Isoin ikinä!

Siinä se nyt sitten on! Elämäni suurin heräteostos niin rahallisesti, kuin pinta-alaltaan. Kävipä nimittäin kesällä kerran, että käytiin huonekaluliikkeessä katselemassa mattoa ja ostettiin sohva. Sellaistakin voi sattua. Onneksi oli kahden kuukauden toimitusajan verran aikaa haudutella hankintaa ja mikä tärkeintä, venyttää senttiä. Pieni pelko persuksissa odottelin, ja olin varma, että mieli ehtii vaihtua vielä ainakin kymmenen kertaa ennen tavaran toimitusta, mutta kyllä vaan täytyy todeta, että rautasängyn jälkeen ei harmita yhtään!

Siinä me nyt sitten istuskellaan illat ja ihmetellään, kun koko perhe mahtuu ensimmäistä kertaa meidän porukan historiassa samalle sohvalle, ja väleihin jää vielä hajurakoa. 

Mukavaa lepposta loppuviikkoa teille kaikille kylmistä syystuulista huolimatta! Mambakin vois (jos sattuu tätä lukemaan) pikkuhiljaa lopetella radiossa sen ainaisen "vielä on kesää jäljellä" rallinsa. Ei kai  ne usko sitä enää itsekkään!

Ps. Koulussa on ihan ylikivaa!!!

Kesällä kerran

Jos huvipuistoissa kärsittiin tänä kesänä yleisökadosta, niin me ainakin kannettiin oma kortemme kekoon koko suvun voimin. Paahtavassa heinäkuun helteessä vietettiin kokonainen päivä huvitellen, ja iso kiitos siitä kuuluu teille rakkaille "ihkuille" lukijoille, jotka äänestitte Vean voittoon tiukassa valokuvakilpailussa alkukesästä. Sateisena, ehkä ihka ensimmäisenä oikeana syysaamuna postilaatikkoon kopsahti Olivialta kuvalähetys, joka toi ihanan lämpöisen tuulahduksen tämän kurjaksi muuttuneen kelin keskelle. Seuraavassa saatte siis nauttia valokuvauspäivän sadosta. Otin oikeudet omiin käsiini rajata muutamaa kuvaa niin, ettei niissä näy vieraita ihmisiä. Tässä tulee

                                                                         VEA YKSVEE

Lämpöinen kiitos vielä Olivialle valokuvapalveluun! 

 

Toimisto

Kyllä tästä viikonlopusta nauttii ihan eri tavalla kun on viikon ensin raatanut niska limassa! Koskaan ei ole siivoaminen ja ihan tavallinen kotielo tuntunut näin mukavalta. Silti ei harmita yhtään, vaikka koulu taas huomenna alkaa. Innoissani jo odotan sitäkin, mutta sitä odotellessa pari kuvaa mun "kotitoimistosta".

Remppa odottaa edelleen rahoittajaa, mutta laitetaan nyt silti vähän väliaikakuvia. Tässäkin tilassa on siis tarkoitus laittaa kaikki muut pinnat, paitsi lattia uusiksi. Tila on aikalailla syrjässä luonnonvalolta, ja tänä aamuna heräsikin ajatus ikkunasta. Tuon vasemman oven takana on kylppäri, jossa on reilun kokoinen ikkuna takapihalle. Kylppäri on ihanan valoisa, ja tuli ajatus, josko tekisin kotitalostani jääneestä vanhasta, pitkästä ja kapeasta ikkunasta pitkän ja matalan ikkunan tuohon oven päälle. Sellaisen, josta ei olisi tarkoituskaan katsella sisään, vaan josta luonnon valo pääsisi tähän pikkuruiseen "toimistooni".

Vaikka tila on pieni, on aika huippua, että omistaa oman paikan keskellä kaikkia arkiaskareita. (Sijainti keittiön, eteisen ja olkkarin välisessä kulmauksessa) Tässä minä myös blogaan ja pidän kirjanpitoa.

Täältä siis lähtevät myös Viivu's Home -blogiputiikin paketit :)

...ja tuo sininen seinä lähtee ensimmäisenä...

Harkitsin jo sen nopeaa väliaikaistapetointia tässä yks ilta, mutta en 

sitten viitsinyt nähdä turhaa vaivaa.

Ehtiihän tuota.

Lepposaa sunnuntaita kaikille teille lukijoille!

Seitsemän

Tänään tupsahti kommenttilootaan ihana tunnustus.

Sen myötä haastettiin kertomaan seitsemän asiaa itsestä.

Olen täällä blogissa kertoillutkin jo aika avoimesti kaikenlaista (mm. sata asiaa), 

mutta katsotaan löytyisikö vielä jotain uutta.

1. Tykkän lehmistä.

Ne on niin hassuja otuksia.

Kaunosielusia, räpsyripsisiä naisia liian isossa ruodossa.

Penni tuonkin ajatuksista!

2. Vaikka sain jokunen aika sitten elämäni ensimmäisen pionin, on juhannusruusu edelleen

se kaikkein kaunein kukka.

3. Haluaisin hirveästi asua maalla,

mutta musta ei vain ole siihen.

Ei vain ole!

4. Olen aikalailla puhelias ja ulospäin suuntautunut, ja siksi tarvitsen paljon ihmisiä

ympärilleni. Vuorokausi yksin on aikalailla maksimi. Sen jälkeen etsin ihmisen

vaikka kiven silmästä.

Kuva: Jarkko Laamanen

5. Olen ihan kamalan huono seuraamaan nopeusrajoituksia,

ja ihmettelen etten vielä ole saanut sakkoja.

6. Haaveilin aina suurperheestä, mutta nyt olen tyytyväinen kolmeen ikiliikkujaan

jotka pitävät minut sopivasti hereillä.

7. Olen onnellinen.

Oikeasti.

Kiitos Päivi tästä!

Tosi monet on tän jo saaneetkin, enkä taida nyt laittaa tätä eteenpäin...

Vähän tylsä olen :( 

On niin paljon ihania blogeja ja kirjoittajia, jotka olisitte tän ansainneet. 

Lepposaa viikonloppua teille!

Ikävä vieras

Mistä tuntee syksyn?

- Jokavuotisesta täitiedotteesta.

Tänä syksynä täi ehti ennen tiedotetta.

Meidän eka kerta, ollaan tässä ihan noviiseja. 

Onneksi tänään on sentään oltu ilta kotona. On ollut aikaa pestä pyykkiä, saunottaa ja pakastaa.

Sitä tuntee itsensä tärkeäksi kun ei tarvitse jouten maata.

Kaikkien päähän on valeltu hermomyrkyt vaikka yhdessä pollassa vain oli elämää.

Näiden ötököiden kanssa ei koskaan voi olla liian tarkkana. YÄK!

Kun järkytyksestä ja pahimmasta pyykkivuoresta pääsin yli, oli jopa hetki aikaa perehtyä muutamaan uuteen syyskuvastoon, jotka onkin jo odotelleet lukijaansa. Bloomingville on kyllä vuodesta toiseen ihan mun suosikki! Niin kauniita väriyhdistelmiä! Yksinkertaista karua kauneutta.

Tollasia vihreitä seinähyllyjä on ehkä pakko tilata.

Vihreä ei yleensä ole edes mun väri, mutta tuo on IHANA!

Voimia vielä kaikille viikon viimeiseen päivään!

(Tänään ei muuten enää väsytä yhtään niin paljoa kuin alkuviikosta... 

Oikeassa olitte, tähän taitaa tottua!

Mutta täihin ei, hyi olkoon!!!)