12. toukokuuta 2010

Tukka tulessa

Voi kun mä NIIN  voisin taas tehdä postauksen siitä miten te olette  aarteita, mutta koitetaas nyt päästä jatkamaan juttua. Mitä enemmän luin noita teidän kommentteja edelliseen postaukseen (KIITOS!), sitä iloisemmaksi tulin, ja toisaalta sitä "pelottavammalta" tämä kirjottaminen alkoi tuntua. Yhtäkkiä alko tuntumaan, että enhän mä enää osaa kirjottaa yhtään mitään... Niinpä aion unohtaa kaikki mannaa sisältäneet kommentit hetkeksi, lasken rimani taas asentoon arki, ja jatkan höpötystä.

Tänään heitettiin asuntorintamalle taas pelastusrengasta: ilmoitus paikalliseen ilmaisjakelulehteen. Tarjouksia  poiki iltaan mennessä kaksi. Kumpaakaan ei tarvitse mennä edes katsomaan, blääh. Seuraavaksi siis hiippailukierros kaikkien ihkujen talojen postilaatikoille ja suoraa kirjettä sisään tyyliin "Me haluttas ostaa tää talo"... Miten voi asunnon etsiminen olla näin kivistä? Pikkuhiljaa alan uskoa, että meidät on sittenkin luotu Joensuuhun.

Kun mies vielä tuli töistä, ja ilmoitti ostavansa tämän vuoden bonusrahoilla haulikon, oli tämän mamman mitta täysi. Henkeä haukkoen livahdin ovesta ulos ja ryntäsin siihen ainoaan kauppaan mikä enää oli auki. Pakonomaisesti etsin jotain uutta, ihanaa päällepantavaa lohdukkeeksi (tiedän, ihan hirveän huono tapa, mutta kun en muutakaan voi...). Löysinkin pari t-paitaa kesäksi. Ei paha, koska kohtahan niitä tarvitaankin. 

Vealle lähti mukaan kesähattu mallia perus-perus-perus. Nää on ihan ehdottomia helteellä, ettei niska ja nenä pala. Tuon etulipan pitäisi siis kans töröttää suorana, mutta se pikkasen haittasi näkyvyyttä.


 Kesä taitaa olla sitten viimein tulossa ihan oikeasti, ja sen myötä pientä värileikkiä auringon kanssa.



Näille hiuksille pitäis tehdä jotain!
(Ja mä laitoin kaikki rahat niihin t-paitoihin, kökkö!)

Ihanaa ylimääräistä pyhäpäivää meille kaikille!!!



19 kommenttia:

anrinko kirjoitti...

Ai teilläkin haaveillaan haulikosta. Kiva kiva...niin meilläkin. =( Ilmakivääri tupsahti jo...huoh.
Onneksi mä käytän kaikki miehen extra palkat kesäreissuun. =) Hih, ei tule sille mitään hulluja ajatuksia sit ainakaan.
Musta tuntuu toi asunnon etsiminen juuri tuolta. Mä olen OIKEASTI nyt yli 2,5v etsinyt päivittäin sopivaa taloa. Tuntuu aivan toivottomalta! Ja nyt tuo hanke vielä jäissä koko ensi vuoden ajan. Nooh...eiköhän asiat suju sit kuten on tarkoitus. Yritän uskoa niin.

Viivu kirjoitti...

Meillolis noita aseita jo ihan omiks tarpeiks...yhtään en ottas lisää! Kaloillekki on koukut ja sitärataa, että mulle riittäs ihan tää sisustaminen jatkossa :)

Voin vain kuvitella miten raskasta on ollu noin pitkään etsiä kotia. Meilläkin on nyt vuos täynnä, ja TOIVON TODELLA ettei koskaan päästä noihin lukemiin!!! Jaksuja sinne <3

Tuire kirjoitti...

Peukkuja asunnon metsästykseen!
Vau mitä kävijämääriä, enkä ihmettele minäkään. Ihanasti kirjoitat!

Hannis kirjoitti...

Hellurei! Annan tästä niin paljon positiivista fiilistä ja onnea etsintään, kuin vain minusta lähtee :-) Tosin ei lähde kamalasti. Olen ollut nyt pari kuukautta TODELLA jotenkin miten sen nyt sanoisi... epätoivoinen- ei nyt ihan mutta jotain sellaista kuitenkin. Me ei saada ikinä sellaista tonttia, mitä haetaan -kaikki tuntuu menevän "tiskin alta". Mietin nyt itsekin, että postilaatikkolaputus voisi toimia, mutta hitsi kun se ei ole se ainoa ongelma... Anteeksi nyt ,mutta kyllä toi haulikkojuttu oli päivän paras :-) (Tai pahin) Hyvä että löysit sentään jotain pikashoppailulla itsellesi!!!

terkuin Hannis

Onnenkyynel kirjoitti...

Huomenta;)
Haulikko ei varmaan ollut sun listalla kärjessä?=)
Voin nähdä sen silmissäni, miten oot syöksynyt ovesta ulos!
Miehet ne osaa yllättää välillä niin totaalisesti...

Osta tie...
Toihan on ihan söpöstyshattu.
Ei mun mielestä mikään perusperusperus.
IHANA!!

Hanna kirjoitti...

Ihana hattunen, miusta nuo hellehatut on söpöjä aina! ;)
Hih, vai että haulikko harrastelija - iiihan kiva juttu joo. ;D
Kaunista helatorstaita!<3

sanna kirjoitti...

