8. huhtikuuta 2010

Teinihommaa

Tarvitseeko edes sanoa, ettei se ollut taaskaan meidän koti. Noh, onneksi en ollut siihen edes salaa toivoani laittanut, joten pettymys on helppo niellä. Kevään tuoksu pihalla saa minut kyllä taas potenssiin kaksi haaveilemaan omasta pihasta. Kauhulla jo mietin sitä, että saan taas ensi kesänä raahata "puutarhajakkarani" kaikkien pällisteltäväksi tuohon parkkipaikalle. Uusille lukijoille kesäpuutarhamme ihanuus valottuu parhaiten TÄSTÄ linkistä. Voi KUNPA...

No mutta...sitten niihin haaveisiin joiden toteutumiseen onkin helpompi vaikuttaa. Minä kun olen näiden Nomination juttujen kanssa tällainen myöhäisherännäinen, niin vasta ihan viimeaikoina olen alkanut mietiskelemään jotain tällaista:
Pojat saivat hiljattain omansa. Nuorempi osti säästörahoillaan ja vanhempi sai synttärilahjaksi. Kun niitä olen aikani katsellut, olen alkanut itsekin mielimään samanlaista (no okei, ehkei niitä jäkismaila ja delfiinipaloja...) Tuommoinen sopisi tällaiselle pienenkin kukkaron haltijalle, koska alkuun pääsee jo 24 eurolla. Sitten vain pikkuhiljaa keräilemään koruun lisää ihanuuksia. 

Minua viehättää myös ajatus siitä, että jokaisella palalla olisi oma merkityksensä, pieni tarina...Riskihän on tietysti olemassa, että tarinat muodostuisivat varsin yksipuolisiksi tyyliin: "Tämän ostin kauppareissulla Prismassa..." tai  "Tämän ostin kun olisi pitänyt ostaa tytölle uudet sukkahousut". Silläkin uhalla aion harkita. Eräs ystäväni tosin valisti minua kertomalla näiden olevan teinihommia. Mutta mitäs tuosta! Teininä ne minua pitävät muutenkin.



14 kommenttia:

Sanna-Mari kirjoitti...

Itte en oo "nomination-ihminen", mutta kaveri tuntuu saavan lahjaks aina noita paloja (sukulaisilta, ystäviltä), jollon niillä on enempi merkitystä kun itte ostetuilla kauppareissulla Prismalla :D On kaverikin tietty ostanu ne ekat itte ja miettiny niille jotkut merkitykset.
Mulla on ittellä kultanen maskottiketju, jossa on lasten syntymistä maskotit, oman kodin saamisesta jne. Itte oon ostanu siihen pyykkipojan muistoks kotiäitivuosista :D

Niin ja harmi, ettei talo natsannu. Kyllä se sieltä putkahtaa, usko pois. :)

Viivu kirjoitti...

Voi apua! Voiko olla nomination ihminen??? :D
Ehkä sitten harkitsenkin kaksi kertaa...

No ei vains, musta ne on ihan hauskoja. Ehkä siksi just, ettei mulla ole koskaan ollut mitään sellasta korua, johon vois kerätä noita "muistoja". Kai meillä on joku sisäsyntynen tarve keräillä merkkejä menneisyydestä.

Ruusa kirjoitti...

Minullakin on sellainen..Olen pyrkinyt ostamaan juurikin merkityksellisinä hetkinä yhden palan tyyliin kun lopetin röökaamisen, kun oli synttärit..sitten se jäi,kun ostin yhden palan, joka ei ollutkaan ihan nominatiota ja aiheutti allergiaa. :( Missä lie koko tähän astinen kyhäelmä..! Mutta ihan kivoja ne on!
Harmi kun ei taloa ala löytyä!! HÖ!
Mukavaa viikonloppua kuitenkin ja toivomme onnen kääntymistä pikimmiten talon suhteen! :)

Mari kirjoitti...

Mun mielestä ei oo ollenkaan teinihommaa, mummotkin käyttää näitä :D

Tuire kirjoitti...

Vai teinit ja mummot. Mä höröttelen täällä kaikelle hauskalle tässä blogissa. On niin kivasti kirjoitettu.

Kyllä minullekin kelpaisi nomination. :)

Viivu kirjoitti...

