Pientä purnausta

Millon shoppaamisesta on tullut hermoja raastava voimainponnistus!?! Enpä olisi tätäkään päivää uskonut näkeväni, meidän esiteineille nimittäin ostettiin uudet kouluvaatteet! Kerran vuoteen ne on vain yksinkertaisesti raahattava vaatekauppaan. Olen joskus aikasemminki tätä aihetta sivunnut esikoisen osalta, mutta nyt on nuorempikin kääntänyt kelkkansa ja pyllistää äidin vanhanaikasille mielipiteille siististä ja asiallisesta pukeutumisesta. Naama punasena purin hammasta, näytin uhkaavalta ja koitin selvitä  nousevien kierrosten aiheuttamista rytmihäiriöistä keskellä H&M:n lastenosastoa. Ja kyllä, jouduin olemaan tiukkana. Jopa tiuskaisin muutaman kerran.

Molemmat pojat verhoutuisivat vain ja ainoastaan harmaaseen collegekankaaseen, jos niille antaisi vapaat kädet ja pussin rahaa. Harmaat lökärit, yksivärinen harmaa huppari, ja siihen sitten vielä harmaat sukat lahkeen suun yli vedettynä. Ei käy! Hirveitä smurffeja, sanon minä! Tunnin väännön jälkeen saatiin lopulta aikaiseksi jonkinlainen välirauha ja kassalle kasa kouluvaatteita. Minä kaivoin kiltisti lompakkoni ja maksoin lähes KAKSISATAA EUROA vaatekasasta, jonka parissa vääntö jatkuu seuraavat pari kuukautta, jonka jälkeen en jaksa enää vaivautua. Menkööt reikäisissä housuissa... Ja kylillä ne sitten puhuu, että ei ole edes ehjää vaatetta varaa lapsilleen ostaa.

Ihan järkyttävää muuten miten paljon toisten kavereiden mielipiteet vaikuttaa lasten vaatteiden valintaan. Löydettiin tosi hyvä, siisti t-paita, mutta se ei käy, koska KAIKKI inhoo sitä korisjoukkuetta, jonka nimi edessä lukee.  Haloo! Paljosta vetoa, niin ne "KAIKKI" ei edes tiedä mikä on korisjoukkue!

Ihan siitä ilosta, että mulla vielä on jonkun asian suhteen sananvaltaa, ostin Vealle söpön Hello Kitty -mekon hoitoon. Ne on aivopesseet mut. Iso kissanpää alkaa näyttää jo ihan hyvältä, vaikka aikaisemmin se oli ainoa eläin josta sain allergiaa.

Huomaatteko muuten, muistin nimikoida vaatteet heti kättelyssä. Olen ollut jo kohta kakstoista vuotta täysvaltainen äiti, enkä vieläkään muista nimikoida lasten vaatteita päiväkotiin...

Kaikesta huolimatta, ihanaa viikonloppua meille kaikille!

Nautitaan rakkaitten seurasta jos vain suinkin se on mahdollista,
vaikka ne juuri monesti koettelavatkin meidän hermoja tehokkaimmin!

Meilläkin on huomiseksi tiedossa koko perheen yhteinen päivä maalaismarkkinoilla,

jospa sieltä löytyis jotain kivaa.

Lehmiä ainakin :)

Tunnustusta ja saunamakkaraa

Ihan ekaks lämpöinen kiitos Mirvalle ja Hannalle, joilta sain ihanan tunnustuksen, jota jo viimeviikosta esittelinkin. Iso rutistus teille tytöt. Näiden tunnustusten symbolinen arvo on mulle tärkeä! On ihan huimaa, että joku haluaa muistaa juuri minun blogiani kaikkien näiden ihanien blogien joukossa. Nöyrin mielin siis kiitän ja kumarran! Vieläkö te jaksatte kuulla musta uusia asioita?

1. Olen ihan täysin toivoton sipsiaddikti. Pussi menee ihan kevyesti.

2. Sipsin kanssa pitää ehdottomasti olla myös dippiä. Aurajuusto on paras!

3. Haluaisin olla sporttinen ja elää terveellisesti, mutta en vain kertakaikkiaan pysty.

4. Olen yrittänyt urheilua, tositarkoituksella, mutta se ei vain sovi mulle.

5. Kaikki silti aina luulee mua urhelijaksi. Ei ole yks eikä kaks kertaa kun multa on kysytty "oletko sä tanssija". Kerran pyydettiin jopa luistelujoukkueeseen, vaikka oikeasti tuskin pysyn pystyssä luistimilla.

Näytin kuulema luistelijalta.

6. Tämä johtunee siitä, että olen aika pienikokoinen.

7. En yllä koulussakaan laittamaan hiomakoneen johtoa pistokkeeseen. NOLO. 

Vaan joudun joka kerta pyytämään apua.

Itse en tätä tunnustusta kertakaikkiaan osaa laittaa eteenpäin. On liikaa ihania blogeja, ja jos mainitsen yhden, tulee paha mieli toisten puolesta, koska haluaisin muistaa heitäkin. Eikä ole ideaa lähteä kaikkia lukemiani blogeja listaamaan... Olen siis tylsä, ja jatkan teidän muiden blogeista nauttimista ilman tunnustamista. 

