Leväperäinen minä

 ...Eikä tämä sitten ole laihdutuspostaus!

Vaan täällä blogimaailmassa riehuu uusi villitys: nuukuusviikko. Tunsin heti piston sydämessäni, syvän! Yksi lemppariblogaajistani haastoi kaikki mukaan, ja olen nyt yrittänyt kaikin keinoin keksiä tekosyitä ja verukkeita miksi en juuri tällä viikolla vain kertakaikkiaan voi ottaa haastetta vastaan. Lista on loputon, muttei pätevä saatika sitten julkaisukelpoinen.

Olen ihan holtiton, suorastaan leväperäinen rahankäytön suhteen. En vain osaa pihistää menoistani, vaan se mikä laulaen tulee, se viheltäen menee, myönnetään. Tuloja ei koskaan ole ollut suuren suuresti. Itseasiassa  enemmänkin pienen pienesti. Muistan vielä hyvin nekin viikot, kun koko kolmehenkinen perhe elätettiin viikon ajan sadalla markalla (= n.18 €) ja nälkääkin välillä nähtiin. Ihan oikeasti!

Koen nuukuuden tuolloinkin enemmänkin  asennekysymyksenä. Nuuka tai tuhlaavainen voi olla yhtälailla köyhä kuin rikas. Minä nimittäin tuolloin muinoin menin  ja ostin sillä viimeisellä viisikymppisellä kumipuun, kun "se nyt vain oli niin kiva tuossa olohuoneen nurkassa". Ehkäpä minä siis juuri tuota nuukuusviikkoa tarvitsisin... (KÄÄK) vaikka kodinhoidontuella itseäni elätänkin!(Ymmärrättehän...tuloni ovat niin pienet, että kai minut jo niiden takia pitäisi laskea nuukaksi... silti koen tuhlaavani...ja mieheni voi allekirjoittaa tämän.) 

Lievittääkseni omaatuntoani lainaan tähän loppuun facebookissa leviävää statusta joka herätti myös tänään ajatuksia; humaaneja, hyviä, syviä sellaisia.

Laitetaan vanhukset vankilaan ja rikolliset vanhainkoteihin! Näin vanhukset pääsevät suihkuun, harrastuksiin ja ulkoilemaan. Kukaan ei voi varastaa heiltä ja he saavat rahaa sen sijaan, että joutuvat maksamaan. Rikolliset saavat kylmää ruokaa ja saavat olla tyystin yksin, rahaa ei anneta ja valot sammutetaan klo 20:00. Suihkuun pääsee kerran viikossa (max)? 

Voinko nyt nukkua yöni rauhassa vailla omantunnon tuskia? Vai olisiko sittenkin syytä vastata haasteeseen...

Kevätkenkäinen

Tervetuloa mukaan kaikki uudet ihanat lukijat! Huippua saada lisää porukkaa "langoille" :) Viimepäivät onkin olleet aika hiljaisia täältä suunnasta. Poskiontelosärky on kiipinyt yläkertaan ja otsaontelo tulessa olen makoillut ja yrittänyt nukkua armotonta kipua pois. Nyt alkaa helpottaa ja mieli palaa taas keväthommiin.

Tämän postauksen nimeksi piti ensin tulla "Kevytkenkäinen". Googlasin kuitenkin varmuuden vuoksi ja Wictionary tunsi termille vain yhden ainoan merkityksen:

"Jonka seksuaalimoraali on löyhä. Käytetään lähes yksinomaan naisista."  

Se siitä sitten... Muuten olisi ollut niin hyvä! Harmillista, että noin nasevalle ilmaisulle on vain noin suppea käyttötarkoitus. Tänään minulla nimittäin on ollut tosi Kevytkenkäinen olo! Kaikesta huolimatta... Enkä nyt tarkoita löyhää seksuaalimoraalia, mutta uskon että tiedätte, mitä tarkoitan. Sulien jalkakäytävien innoittamana kaivoin lipposet, läppöset ja balleriinat kaappien kätköistä ja tein pientä inventaariota niiden olemassaolosta.

Nämä oli viime kesänä aika suosikit, mutta valitettavasti niistä voi helposti lukea viimekesäisen ruokalistan... Kuvassa ei näy häiritsevästi, mutta uskokaa tai älkää, luonnonvalossa näkyy! Saiskohan tällasia taas jostain? Kuinkahan kävisi, jos vain kylmänviileesti pesisin nämä? Hmmm... ei ota jos ei annakkaan.

Nämä on kuulemma tosi HOT, mutta aikalailla jääneet vaille käyttäjää...

Näitä voisi jo kutsua oikeesti ballerinoiksi. Narut kieputettuna ruskettuneen jalan ympärille on aika hauskat.

Nämä lättänät on kuitenkin käytössä ihan parhautta! Jalkaan vaan ja menoks! Näissä ei edes aika ja kuluminen haittaa. Paranevat vaan vanhetessaan. Ei liikaa vaihtoehtoja... jotkut voisi siis tällekkin kesälle hankkia. Nyt kun vain löytäisi sopivat! 

Onkohan täällä Kajaanissa  edes kenkäkauppaa???

