3. helmikuuta 2010

Pitkän tähtäimen sijoitus

Jos mielii löytää itselleen mieluisen kausivaatteen (= vaate, jota myydään vain tiettyyn aikaan vuodesta. Esim. kesätakki. Selitys siksi, etten ole varma onko tuollaista kausivaate sanaa edes olemassa, ei siksi, että luulisin teitä tyhmiksi...) on oltava liikkeellä jo kuukausia ennen kuin kyseinen sesonki oikein kunnolla ryöpsähtää käyntiin.

USEITA kertaoja minulle on käynyt niin, että kun ensimmäisten lämpimien tultua marssin kauppaan hikoillen toppatakissani hakemaan itselleni jotain kevyempää kevätvermettä, kesätakkien rekki loistaakin tyhjyyttään. Jäljellä on korkeintaan enää se koko XXL joka ei tälläkään kertaa tule kysymykseen.

Tänä keväänä ajattelinkin olla kaukaa viisas ja ostaa kesätakin jo hyvissäajoin alennusmyynneistä. Helsingin reissulla ehdin ihan pikaisesti käymään Forumissa ja sieltä tarttui mukaan Esprit:n farkkutakki kokoa S.Pitkään mietin olisiko se nyt sitten S vai M, mutta uskossa valitsin sen, jonka kuvittelen (= TOIVON) kesällä olevan sopiva. Pikkaisenhan se nyt kirraa etenkin rintojen kohdalta, mutta luulenpa, että jos saan painoa pudotettua niin perinteisesti ne rinnat lähtee kuitenkin ensimmäisenä. Ei siis syytä huoleen!



Jotenkin vain tuntuu, että koska tämä uutukainen nyt täytyy vielä laittaa talviunille, olis rahat menny tavallaan niinku hukkaan. Olen tosi huono tekemään tällaisia pitkäntähtäimen sijoituksia, koska se hyöty ja ilo uudesta vaatteesta pitäisi saada just nyt ja heti :) Ehkäpä siksi ostin sitten vielä muhkean villahuivin ja tämmöset kärjestä pätkityt lapaset Indiskasta, vaikka nämä saakin kohta pakkailla kesäteloille. 



Näissä se raha ei tuntunut menevän hukkaan ollenkaan, vaikka mullahan on about 20 kaulahuvia ja 
kymmenet lapaset... 
Nurinkurista!


2. helmikuuta 2010

Humppaa pumppaa kuningasjumppaa

 Allekirjoittaisitko sinä lauseen:

"Renkaat vyötäröllä ovat onnellisten hetkien kertymää..."

Minä en.
Väitän, että lause ei pidä lainkaan paikkaansa! Ainakaan minun kohdallani.

Olen huippuhyvä syömään suruuni, yksinäisyyteen ja tekemisen puutteeseen. Jos minulla on mielekästä puuhaa ja seuraa, voin olla pitkiäkin aikoja syömättä, tai ainakin muistan syödä kevyemmin. Säännöllinen tasapainoinen elämä tekee painonhallinnastakin helpompaa. Jotka minua yhtään tuntevat, tietävät, että kolmannen lapsen syntymän jälkeen minun on ollut erityisen vaikeaa päästä eroon raskaudenaikaisista liikakiloista (vai pitäisikö sitten sanoa liikailoista?).

Laihisblogin innostamana pudotin loppuvuodesta nelisen kiloa ja olen onnistunut saavutetun painon pitämään. Siihen kai voisi olla tyytyväinen, mutta vielä monta kiloa olisi pudotettavana. Päätin laittaa laihisblogin jäihin siellä ilmenneiden ongelmien vuoksi ja siirtyä tälle puolelle kaikkine kiloineni :) Koittakaa kestää!
Nyt olis sitten viimeistään aika ottaa itseään niskasta kiinni ja rutistaa taas muutama kilo alaspäin ennen kevättä.

Koska inhoan kylmää ja märkää, tein sisäsiistin investoinnin ja ostin Nintendo Wii:n.
Tähtäimessä terveempi tulevaisuus ja kiinteä keskivartalo ;)
Olinkohan ihan tyhmä ja mainoksen uhri?
Onko kellään kokemusta?
(Tätähän olisi tietysti kannattanut kysyä ennen kuin ostaa...)

Jokatapauksessa motivaatio on taas nousussa ja te saatte toimia tsemppareina.  (soriiiii....)
Aion tästlähtien raportoida kiloistani sivupalkissa. 
En siksi, että se jotakuta kiinnostaisi, vaan siksi, että julkinen häpeä on paras motivaattori ;)

Kiitos kärsivällisyydestä!




