Meidän äiti käy harvoin kirpputorilla. Mulla on myös vähästä omasta kokemuksesta huolimatta se käsitys, että äidit (ja etenkin anopit) harvoin osaavat ostaa tyttärilleen "just sen oikean" jutun vaikka kovasti yrittäisivätkin. (Tästä löytyy varmasti mielenkiintoisia kokemuksia, kertokaa!) Makuasioista kun ei voi kiistellä ja sitä toisen makua on niin vaikea ihan täysin tuntea. Etenkin sisustusesineissä ja vaatteissa virhelyönnin mahdollisuus on kutakuinkin 99%. Sisustaminenhan on vähän kuin kodin pukemista. Se mikä toisen mielestä näyttää hyvältä, ei toisen mielestä päälle puettuna tunnukkaan enää yhtään mukavalta saatikka sitten omalta.
Olen saanut äidiltäni ainoastaan yhden esineen, jonka hän oli minulle kerran kirppikselle eksyttyään ostanut. Oli ajatellut, että tästä tykkäisin, ja aika on näyttänyt, että äiti oli oikeassa. Tämä pieni söpö sinkkiastia löytää tiensä hyllylle tai pöydälle aina uudestaan ja uudestaan. Jaloissa on hassut pienet päät, jotka ainakin minun silmissä näyttää ihan ankan päiltä.
Taas kerran ankkakuppi pääsi olohuoneen pöydälle vihreää siemenpalloa kasvattamaan.
Olen muuten ihan täysin sanoutunut irti viherkasveista, mutta joskus sitä vihreyttä kaipaa ympärilleen.
Pallo hoitakoon nyt sitten viherkasvin virkaa syksyn ajan!
Voimia ja intoa tulevaan viikkoon teille ihanat!
