Paraatipuoli

Hmmm... Mitäs sanotte tästä ruskeasta?

Olisiko tämä nyt sitä itseänsä? Ei tarvitse vastata... Uuden kotimme "paraatipuoli" ei varsinaisesti ole se paraatipuoli... Oven väri on aivan kammottava, ja olenkin tänään yrittänyt vaivihkaa kurkistella naapurien aitojen raosta ovatko kaikki todellakin kiltisti pitäytyneet tässä ripulinruskeassa... Naapurien pihoihin on ihan turkasen vaikea nähdä, mutta olen ollut näkevinäni pientä rivistä lipsumista...

Tämähän on siis rivitalo, ja rivareissa yleensä kaikki julkisivun muutokset harkitaan talonyhtiön voimin. Mitenkäs sitten, jos kuisti ei näykkään tielle, vaan on piilossa omalla pihalla? Olen tässä pohtinut ottaisinko asian puheeksi seuraavassa (ja minulle ensimmäisessä) talonyhtiön kokouksessa vai antaisinko vain pensselin heilua öiseen aikaan ja toivoisin, etteivät naapurit pidä tapanaan kurkkia aitojen raosta... Ensin mietin valkoista, mutta pikkuhiljaa olen alkanut kallistua sinisen oven, tai ovien  puolelle...

Edellinen asukas muuten jätti meille nuo kaikki ihanat amppelikukat! Aika kiva tervetulotoivotus :)

Keittiö

Muutama kuva keittiöstä ennen kuin lähden taas päiväksi hommiin... Kuvat on otettu muuttopäivänä, eli eivät enää ihan tuoreita.

Ruskeiden kaapistojen jälkeen nämä valkoiset tuntuvat juhlalta kuppivetimineen, vaikka itse valitsisinkin hieman erilaiset. Kaapistot ovat kuitenkin tosi siistissä kunnossa, ja hyvin suunnitellut, joten ne saavat jäädä ennalleen. Ainakin piiiiiiitkäksi aikaa :) 

Keittiön tapetti on tällä hetkellä siniruutuinen. Nuo pienet ohuet viivat tapetista ovat vihreitä ja katon rajassa kulkee kukkaboodri. Nämä menevät siis vaihtoon... Heti kunhan saan isännän liisterikauhan varteen. Noissa pikku koukuissa edellisillä asukkailla muuten roikkui avaimia. Meinasin pyöritellä koukut pois saman tien, mutta siihen ne nyt toistaiseksi jäivät...

Nämä kuvat on aika hirveitä... Räpsitty vain muuttorumban keskellä, mutta näistä näkyy tuo boordi. Eteisen lattialla vielä edellisten asukkaisen matto.

Muuttopäivänä satoin kaatamalla ja hain omalta pihalta keittiöön vettä valuvat syreenit. Tätä olin odottanut sen yli vuoden! Että voisi hakea omalta pihalta kukkia maljakkoon. Illalla vain istuin talon hiljettyä ja tuijotin kukkasia kynttilän valossa. Siinä sielu lepäsi!

Näiden kukkien myötä keveää keskiviikkoa sinulle!

Hiljaa hyvä tulee

Täällä ei tapahdu rempparintamalla mitään vielä pitkään aikaan... Koko päivän olen touhunnut leirillä näytelmää lapsukaisten kanssa (tuli muuten ihana!) ja kun illaksi kirjaimellisesti raahauduin kotiin, alkoi taas laatikoiden purku...ja niitä riittää. Suurin osa tavaroista joutaisi saman tien varastoon tai kaatopaikalle, kun niitä ilman kerran on yli vuoden pärjännyt, mutta läpi ne on silti käytävä. Onneksi joukosta löytyy myös helmiä, kuten tämä pieni hyllykkö,  kaksi viikkoisen Vean kuva vanhaan runokirjaan sidottuna, täysin unohtuneet korvikset, pitsiverhot ja olisiko tuo vaikkapa vanha lääkepurkki (?).

Niin... ja siipiä löytyi kans joka lähtöön...

Kello ja oliivipuun oksat odottavat vielä sohvalla kohtaloaan. Hetken piti ihan miettiä, että missä IHMEESSÄ meillä Joensuussa oikein oli tällainen kello, mutta keittiössähän se!

Näissä kuvissa muuten vilahtelee olohuoneen tämänhetkinen tapetti. Ihan menettelee toistaiseksi. Sekin kyllä vaihdetaan kunhan ehditään, mutta ei ole ihan ensimmäisenä remonttilistalla. Loppuun vielä yksi kuva olkkarista. Tässä näkyy se toinen ostopäätökseen ratkaisevasti vaikuttanut asia vessan lattian lisäksi. Koko huoneistossa on lautalattiat lastenhuoneita myöten !!! Ihan parhautta!  

Kiitos muuten ihanista kommenteistanne viime päivinä <3 

Niitä käyn aina välillä lueskelemassa ja hermoja lepuuttamassa.

THE lattia

Siinä se nyt sitten on!

THE lattia!

Mitäs sanotte kakanruskeiden kaakeleiden jälkeen? 

Mulla tulee nykyisin piisihätä ihan jatkuvasti! Tarina kuuluu siis näin, että olen aina ajatellut, että jos joskus rakennetaan oma koti, haluan juurikin tällaisen laatoituksen vessan lattiaan. Kun tultiin tätä kotia katsomaan, ja kurkistin (tietysti ensimmäisenä) vessaan, en ollut uskoa silmiäni! Siinä se oli! Minun vessa! (Hmmm...mitä tämä kertoo minusta? Älkää miettikö sitä...)

Elämä rullailee vielä täydessä kaaoksessa purkamattomien laatikoiden keskellä, ja aina välissä yritän käydä myös lasten leirillä pitämässä näytelmäpajaa, ja sitten taas ehdin yhden laatikon hyvällä tuurilla purkamaan, mutta paljon iloa ja helpotuksen tunnetta on mahtunut näihin päiviin (muuallakin kuin vessassa). Nettikin saatiin vihdoin toimimaan, mutten kyllä ole ehtinyt blogia pariin päivään ajattelemaankaan. Kommentit olen silti käynyt puhelimen kautta lukemassa. Kiitos hirmuisesti monista onnitteluista ja koitan vastailla kysymyksiin tässä joku päivä.

Jotain kakan ruskeaa sentään ;) 

Vessan seinä nimittäin. Mutta tällä kertaa se on OMA ja maalipönttö on jo ostettu!

Että tällaista tänne. Palataan asiaan perinpohjaisemmin kunhan kiireet välillä hellittää. Ihanaa kun täällä käytte! Maxim rontti vain näyttää kirineen valokuvakilpailussa...grrr... Mutta meillä on nyt muut murheet ;)

Iloisin terkuin,

Tilinpäätös

HIP HEI me päästään pois täältä!!!

Hyvästi ahtaus.

Hyvästi kosteus.

Hyvästi huono ilmanvaihto.

Hyvästi ruskeat kaapit.

Hyvästi muoviset vetimet.

Hyvästi kakan ruskeat kaakelit.

Hyvästi muovimatto.

Hyvästi betoniseinät.

Hyvästi asfalttipiha.

ME MUUTETAAN!

Ja meidän jälkeen asunto poistetaan asumiskäytöstä.

Jo oli aikakin!

Niin...ja se lintu... se oli muuttanut yön aikana myös...