Miehesi tempaus kuulostaa tutulta. Mun mies pisti tässä hiljan rahoja erilaisiin polkupyörän osiin ja kun olisin tarvinnut uusia vaatteita oli rahat yllättäen loppu ! Arh.. Ihanan kesäienn hattu ja mitkä ihanat ilmat käyttää tuota!

Minni kirjoitti...

Me tehtiin viime kesänä sama homma, käytiin laittamassa talojen postiluukkuihin lappu että ollaan kiinnostuneita teidän talosta. :D Kukaan ei soitellu perään, harmi vaan...

Tsemppiä asunnon etsintöihin, kyllä se oikea tulee vielä sieltä vastaan! :)

Hanna kirjoitti...

Haulikko :D

Ehkä täällä on jo jossain vaiheessa lukenutkin aiheesta, mutta oletteko suunnitelleet rupeavanne rakentamaan omaa taloa?

Eve kirjoitti...

Meillä mökin etsintä samassa vaiheessa, vuoden päivät haettu sitä oikeata, ei vieläkään oo näkyvissä..
Haulikkoja, huh, onko mies saalistaja(lue: metsästäjä)?

Riikka kirjoitti...

Miehet... :)

Uudet vaateet on kyllä mun päivän pelastus monesti, piristää niin pirusti!

Rentouttavaa helatorstaita!

Anonyymi kirjoitti...

Huomasin tuossa juuri,kun luin vanhoja postauksia että teidän lapsella on ollut halkio.Meidän neitillä on pehmeän kitalaen halkio ja ensi viikolla pitäisi leikkaukseen mennä,pelottaa ja jännittää.Tiedä vain että tuleeko reissusta mitään,kun hampaita tulossa ja räkäinen on.
Meidän vauva syntyi lokakuussa 09.
Terkuin Minna

Viivu kirjoitti...

Huomenet!

Tuire: Kiitti!

Hannis: Tiedän tunteen! Täällä myös tuntuu, että suurin osa taloista menee puskaradion kautta, ja sitten kun yksi hyvä ilmaantuu julkisille markkinoille, niin kaikki ovat kärppänä kimpussa (mikä tietty on ihan ymmärrettävää). Ja haulikko ei kyllä naurata yhtään!!!

Onnenkyynel: No ei ollut mun listalla edes siellä viimesten joukossa. Täytyy sanoa, ettei ollut käynyt mielen vieressäkään!

Peikkotyttö Hanna: Kyllä! Kemisti ja saalistaja! IHKUUU!

Sanna: No mutta varaosiahan tarttee aina ;D

Minni: Saas nähdä kuin meille käy...nyt pitäs vaan saada aikaseks.

Hanna: Ensisijainen haave on ollu löytää valmis, mutta eilen kieltämättä käytiin vapaat tontit läpi...

Eve: Saalistaja parhaasta päästä. Saalista ei juurikaan näy, mutta saalistusreissut on pitkiä, Norjaan, Lappiin jne...

Riikka: Niinpä! Niillon uskomaton voima :)

Anonyymi Minna: Juu, totta joka sana :) Meillä oli sellanen reilu halkio, joka ulottu myös kovaan suulakeen, muttei kuitenkaan ienvalliin asti. Vea leikattiin tammikuussa. Leikkaus onnistu kaikista pienistä vastoinkäymisistä huolimatta TOSI hyvin!!! Nyt en arjessa edes muista koko juttua, niin hyvin on kitalaki korjaantunut. Saa nähdä miten puhe alkaa sitten sujumaan...

Itsekkin jännitin sairaala-aikaa ihan hirveästi, mutta leikkaus oli positiivinen kokemus! Henkilökunta ihanaa ja tilatkin ihan toimivat. Uusia ystäviäkin saatiin, kun osastolla vertaistukea on paikan päällä :)

Kipeähän Vea oli leikkauksen jälkeen, mutta se pahin vaihe kesti vain ekan vuorokauden. Silloin vanhempia suositeltiinkin poistumaan osastolta, ja se oli meistä ehdottomasti paras ratkaisu.

Voimia teille tulevaan! Tiedän tuon jännityksen ja pelonkin. Vaikka luotin, että kaikki menee hyvin, itkin minäkin sairaalaanmenomatkalla. Se on hassu tunne, kun tuntuu, että leikkauksessa oma rakas lapsi muuttuu jollain tavalla... Voin vain kuvitella niiden äitien tunteet, joilla myös lapsen ulkonäkö muuttuu.

Sally kirjoitti...

Hyvä yhdistelmä: asunnon metsästys ja haulikon osto. Tehän taidatte olla vakavissanne liikkeellä ;)

Toivotaan, että pian löydätte talon, joka tuntuu heti kodilta.

Kivaa extra-vapaapäivää!

Sally kirjoitti...

Mekin etsimme kolmisen vuotta taloa, jossa olisi 4 makkaria... kunnes väsyimme etsimiseen ja rakensimme. Tsemppiä!

Anu kirjoitti...

Mulle tuli ihan sama mieleen, kuin Sallylle tuossa...että haulikko & asunnonmetsästys:) Jos sillä irtoaisi? Hih.
Kädet ylös, tää talo on meidän!

Viivu kirjoitti...

:D Ehkä me nyt ensin kuitenkin yritetään muuta konstia...

Unknown kirjoitti...

Aika loistava idea lähestyä unelmataloa suoraan kirjeellä ;) Odotan innolla kuulumisia siitä, miten "etsin itselleni talokauppiaan" -projektin käy.

Anonyymi kirjoitti...

Aivan ihana toi Vean uus kesähattu

-Lukija Helsingistä-