En koskaan osta Mariskoolin kopiota.
Jos skoolin hankin, sen täytyy olla aito.
Periaatteesta!
Tuon mattavalkoisen sain 30-vuotislahjaksi.
Tykkäilen sitä kovasti.
Eilen tuli sitten tämä iso kirkas komistus, joka mursi kaikki periaatteeni.
Se oli NIIN hassu kaikessa mahtavuudessaan, että se oli pakko ostaa aidolle kaveriksi!
Luultavasti työnnän sen viikon sisällä kaappiin kyllästyttyäni,
mutta tämä jätti "mari"skooli on ainakin hetken aikaa hauskaa katseltavaa.
Voihan siihen sitten jatkossa laitaa vaikka tarjoiluja vähän isompaan karkinnälkään!
Jos skoolin hankin, sen täytyy olla aito.
Periaatteesta!
Tuon mattavalkoisen sain 30-vuotislahjaksi.
Tykkäilen sitä kovasti.
Eilen tuli sitten tämä iso kirkas komistus, joka mursi kaikki periaatteeni.
Se oli NIIN hassu kaikessa mahtavuudessaan, että se oli pakko ostaa aidolle kaveriksi!
Luultavasti työnnän sen viikon sisällä kaappiin kyllästyttyäni,
mutta tämä jätti "mari"skooli on ainakin hetken aikaa hauskaa katseltavaa.
Voihan siihen sitten jatkossa laitaa vaikka tarjoiluja vähän isompaan karkinnälkään!
:)Viivu
10 kommenttia:
Mistäs sinä sellaisen ostoskassiisi löysit?
Ihan kivan näköinen!!!
Kaunis kynttiläasetelma sulla. Ihanan valkoinen...
Tuo mattavalkoinen on minullakin toivelistassa... Ja samaa periaatetta käytän. Mutta tuo sinun löytösi on kyllä hieno, se on niin erilainen kuin aito, että se saa hyväksynnän omana itsenään.
Nehän ovat kuin kaksi marjaa :)
Itseasiassa itse voisin juuri ison koon vuoksi tykästyä tuohon epäaitoon versioon.
A girl can never have too many cups!
minäkin sellaiseen SUUREN punaisen bongasin kerran kaupasta. jouluksi se kävisi hyvin meille. miten mä sitten kuitenkin sen unohdin hommata, ei kai sitten lie niin mun juttu? ensi viikolla vois käydä katsomassa ja jos niitä vielä on niin sitten kai sen matkaan hankin.
Ihana tuo aito mattavalkoinen! Minulla on kahdeksan aitoa vihreää. Osa niistä on mummoni peruja ehkä 70- tai 80-luvulta, en tiedä, eikä ole enää mummo kertomassa. Niissä vanhoissa vihreissä mariskooleissa on tosi kaunis sävy. Kun ostin täydennystä, niissä uusissa olikin erilainen rumempi sävy. Tahdoin kuitenkin kaikki samaa väriä, sillä muistan mummon laittaneen jälkiruuat tarjolle mariskooleihin ja jo pikkutyttönä ymmärsin, miten tyylikkäältä se näytti. Nyt ovat marsikoolit minulla täällä Chilessä, eikä kukaan tiedä ja ymmärrä, että ne ovat hienoja ja kalliita;) Täytyy tarkkaan miettiä, milloin niitä edes viitsii käyttää, kun täällä astioihin suhtaudutaan niin, että ne ovat vain astioita, eikä haittaa, jos vähän kolhaisee kulmasta palan pois...
Hieno on vaikkei aito olekaan.
Kyllä tollainen mullekin kelpaisi! :)
Keilaus on kivaa, jos hermo kestää! ;D
Mulla menee viimeistään siinä vaiheessa hermot, kun pallo alkaa kyntää niitä sivukouruja tai pomppimaan holtittomasti. Harjoituksen puutetta!
Kivaa sunnuntaita!
Olen joko vielä unessa tai sitten tulossa hulluksi. En tiedä, mistä tuo keilaamiskommentti tuli mieleen. Oletko jossain vaiheessa kertonut käyneesi keilaamassa?! :o
Taidan keittää lisää kahvia! :)
Kivasti olet skoolit asetellut!
Huh! Vihdoin kotona!
Nuo aidot skoolit on kivoja aina välillä nostaa esiin ja leikitellä niiden väreillä tai värittömyydellä. Tuo jätti löytyi kauppareissulta ihan ruuanhakureissulla... eihän mulla paljon ole aikaa muita kauppoja kierrelläkään. Ja se lähikauppahan oli niinkin eksoottinen kuin Maxi Market...
Sari :)
Kyllä olen käynyt keilaamassa, mutten ihan äskettäin :D
Malla Honkasalosta sen sijaan on keilannut minunkin edestä :) Siellä oon käyny kommentoimassa. Olisiko siitä jääny mielleyhtymä?
No niin tai näin, kivaa se on jokatapauksessa!
Lähetä kommentti