Keittiössä

Viimeaikoina blogiin on tupsahdellut sillointällöin uusia lukijoita. Kertauksen vuoksi siis vielä kerron, että olemme viisihenkinen perhe joka muutti olosuhteiden (=miehen työ) pakosta Kainuuseen, vaikka viimeiseen asti olin tänne muuttoa vastaan.  Lohduttauduin ajatuksella, että ehkäpä me täältä löytäisimme sen unelmiemme vanhan talon, jota voisimme alkaa kunnostamaan mieleiseksemme, kodiksemme. Noh, toisin kävi!

Yhdeksäs kuukausi pyörähti käyntiin tässä 64 neliön vuokraloukussamme, jossa on kakanruskeat kaakelit ja muovimatto. Tila käy päivä päivältä ahtaammaksi (meitä on siis viiden ihmisen lisäksi vielä kaksi koiraa ja pupu) mutta noista kaakeleista en jaksa enää edes välittää. Talotarjonta on olematonta!

Keittiössä näyttää tältä.


Kaikki seinät ovat täynnä tuota ruskeaa kaappia vielä ruskeammilla vetimillä. Tilaa ei ole edes pakastimelle, saati sitten kauniimmalle astiakaapille.


Arvatkaa montako kertaa olen miettinyt kuinka paljon enemmän näistäkin astioista olisi iloa jos ne saisi kauniiseen kaappiin kauniisti esille.


Pitkään olen haaveillut näistä:



  
mutta saavat odottaa aikaa parempaa.



1. helmikuuta 2010

Kaulurihuumaa

Kalastajan vaimo aloitti jokunen aika sitten blogistaniassa melkoisen villityksen esittelemällä tekemänsä hartianlämmittimen/kaulurin. Puikot ovat suihkineet ja useassa blogissa on esitelty toinen toistaan muhkeampia palmikkoneuleita. Ohje kuulosti niin yksinkertaiselta, että päätin itsekin kokeilla. Toteutin oman kaulurini minikoossa ja samalla kun istuin sairaalassa pikkupotilaan vuoteen vierellä muutin kaiken rakkauteni silmukoiksi :)

  
  
 
Kauluri on neulottu Novitan Tempo -langasta. Loin ensin pyöröpuikoille nro 7 120silmukkaa ja suljin ne ympyräksi. Sen jälkeen aloin kuvioneuleen *2 oikein, 1 nurin, 6 oikein, 1 nurin* jota toistin koko kerroksen ajan. Kuuden kerroksen välein tein sitten aina palmikkokuvion tuohon 6 oikein kohtaan, eli yhden palmikon leveys on 6 silmukkaa. 

Neljän palmikkokieteen jälkeen kavensin joka kerroksella olkapäiden kohdilta pikkuhiljaa kaksi palmikkoa pois molemmin puolin, ja kun palmikot olivat kokonaan kaventuneet, jatkoin vielä *2 oikein, 2 nurin* joustinneuletta n. 10cm. Näillä ohjeilla kaulurista tuli juuri sopiva meidän 10kk ikäiselle :) Koko voisi olla siis jotain 74-80 senttiselle.

Neiti toimi innokkaasti kuvausmallina kun sai hetkeksi käsissä olevat lastat pois. Kädet täytyy olla lastotettuna vielä parin viikon ajan, etteivät pienet kädet ole jatkuvasti suussa ja leikkaushaavat pääsevät kunnolla paranemaan. Elämä alkaa kuitenkin jo hymyillä ja takana on eka vuorokausi ilman kipulääkkeitä!!! Kyl tää tästä!

Aurinkoista pakkaspäivää toivottelen kaikille!


31. tammikuuta 2010

Look-A-Like

Facebookissa pyörii parhaillaan haaste laittaa omaan statukseen julkkiksen kuva, jota sinun on sanottu muistuttavan ulkonäöltäsi. Muutamat ovat poimineet haasteen tänne bloggerin puolellekin, ja päätin myös osallistua :) 

Kyseessä on siis henkilö, jota minun on sanottu muistuttavan (muutama kilo sitten, hehe...) EI henkilö, jota itse kuvittelen muistuttavani. Itseasiassa silloin vuonna peruna kun Melrose Place eli kulta-aikaansa kuulin monestakin suusta olevani Look-A-Like Heather Locklearin kanssa joka Amandanakin tunnetaan.


Noh, okei, ehkä sillon kun olin blondi...
Mutta mulla on kyllä paljon vähemmän ryppyjä!