28. marraskuuta 2010

Yksi kynttilä

Olin jo päättänyt, etten ehdi tänään tehdä sitä perinteistä adventtipostausta.
Ihan perinteistä postausta tästä ei sitten tullutkaan,
koska tänään meillä poltetaan yhtä kynttilää ihan toisesta syystä.



Illan tultua sain kuulla, että kauan hiipunut 
mummoni on äsken  nukkunut pois.
Mummon lähtö oli odotettavissa
ja mummolle itselleen helpotus,
mutta aina elämän rajallisuus saa ihmisen nöyräksi.

Yli kymmenen vuotta sidottuna sänkyyn,
ilman kykyä kommunikoida,
se tuntuikin jo liialta  yhdelle elämälle.
Silti mummo on minulle ennenkaikkea piirakan ja karjalanpaistin 
tuoksuinen muistikuva lapsuudesta.
Muistan lapsena itkeneeni onnesta, kun kuulin edessä olevasta mummolareissusta.
Sellaisesta muistosta ei voi kiittää kylliksi.
Siitäkin huolimatta,

Kiitos sinulle mummo!


25 kommenttia:

Sanna kirjoitti...

Lämmin osanotto! <3

Katja / Lumiomena kirjoitti...

Lämmin osanottoni, Viivu. Mummosi kuulosti aika samanlaiselta kuin omani aina piirakoista ja karjalanpaistista pitkään sairastamiseen. Niin kauan kuin muistamme rakkaan läheisen, hän on olemassa ♥

j o n n a kirjoitti...

Osanottoni <3

PirjopauliinaL kirjoitti...

Lämmin rutistus ja voimaannuttava sipaisu. Rakkaan pois nukkuminen on aina pysähdyttävää, tunteita kuohuttavaa ja suuria muistoja herättävää.

Sanna-Riikka kirjoitti...

Ihanasti muistat mummosi - lämmin osanotto myös täältäkin.

Possumamma kirjoitti...

Osanottoni!

Krista/Sisustus Villa Blanco kirjoitti...

Lämpöisellä osanotolla muistan minäkin täältä!

Katja kirjoitti...

Osanottoni, koko sydämeni pohjasta :'(

Miia kirjoitti...

Voi Viivu, otan osaa! Oman mummoni menetys on vielä niin tuoreessa muistissa, että tuli tunneryöppy. Mutta hyvistä muistoista on hyvä ammentaa lääkettä suruun!

Ira kirjoitti...

Lämmin halaus ja osanottoni! Kauniisti kirjoitettu... <3

malla kirjoitti...

<3

Tanja kirjoitti...

Otan osaa <3
Mulla oli samat fiilikset kesällä,kun oma mummo kuoli. Hän sairasti 10 vuotta dementiaa, ei ollu helppo olla ku oma ihana mummo ei enää tuntenu ku meni käymään. :( Mutta onneksi on muistot lapsuudesta <3

Lissu kirjoitti...

Lämmin osanotto!

Arja kirjoitti...

Lämmin osanotto<3

Elmiira kirjoitti...

Osanottoni.

Hanna kirjoitti...

♥♥♥

Sally kirjoitti...

Lämmin osanottoni.

Maaka kirjoitti...

Lämmin osanotto.
Lämpöiset, ihanat muistot saat todellakin mummostasi pitää! :)

Samaan surullista, iloista uutista täällä myös odotetaan.... Viime päivinä on äidinäidin tila ratkaisevasti huonontunut päivä päivältä, pyyntö on ollut jo kauan "pyytäkää että pääsisin tääältä pois" Pois kivusta ja vaivasta Isän luokse. Vanhempani muiden sisarusten kanssa ovat viikonlopun "päivystäneet" mamman vuoteen vierellä, käännelleet, antaneet suun kostuketta. Morfiinin avulla kivut ollaan saatu lähes kokonaan pois...

Anonyymi kirjoitti...

Osanotto halaus Heiniltäkin.

Maria kirjoitti...

Lämpimät osanottoni <3!

Eva-Liisa kirjoitti...

Lämmin osanotto! Tuo on tosi ikävää että sidottuna sänkyyn 10 vuotta. Varmasti toisaalta surun keskellä hyvä uutinen, että pääsi taivaan kotiin!

Sissi kirjoitti...

Voi ei! Lämmin halaus sulle!

Linda kirjoitti...

Voimia suruun!!!

Anu kirjoitti...

Muistot pysyvät aina! Kauniit ja tärkeät muistot...osanottoni suruun.

Viivu kirjoitti...

Kiitos kaikille teille ihanoille <3