin tiheään... ). Kyllä se vain tekee kodikkaan ja huolitellun vaikutelman ja tunnelman ankeampaankin kotiin. Vielä kun illalla vähän siivoilin ja levittelin kynttilöitä ympäriinsä, oli illuusio "kodista" lähes täydellinen.

Tänään sitten mummo paukkasi paikalle omien kukkapukettiensa kanssa.
(Prismasta, tietysti!)

Ja nyt meillä on näitä tuoreita ihastuksia vähän joka nurkalla.

Mutta ette kyllä ikinä arvaa

minkä sain tänään kaulaani???

Ja ne jotka TIETÄÄ ei saa arvata!