5. tammikuuta 2011

Illan päätteeksi arpajaiset

Muutamat teistä onkin jo kyselleet Ramsign kylttiarvonnan perään. Kommenttiboksissa kerroin, kuinka tulostin on ollut rikki ja en ole saanut toteutettua arvontaa toivomallani tavalla, joten sen ajankohta on siirtynyt...ja siirtynyt. Tänään me tytöt sitten kyllästyimme odottamaan, ja illan päätteeksi tehtiin arvontareissu mummolaan. Ihan aluksi täytyy sanoa, että meillä oli ihan SAIRAAN hauskaa! Kolme naista hommissa ja kaikilla iloinen & jännittynyt mieli. Ilolla siis julkistan myös teille voittajan!



Halusin kerrankin kokeilla kommenttien tulostusta ja aikamoinen kasa niitä olikin kerääntynyt!


Kiitos jokaisesta!
Minulle nämä olivat enemmän kuin arpalipukkeita.

Mutta koska arvonnasta kerran oli kysymys, niin siinä tarkoituksessa niitä sitten käytettiin!


Virallisen arvonnan suorittivat Vea ja Mummo.
Minä valvoin, että kaikki sujui oikein ja hyvässä järjestyksessä.


...ja voittajaksi arpoutui,


NASBA

Arvonnasta innostuneina me nostettiin vielä ylimääräinen voittaja, jolle on luvassa ylläripylläripalkinto!



Onnea myös PEIKKOTYTTÖ HANNA!

Me oltiin tästä niin innoissaan, että tämän jälkeen nostettiin vielä ainakin kymmenen lappua, 
mutta niitä tuloksia ei julkisteta. 
Kaikki laput luettiin juhlavasti ääneen...


Ja tunnelma oli vähintäänkin katossa!


Enpä ole ennen nähnyt yhtä innokasta ja asiaan vakavuudella suhtautuvaa onnetarta.
Jos tästä tytöstä ei tule opettajaa, juontajaa, runonlausujaa tai lottotyttöä,
lupaan syödä lappuset!

Laittakaahan voittajat viestiä sähköpostiin,
niin annan lisäohjeita.

Kiitos kaikille osallistujille!

Niin, ja kylttejähän saa TÄÄLTÄ :)


4. tammikuuta 2011

Sydämellistä

Olen kurkkuani myöten täynnä joulumättöä, ja housuni ovat saumoja myöten täynnä sitä samaa höttöä!
Jotain on tehtävä, ja itseasiassa parin päivän ajan se ei ole vaatinut edes kummoista itsekuria. Suklaa lähinnä öllöttää, sitä siis lienee tullut syötyä tarpeeksi. 

Ihminen ei kuitenkaan pääse kokonaan ja kerralla eroon nälästään (lukuunottamatta ääriolosuhteita), ja jotain on syötävä. Varsinkin kun vatsa on tottunut ottamaan aimosatsin tasaisin väliajoin joulun pyhinä. Meinaan yrittää huijausta! Nälän tullen työnnän ääntä kohti jotain vihreää, kuitupitoista ja vähäkalorista., niinkuin luultavasti suurin osa suomalaisista naisista näinä päivinä. Ainakin tällä hetkellä se tuntuu tosi hyvältä vaihtoehdolta. Jo pelkästä ajatuksesta tuli kevyempi olo. Tästä se taas alkaa, uusi kevät, ja uuden vyötärön metsästys. Ikuisuusprojekti.

Jokohan tänä keväänä onnistuisin?



Sydämellistä ja kevyttä viikkoa!

3. tammikuuta 2011

Arki ei ole sittenkään hassumpi

Uusi vuosi alkoi perinteisesti. Puolilta öin tajusin kavereiden Facebook viestinnän perusteella, (en minä sentään ihan tyhmä ole...) että herttinen sentään, meillähän alkaa aamulla koulu! Kun sitten reippaana aamulla pistelin opinahjoon, olikin koulu autio ja tyhjä. Mikä ihana tekosyy suunnata aamukahville ystävän luo! Joulu menikin ihan kokonaan erossa, joten itseasiassa ei harmittanut yhtään, kun vielä samalla rysäyksellä tuli koko perheen rytmi vaihdettua asentoon ARKI.

Itseasiassa sain vähän niinkuin ilmaisen työpäivän itselleni, ja sain päiviteltyä putiikin puolelle muutamia ihania uutuuksia. Kovaa vauhtia kevättä kohti mennään, ja uskokaa tai älkää, mutta pieni kevätfiilis meinasi vallata mielen kun puotia järjestelin. Päiväkin on jo ihan varmasti pidentynyt, onhan! Olen ehdottomasti ja absolutely aurinkokennolla varustettu kesäihminen, ja elämä taitaa sittenkin pikkuhiljaa voittaa pimeän kauden jälkeen. Valoa ja lämpöä täällä odotellaan näiden uusien veikeiden asukkaiden kanssa, jotka kyllä saavat ainakin minun suupielet asentoon "aurinko".



Söpöstä viikkoa kaikille!
Otetaan arjestakin ilo irti
<3


31. joulukuuta 2010

Uusi vuosi

Vanhat kujeet...



Vauhdikasta, mutta turvallista vuodenvaihdetta kaikille teille ja meille!
Palataan ens vuoden puolella :)

Terkuin Viivu ja pikkuterroristit

29. joulukuuta 2010

Joulun rippeitä

Meillä tehtiin tänään historiaa. Tehtiinkö teillä?
Lehtitietojen mukaan suurimmassa osassa suomalaisia koteja kuusi on kannettu pihan perille 
ennätysajassa, ja sama tapahtyi täällä tänään, ja vieläpä ihan omasta tahdostani!
Yleensä olen se, joka venyttää kuusen elinkaarta aina pitkälle uuteen vuoteen. Koristeita vain vaihdetaan hieman "vähemmän jouluisiksi" uuden vuoden tienoilla, mutta tämän vuoden kuusi neulasineen oli kerrassaan säälittävä esitys! Heti tullessaan se kyllä levitti ihanan tuoksunsa erityisen voimakkaana koko tupaan, mutta joulupäivän aamuna meillä ei voinut edes hengittää, etteikö nurkasta olisi kuulunut vienoa ropinaa kun kuusi pudotti neulasensa. Ja neulasia minä tottavieköön yleensä siedän! Olen valmis imuroimaan päivittäin ja kyykkimään kastelukannun kanssa pari kertaa päivässä, kunhan vain saan pitää kuuseni, mutta silloin kun imuri ei enää riitä, vaan esiin on kaivettava lumilapio, on neulasia kertakaikkiaan liikaa!

Ihan himppusen harmittaa, kun en saanut jatkaa joulua edes kuusen muodossa...
Siitä on niin haikea aina luopua, joulusta.











 Viimeiset ylipitkiksi kasvaneet hyasintit leikkasin lasimaljaan leikkokukiksi.