22. heinäkuuta 2009

Muistoksi

Tällaisia olen väkerrellyt tänään. Taidan olla vähän hempeällä tuulella, vaikka prinsessan nuha on rajoittanut harrastusta aina viiden minuutin välein...







Näitä voisi laittaa huutikseen myyntiin, tai talo täyttyy kohta korteista... Rikastumaan näillä ei pääse, sillä nämä tarvikkeet kyllä maksoivat enemmän kuin näistä ikinä viitsii pyytää, mutta se tekemisen ilohan se on tärkeintä.





Niin, ja se saamani tunnustus... Haluan antaa sen eteenpäin pieni oliivipuu -blogin Lisaylle. Tuore blogin kirjoittelija niinkuin minäkin :) On todella kiehtovaa seurata tunnelmia ja kuulumisia vieraan kultturin keskeltä! Blogissa on ihana tunnelma, joka lämmittää tänne sateiseen Suomen kesään asti.






3 kommenttia:

virva kirjoitti...

Voi Viivu,mä ihan kuvittelin olevani jo sun lukija ja kun tuossa rupesin miettimään että millonkahan sulta tulee uutta postausta, huomasin että enhän mä ookkaan klikannu tuota lukijaksi kohtaa! Huomasinpas viimein!
Sä oot tehny kauniita juttuja,oi voi!
Kauheesti tsemppiä uuden kodin etsimiseen,jaksamista!
Mekin haaveillaan rivarista tän kerrostalo asunnon sijaan,sitten jokusen vuoden päästä aletaan miettiin sitä omaa omaa vasta.Etsittekö omakotitaloa vaiko mimmoista asuntoa?

Viivu kirjoitti...

No voi sinua! Tuttu juttu, mulle on käyny samoin :) Onneksi huomasit...

Mukava on tehä juttuja... Kauneus on katsojan silmässä ;) Mutta on se kivaa vastapainoa lasten kanssa touhuilulle, joka sekin on mukavaa. Mut käsillä tekeminen on sellanen oma juttu...

Me etsitään vanhaa omakotitaloa (miehelleni kelpais uudempikin). Joensuussa meillä oli pieni varsin arkinen puutalo, ja vaikkei se kummonen ollu, sitä on kova ikävä välillä. Samanmoinen mutta hieman isompi tarvittais kun perhe on taas kasvanut, koirat ja kaikki. Ei siis mitään luxus linnaa hakemassa, vaan KOTIA...

Uskotaan että se löytyy! Samoin myös teille sitten kun aika on!

Marge kirjoitti...

Ne ovat todella herkän kauniita!!! Pidän kovasti!:)