Voi kun mä NIIN voisin taas tehdä postauksen siitä miten te olette aarteita, mutta koitetaas nyt päästä jatkamaan juttua. Mitä enemmän luin noita teidän kommentteja edelliseen postaukseen (KIITOS!), sitä iloisemmaksi tulin, ja toisaalta sitä "pelottavammalta" tämä kirjottaminen alkoi tuntua. Yhtäkkiä alko tuntumaan, että enhän mä enää osaa kirjottaa yhtään mitään... Niinpä aion unohtaa kaikki mannaa sisältäneet kommentit hetkeksi, lasken rimani taas asentoon arki, ja jatkan höpötystä.
Tänään heitettiin asuntorintamalle taas pelastusrengasta: ilmoitus paikalliseen ilmaisjakelulehteen. Tarjouksia poiki iltaan mennessä kaksi. Kumpaakaan ei tarvitse mennä edes katsomaan, blääh. Seuraavaksi siis hiippailukierros kaikkien ihkujen talojen postilaatikoille ja suoraa kirjettä sisään tyyliin "Me haluttas ostaa tää talo"... Miten voi asunnon etsiminen olla näin kivistä? Pikkuhiljaa alan uskoa, että meidät on sittenkin luotu Joensuuhun.
Kun mies vielä tuli töistä, ja ilmoitti ostavansa tämän vuoden bonusrahoilla haulikon, oli tämän mamman mitta täysi. Henkeä haukkoen livahdin ovesta ulos ja ryntäsin siihen ainoaan kauppaan mikä enää oli auki. Pakonomaisesti etsin jotain uutta, ihanaa päällepantavaa lohdukkeeksi (tiedän, ihan hirveän huono tapa, mutta kun en muutakaan voi...). Löysinkin pari t-paitaa kesäksi. Ei paha, koska kohtahan niitä tarvitaankin.
Vealle lähti mukaan kesähattu mallia perus-perus-perus. Nää on ihan ehdottomia helteellä, ettei niska ja nenä pala. Tuon etulipan pitäisi siis kans töröttää suorana, mutta se pikkasen haittasi näkyvyyttä.
Kesä taitaa olla sitten viimein tulossa ihan oikeasti, ja sen myötä pientä värileikkiä auringon kanssa.
Näille hiuksille pitäis tehdä jotain!
(Ja mä laitoin kaikki rahat niihin t-paitoihin, kökkö!)
Ihanaa ylimääräistä pyhäpäivää meille kaikille!!!
