5. elokuuta 2009

Tee hetkestä elämys

Minulla on tapana iltaisin lasten nukkumaanmenon jälkeen järjestää itselleni hetkiä. Hetki on vain ja ainoastaan minua varten. Pienten lasten äitinä on aina olemassa muita varten, ja hetki on minun oma hetkeni. Olen ottanut tavakseni ottaa ja järjestää sen, koska armosta sitä ei useinkaan anneta.

Tänään minulla piti olla hetki. Olin varannut jääkaappiin tarvikkeet pestoleipään ja valkosuklaalla kuorrutettuihin mansikoihin. Olin varannut kameran valmiiksi, että voin ikuistaa teille ihanan, kauniin hetkeni kun nautin hyvästä ruuasta, rauhasta ja sisustuslehdestä. Mutta hetkestä tulikin tällainen:





Valkosuklaamansikat sain, ja ne maistuivat ihan yhtä hyviltä kuin yksinkin, muttei niistä ollut kuvattaviksi... Hetkiä on niin monenlaisia. Ehkä tämä oli näin kauniimpi. Ehkä kallisarvoisempi kuin se äidin oma ja yksityinen.



9 kommenttia:

Pieni Lintu kirjoitti...

Kaunis hetki!!! ♥ Muistan kuinka epätoivoissamme yritimme katsoa Selviytyjiä kun kuopus oli vauva..siinä iskä oli järjestäny joskus dipit ja muut sohvalle ja yksi se vaan huusi ja huusi..plääh, mutta näin jälkeenpäin se oli aika hauskaa kun vauva tissillä, että pysyis hiljaa ja siinä napsin sipsejä samalla.. :D

Noista hetkistä kun osaa nauttia niin kyllä jaksaa! Meillä kuopus halus pitkän aikaa juoda unimaidon mun sylissä makkarissa..kai se imetyksen jälkeen jäi tavaksi tuo pullonukahtaminen..joskus otti päähän kun iskä vei isomman nukkumaan ja selviytyi sieltä nopeammin pois ja minä se istuin siellä makkarissa, mutta sitten aina ajattelin, että eipä tämä kauaa jatku..miten ihanaa oli nuuhkia pientä päätä, toinen niin tosissaan siinä veti maitoa ja samalla unipupuaan hypisteli, joskus läiski äitin naamaa jne. :) Ja nyt nukahtaa itekseen, haluaa pullosta vain vettä ja sen juoda itte sängyssä - helppoa ja nopeaa, iskällä menee esikon kanssa paaaaljon kauamman nykysin.. ;)

Maria kirjoitti...

Tuttua, tuttua, niin tuttua! Meillä järjestellään myös pieniä, kuin varkain varastettuja hetkiä. -Eilen lapsilla nauru maittoi, kun työkaluja teknisestä tilasta etsiessä nykäisin oven perästä kiinni ja totesin, että tää on meidän hetki. Lapset sitten tuli ettimään, mutta tuumin vain, että meillä on nyt pussausrauha. :))
Noita vauvahetkiä ihan kaipaan: Tuoksuva pikkuinen sylissä, kivaa lukemista ja aikaa sylikkäin. Nyt näillä kosseilla on koko ajajn kiire johonkin. Ei siinä sylit maistu! :))

Anonyymi kirjoitti...

Niin,ne on lopultakin arvokkaita hetkiä..Tärkeätä on toki saada myös omat hetkensä välillä ;) Joo-o,on kyllä huomattu et aina ei mene nää kuviot ihan omien suunnitelmien mukaan..Sitähän tuo on,kun kantaa nimeä äiti :)

malla kirjoitti...

kyllä!tuttua on,että aina sillon tällön hetket meinaa mennä ohi...mutta sitte joskus niitä hetki järjestyy ihan yllättäinkin ja sillon niistä nauttii vielä enemmän.

juuri nyt tuloo mieleeni,että taianpa juua aamukahavini nyt,ku vaavelit on leikkimässä...yleensä ne haluaa maistiaisia ja kastellaan korppuja ja millon mitäkin!!!että täällä talossa rauhallinen kahavihetkiki on luksusta:D

maikku kirjoitti...

mulla tuommonen oma hetki on aina, kun pikku-
ukko (2.v.) on päikkäreilä.. silloin en koskaan tee mitään kotihommia.
ihana rauhottumisen hetki keskellä päivää..
aika usein se tarkoittaa kahvia ja jotain herkkuja tietokoneen ääressä..

Marge kirjoitti...

Voi, kyllä muistan tuon ajan;)Monta kertaa se meni juuri noin, kun olit järjestänyt itsellesi tai teille kahdelle oman, ihanan hetken, se ei mennytkään niin, mutta tosiaan, sen oppii aika pian hyväksymään ja nautttimaan siitä sitten sellaiena hetkenä:)Tuo aika on niin niin lyhyt, nyt vain enää kaiholla muistelen;) Hienoa Viivu, kun huolehdit itsestäsi, näin koko perhekin jaksaa paremmin ja hienoa, että hyväksyt hetkien muuttumisen erilaiseksi, sillä nuo hetket ovat kultaisia muistoja!!:))
Halauksin, Marge

Viivu kirjoitti...

Kiitos kauniista viesteistänne! Niitä on ollut ihana lukea kahvikupposen ääressä! Niinhän se on että äidit jakavat usein samat tuntemukset. Kiitos jokaiselle omansa jakaneelle :)

Jotenkin tämän kolmannen kanssa minulla on ollut lehmänhermot. Pinna venyy uskomattoman pitkälle vaikka illat ei aina menekkään ihan putkeen. Ehkä mä olen kasvanut aikuiseksi, tai sitten vaan tajunnut miten lyhyt aika tämä tosiaan on, ja että tämä nyt tosiaan on minun viimenen pieni...

Neljän lapsen äiti kirjoitti...

Ihan tosi, omia hetkiä tarvitaan.

Anonyymi kirjoitti...

Juu juu Viivu, viiminen viiminen..Mutta älä nyt ainakaan ala vannomaan :D