Jos vielä jotain tästä päivästä sanoisin, niin kiireinen, rankka päivä loppui mukavaan hetkeen äidin ja isän kanssa, jotka tulivat meille ihan vain saunomaan ja iltapalalle. Pöydässä tarjottiin, mitäpäs muuta, kuin rennosti saunamakkaraa. Itse makkara jäi kuvaamatta, harmi!  Lisukkeena oli ruokaisia salaatteja. Kyllä vaan pieni juhla arjen keskellä piristää kun sen vain jaksaa kyhätä kokoon. Saatiin vielä yllätysvieraatkin iltapalapöytään. Täähän alkaa olla kuin ennen vanhaan Jojensuussa <3

Mukavaa perjantaipäivää teille!

Kohta se onkin taas jo viikonloppu, JIIIHAAAA!!!!!

Isoin ikinä!

Siinä se nyt sitten on! Elämäni suurin heräteostos niin rahallisesti, kuin pinta-alaltaan. Kävipä nimittäin kesällä kerran, että käytiin huonekaluliikkeessä katselemassa mattoa ja ostettiin sohva. Sellaistakin voi sattua. Onneksi oli kahden kuukauden toimitusajan verran aikaa haudutella hankintaa ja mikä tärkeintä, venyttää senttiä. Pieni pelko persuksissa odottelin, ja olin varma, että mieli ehtii vaihtua vielä ainakin kymmenen kertaa ennen tavaran toimitusta, mutta kyllä vaan täytyy todeta, että rautasängyn jälkeen ei harmita yhtään!

Siinä me nyt sitten istuskellaan illat ja ihmetellään, kun koko perhe mahtuu ensimmäistä kertaa meidän porukan historiassa samalle sohvalle, ja väleihin jää vielä hajurakoa. 

Mukavaa lepposta loppuviikkoa teille kaikille kylmistä syystuulista huolimatta! Mambakin vois (jos sattuu tätä lukemaan) pikkuhiljaa lopetella radiossa sen ainaisen "vielä on kesää jäljellä" rallinsa. Ei kai  ne usko sitä enää itsekkään!

Ps. Koulussa on ihan ylikivaa!!!

Kesällä kerran

Jos huvipuistoissa kärsittiin tänä kesänä yleisökadosta, niin me ainakin kannettiin oma kortemme kekoon koko suvun voimin. Paahtavassa heinäkuun helteessä vietettiin kokonainen päivä huvitellen, ja iso kiitos siitä kuuluu teille rakkaille "ihkuille" lukijoille, jotka äänestitte Vean voittoon tiukassa valokuvakilpailussa alkukesästä. Sateisena, ehkä ihka ensimmäisenä oikeana syysaamuna postilaatikkoon kopsahti Olivialta kuvalähetys, joka toi ihanan lämpöisen tuulahduksen tämän kurjaksi muuttuneen kelin keskelle. Seuraavassa saatte siis nauttia valokuvauspäivän sadosta. Otin oikeudet omiin käsiini rajata muutamaa kuvaa niin, ettei niissä näy vieraita ihmisiä. Tässä tulee

                                                                         VEA YKSVEE

Lämpöinen kiitos vielä Olivialle valokuvapalveluun! 

 

Toimisto

Kyllä tästä viikonlopusta nauttii ihan eri tavalla kun on viikon ensin raatanut niska limassa! Koskaan ei ole siivoaminen ja ihan tavallinen kotielo tuntunut näin mukavalta. Silti ei harmita yhtään, vaikka koulu taas huomenna alkaa. Innoissani jo odotan sitäkin, mutta sitä odotellessa pari kuvaa mun "kotitoimistosta".

Remppa odottaa edelleen rahoittajaa, mutta laitetaan nyt silti vähän väliaikakuvia. Tässäkin tilassa on siis tarkoitus laittaa kaikki muut pinnat, paitsi lattia uusiksi. Tila on aikalailla syrjässä luonnonvalolta, ja tänä aamuna heräsikin ajatus ikkunasta. Tuon vasemman oven takana on kylppäri, jossa on reilun kokoinen ikkuna takapihalle. Kylppäri on ihanan valoisa, ja tuli ajatus, josko tekisin kotitalostani jääneestä vanhasta, pitkästä ja kapeasta ikkunasta pitkän ja matalan ikkunan tuohon oven päälle. Sellaisen, josta ei olisi tarkoituskaan katsella sisään, vaan josta luonnon valo pääsisi tähän pikkuruiseen "toimistooni".

Vaikka tila on pieni, on aika huippua, että omistaa oman paikan keskellä kaikkia arkiaskareita. (Sijainti keittiön, eteisen ja olkkarin välisessä kulmauksessa) Tässä minä myös blogaan ja pidän kirjanpitoa.

Täältä siis lähtevät myös Viivu's Home -blogiputiikin paketit :)

...ja tuo sininen seinä lähtee ensimmäisenä...

Harkitsin jo sen nopeaa väliaikaistapetointia tässä yks ilta, mutta en 

sitten viitsinyt nähdä turhaa vaivaa.

Ehtiihän tuota.

Lepposaa sunnuntaita kaikille teille lukijoille!