Colour your kevät

Toivelista alkaa pikkuhiljaa tuottaa tulosta. Me nimittäin tehtiin se! Pi i i i i itkästä aikaa kutsuttiin äiti ja isä lastenvahdeiksi, ja käytiin Assen kanssa teatterissa ja syömässä. Kylläpäs teki hyvää! Mistään romanttisesta illasta sanan varsinaisessa merkityksessä ei voida puhua, koska  ruokaillessa ajatus oli (myönnettäköön) hyvinkin pitkälti lautasella ja näytelmä oli varsin traaginen sekä paljon tunteita ja ajatuksia herättävä Parhaissakin perheissä. Pieni katkos arjen hulinaan ja rutiiniin  oli silti tervetullut. Oli ihanaa vain istua ja antaa omien ajatusten virrata. Koska tuossa toivelistassani kuitenkin ihan selvällä suomenkielellä lukee romanttinen ilta, en aio vielä kuitata tuota nimenomaista iltaa vietetyksi, vaan jään odottelemaan seuraavaa... Ei minusta olisi ollenkaan pahitteeksi, jos näitä kahdenkeskeisiä iltoja olisi useamminkin ;)

Varsinkin kun siinä lastenhoidon ohessa äiti oli siivoillut koko kämpän ja tehnyt laskiaispullat meidän iloksi. 

Tänään on sitten vielä jämäpullilla herkuteltu. Jostain syystä minua kiehtoo ihan valtavasti tuo hempeän vaaleansinisen ja kirkkaan tummanpunaisen liitto. Huomaan, että haalin sitä ympärilleni. En ole mikään yhden-värin-nimeen vannoja, vaan värimieltymykset muuttuvat kausittain. Nyt jostain syystä kiehtoo tämä, on jo jonkin aikaa kiehtonut. Niinpä joulumukitkin ovat vielä saaneet jäädä käytettäviksi. Tuo luminen postikortti olisi ehkä kuitenkin aika jo laittaa talviteloille... Se vain on niin kaunis!

Mikä on sinun kevätvärisi tälle keväälle?

Veasta äidin värivillitys on ihan mukiinmenevä.

Kuin tilauksesta löytyi myös salaisen kirppisystävän paketista ihana sininen maisemalautanen. Lautanen on tehty seinälautaseksi, mutta minun on ehdottomasti saatava tämä käyttöön! Esittelen teille paketin kokonaisuudessaan myöhemmin, mutta laskiaispulla suorastaan vaati tulla syödyksi tältä lautaselta. Kiitos Hanna! Tykkään kovasti!

Ihanaa viikonloppua kaikille teille ystäväisille! Minä tästä lähdenkin vähin äänin pakkailemaan oman salaisen kirppisystäväni pakettia. Kuinkas muutenkaan, kuin viimetipassa...  Mutta silti ajoissa :)

Casting

Nyt se sitten viimein on fakta! Musta on tullut vanha. Tai no ainakin iäkäs...ikäihminen, vähintäänkin itseni ikäinen! Klikkasin eilen neloselta Suomen huippumalli haussa ensimmäisen jakson ja siellä se oli: ystäväni tytär. 

Vastahan minä itse haaveilin missin urasta pitkässä kulahtaneessa hörsyläyöpaidassa hulmahdellen serkusten kanssa. (Joista yksi muuten oli poika. Hän voitti aina, koska sai valita millaiset hiukset hänellä olisi  jos hän olisi tyttö. Me muut mentiin omalla perisuomalaisella liiskaletillä...) Nyt huomaan, että missin titteli jäi  myös  oikeassa elämässäni kiinni ainakin kymmenestä puuttuvasta senttimetristä, valkoisesta virheettömästä hammasrivistä ja siitä, ettei kukaan vain "löytänyt" minua. Hyvä niin. En ole itseasiassa asiaa edes ajatellut ennen kuin nyt. 

Sarjan ensimmäisen jakson inspiroimana järjestimme poikien kanssa ihan oman pienen casting tilaisuuden. Nämä miehet kun rakastavat kuvissa olemista :)

Sanoinko joskus?

Tänään meillä on tyttöilty ja fiilistelty vaaleanpunaisella. Aamu alkoi tekstiviestillä "Se on menoa nyt!" Hätäpäissäni kiskaisin verkkarit jalkaan ja lähdin läheiseen leikkipuistoon kynsiä pureskelemaan... Piti saada muuta ajateltavaa. Vea ei juurikaan puistoilusta perustanut, istui vain tumput suorina rapakon reunalla, mutta minä sain muuta ajateltavaa. Puolenpäivän aikoihin tuli odotettu tekstiviesti: "Siro prinsessa syntynyt".

Miten ihanaa!!! Onnea koko ystäväni perheelle! On aina niin uskomaton ihme, kun yhdeksän kuukauden välillä rankkakin odotus muuttuu näkemiseksi. Joka kerta se ihme saa minutkin ihan sanattomaksi :)

Oma prinsessani alkoi yhtäkkiä näyttää kovin isolta! Sanoinko muuten joskus, ettei meillä ole taaperoa, joka levittelisi kaiken ympäriinsä? No aikaisinpa iloitsin, nimittäin nyt on! Vahvasti vaatteisiin suuntautunut. Vean vaatteet mahtuvat (kun oikein tunkee) vielä toistaiseksi pieneen vaaleanpunaiseen lipastoon joka on makuuhuoneessa helposti käden ulottuvilla. Mutta kenen  käsien?

Hetkessä koko lipasto on tyhjennetty. Niskassa roikkuu kasa mekkoja, paitoja ja yöpukuja. Sukkakin pysyy pään päällä jos oikein tasapainoilee. Neiti on siis "oppinut" pukemaan. Pientä hienosäätöä tosin vaatii vielä...

Huomatkaa oikean puoleisessa kuvassa rytkykasa eteisessä. Sinne on levitelty ulkovaatekori matkalla... Pupu (Einarin korvike) seuraa näytöstä vieressä. Laatikkoparat ovat kovalla koetuksella ja yhden laatikon pohja repsottaa jo. Mukavaa loppuviikkoa ihan jokaiselle! Tää lähtis tästä keräilemään ;)