Tämä sisustusyksityiskohta ei kysellyt tullessaan haluammeko sen keskelle olohuonetta kaikkein näkyvimmälle paikalle, mistä kiireessä käsi voi helposti haparoida otteeseensa lelun tuomaan helpotusta kinkkisiin ajankäyttöongelmiin. Se on luikerrellut olohuoneeseemme ikäänkuin huomaamatta. Lelu lelulta, pikkuhiljaa. Olinkin jo unohtanut kuinka lelut lojuvat iloisessa sekamelskassa pitkin lattioita. Pojat kun ovat jo oppineet pitämään tavaransa ENIMMÄKSEEN omassa huoneessaan.
Säilytyspaikaksi riittää onneksi vielä tämä isin vanhasta äitiyspakkauksesta löytynyt pesuvati.
Kohta tarvitsemme varmasti jo järeämmät aseet.
Kohta tarvitsemme varmasti jo järeämmät aseet.
Kaikki poikien vanhat kirjat olen säästänyt, vaikka muuten olen aika surutta heittänyt vanhat vauvantavarat menemään. Meille kun ei enää pitänyt vauvaa tulla... Vaikka kirjoja on kaappi väärällään, en voinut olla ostamatta tätä ihanaa "Pikku-sisko" -kirjaa.
Ehkä siksi, että sattuneista syistä se tuo mieleen omat lapset. Vea sitä jo sujuvasti kuuntelee :) Äidin mieliksi...
2 kommenttia:
Nuo Tammen kultaiset kirjat on monet tosi suloisia!
Tuonkin kirjan kuvista saapi tosiaan nauttia :)
Mä kerran esittelin yhessä vanhemmassa postauksessa yhtä versiota punahilkka kirjasta, siinäkin kuvitus sitä maata että uulala! Hauskaa päivänjatkoa sinne!
Ps.Pitääkin alkaa tutkiin mitä sä huutikseen saat myyntiin, josko vaikka huutais jotain somaa tässä joskus.
Saapihan siellä käydä kurkkimassa. Vähän rajoitetusti nyt vaan tulee mitään kun hyvä kun mahutaan olemaan tässä asunnossa, ei mahu mun "verstas" mihinkään :) Jotakin silti aina...
Lähetä kommentti