Ruusa: Nyt vaan kaappia kääntämään ja etsimään minne olet kyhäelmäsi tallettanut :)Mulla ei onneksi vielä (koputtaa puuta) ole koruista juurikaan allergiaa tullut (eikä se tässä tapauksessa johdu siitä että ne olisivat NIIN aitoja)Kurja vaiva se :(

Mari: Haha!!! Ai että mummotkin käyttää? No sitten! :D

Vielä ehkä kuitenkin mielummin olen tuo teini... vaikka mummot on ihania!

Tuire: :D Mukavaa jos viihdyt! Taidankin alkaa wannabe mummoksi, kun mummot on nykysin noin trendikkäitä ;)

Anu kirjoitti...

Tervehdys täältä yhdeltä melkeen 4-kymppiseltä teiniltä, joka rakastaa Nomination-koruaan!
Mä sain omani joululahjaksi pojiltani (annettuani ensin tietty vinkin!). He olivat itse valinneet siihen aloituspalat ja syntymäpäivälahjaksi sain taas uuden palan. Itsekin olen ajatellut, etten ihan kauppareissulta osta paloja vaan niin, että jokaisella on joku tarkoitus. Sun pitää ehdottomasti nyt seuraavalla kauppareissulla ostaa se perusranneke ja siihen onnenapila...ja seuraava pala on avain tai talo (jos löytyy) sitten ku löydätte unelmienne kodin! :)

-A-

Viivu kirjoitti...

Anu: Hei loistava ajatus!!! Itse olen miettinyt myös sellasta, missä olis lasten syntymäajat... (vanhuuden varalle...jos alkaa muisti pätkimään)

Täytyy vissiin ostaa sit kaks!

Arja kirjoitti...

Heips Viivu! Mulla on nomination ja siihen on todellakin kiva pikkuhiljaa kerätä palasia.Meidän linja myös lahjoittaa sponsoroinnista
nominationin(jos uusi tulokas pätevöityy). Oikein mukavaa perjantaita ystäväni <3

Anna-Clarissa kirjoitti...

Sain kanssa Nominationin joululahjaksi kummitädiltäni ja yllättäen se oli melkein parhaita lahjoja. En oikein aiemmin tienny tykkäänkö niistä vai en. Kummi oli valinnut siihen valmiiksi jo ihanat palat ja itse tilasin netistä pari feikkiä kun oli pakko saada vielä kissa-pala :)

Viivu kirjoitti...

Arja: No niin, tältähän näitä teinejä pikkuhiljaa paljastuu :)

Tuo sponsorointipala on ihan hauska idea! En ollut koskaan kuullutkaan.

Anna-Clarissa: En minäkään tiennyt ennen kun pojilla olen noita katsellut... Hmmm... on tuo äitienpäiväkin tulossa... Lukeekohan Asse mun blogia :D

(Jos asse luet, niin ei koirapalaa...)

Mia Chilen Peikkokukkulalta kirjoitti...

Hihii, hihittelen täällä puutarhallesi ja lohdutan kertomalla, että kaverini tekee puutarhaa aivan intona Siwan parkkipaikalle! Kaveri on kiukkuisena tätinä ajanut mopopojat nurkista pois, jotta hän saa puutarharauhan! Kaverini on myös sijoittanut melkoisen summan rahaa niihin kasveihin ja puihin! Kirkko kuulostaa kuitenkin romanttisemmalta kuin Siwa ;) Kai sinä siihen pihaan jotain nättejä ruukkukasveja laitat itseäsi ilahduttamaan?

Teija kirjoitti...

En mäkään varmaan olisi itse ostanut nominationia, mutta sain lahjaksi viime vuonna. Ja tykkään kuitenkin! Paloja ei oo kertynyt kun pari vasta, mutta pikkuhiljaa :)

Viivu kirjoitti...

Mia: Kirkko kyllä kuulostaa miltei liian romanttiselta nimitykseltä tästä karmeasta betonibunkkerista :)

Kyllä minä varmasti jotain kukkia ensi kesänä laittelen. Viime kesänä ei kauheasti napannut, kun olin ihan varma, että kyllä se oma koti pian löytyy.

Teija: Taidan minäkin jäädä sitä äitienpäivää odottelemaan :)