Mansikkapaikka

Taas on uusia lukijoita tipahdellut mukaan, iso  kiitos teille siitä ja tervetuloa! Muutenkin täällä on oltu juhlatunnelmissa kesän ensimmäisen mansikkatortun merkeissä. Se leivotaan perinteisesti Assen synttäreille, jotka siis nekin olivat tänään. Rakkaat sukulaiset ovat asettuneet taloksi ja vilskettä riittää! Omasta pihasta on tänään nautittu oikein koko suvun voimin.

Kesän ekat kotimaiset mansikat ovat kesän parhaita! Nämä vielä kasvihuoneesta, mutta hyvin maistuivat! Viime viikolla kokeilin Espanjalaisia mansikantuskassani, mutta ei niitä voi verrata näihin ollenkaan.

Torttupohjan tein pellille prinsessaleivosten pohjaohjeen mukaan. Tosi helppoa!

4 munaa

2 dl sokeria

1,5 dl mantelijauhetta

1,5 dl vehnäjauhoja

1 tl leivinjauhetta

Paista 200 asteessa n. 7-10 min

Väliin sitten vain mansikkahilloa ja tuoreita mansikoita, sekä kermaa johon sekoitan usein ihan aavistuksen vaniljan makuista rahkaa, hyvää tulee!

Loppukesästä saadaan toivottavasti kakkumarjat omasta pienenpienestä mansikkapellosta takapihalta.

Kukkia ainakin on jo ihan mukavasti.

Ruohosipulin juureen on luonto järjestänyt meille myös ihan oman pienen metsämansikkapaikan, siihen  ihan istutettujen mansikoiden naapuriin. Satoa odotellaan jo kovasti!

Kesäistä ja mansikanmakeaa viikonloppua sinulle!

Maailmankartta

Ihanaa! Ensimmäinen maalipurkki on korkattu ja viime yönä vetelin vessaan ensimmäisen kerroksen valkoista pintaa. Aamulla sitten toisen, ja vielä kolmas tarvitaan, sen verran tumma oli alkuperäinen väri.  On se vain aina niin ihmeellistä miten valkoinen tuo valoa ympärilleen. Aloin jo horjua värikkäissä tapettivalinnoissani... 

Mies on lähdössä poikien kanssa viikoksi Norjaan, joten hurjaa edistystä tapettirintamalla ei ihan pian ole odotettavissa. Vessaa yritän sensijaan saada valmiiksi sillä välin. Pikku apulaisen kanssa sekin on välillä hieman haastavaa... 

Tapetit ostettiin kuitenkin jo myös nuoremman pojan huoneeseen. Niiden valinta aiheuttikin mulle suorastaan harmaita hiuksia ja itku meinasi päästä monenkin rullan kohdalla. Niinkuin olen kertonutkin aikaisemmin, tän ikäisten poikien mielipiteitä on jo pakko vähän kuunnella, ja välillä niissä onkin nielemistä, kunnes taas muistan, että pitää olla tyytyväinen, että nämä herrat tietävät mitä tahtovat... Alunperin Veeti ilmoitti haluavansa seinälleen maailmankartan (tosi Veetimäistä!). Sopivaa ei vain meinannut löytyä. Niinpä siirryttiin sitten katselemaan muita vaihtoehtoja, ja valinnat olisivat olleet tällaisia:

Olin aikalailla kauhuissani! Ylempi tapeteista on ihan kaunis, mutta en vain haluaisi sitä meille. Liian värikäs... ja liian raidallinen... Ja alempi... ei kiitos!

Sitten yksi ilta netissä surffaillessani eksyin Terran sivuille, josta löysin kuin löysinkin JUURI TÄYDELLISEN maailmankartan sekä äidin, että pojan makuun!

Kartta on mitoiltaan koko ison seinän peittävä, ja todellisilta väreiltään tuo meri maiden ympärillä on sellainen vanha, kuulas vaaleansininen. Aivan IHANA! Tuskin maltan odottaa, että päästään tätä seinään kiinnittelemään :)

Paraatipuoli

Hmmm... Mitäs sanotte tästä ruskeasta?

Olisiko tämä nyt sitä itseänsä? Ei tarvitse vastata... Uuden kotimme "paraatipuoli" ei varsinaisesti ole se paraatipuoli... Oven väri on aivan kammottava, ja olenkin tänään yrittänyt vaivihkaa kurkistella naapurien aitojen raosta ovatko kaikki todellakin kiltisti pitäytyneet tässä ripulinruskeassa... Naapurien pihoihin on ihan turkasen vaikea nähdä, mutta olen ollut näkevinäni pientä rivistä lipsumista...

Tämähän on siis rivitalo, ja rivareissa yleensä kaikki julkisivun muutokset harkitaan talonyhtiön voimin. Mitenkäs sitten, jos kuisti ei näykkään tielle, vaan on piilossa omalla pihalla? Olen tässä pohtinut ottaisinko asian puheeksi seuraavassa (ja minulle ensimmäisessä) talonyhtiön kokouksessa vai antaisinko vain pensselin heilua öiseen aikaan ja toivoisin, etteivät naapurit pidä tapanaan kurkkia aitojen raosta... Ensin mietin valkoista, mutta pikkuhiljaa olen alkanut kallistua sinisen oven, tai ovien  puolelle...

Edellinen asukas muuten jätti meille nuo kaikki ihanat amppelikukat! Aika kiva tervetulotoivotus :)

Keittiö

Muutama kuva keittiöstä ennen kuin lähden taas päiväksi hommiin... Kuvat on otettu muuttopäivänä, eli eivät enää ihan tuoreita.

Ruskeiden kaapistojen jälkeen nämä valkoiset tuntuvat juhlalta kuppivetimineen, vaikka itse valitsisinkin hieman erilaiset. Kaapistot ovat kuitenkin tosi siistissä kunnossa, ja hyvin suunnitellut, joten ne saavat jäädä ennalleen. Ainakin piiiiiiitkäksi aikaa :) 

Keittiön tapetti on tällä hetkellä siniruutuinen. Nuo pienet ohuet viivat tapetista ovat vihreitä ja katon rajassa kulkee kukkaboodri. Nämä menevät siis vaihtoon... Heti kunhan saan isännän liisterikauhan varteen. Noissa pikku koukuissa edellisillä asukkailla muuten roikkui avaimia. Meinasin pyöritellä koukut pois saman tien, mutta siihen ne nyt toistaiseksi jäivät...

Nämä kuvat on aika hirveitä... Räpsitty vain muuttorumban keskellä, mutta näistä näkyy tuo boordi. Eteisen lattialla vielä edellisten asukkaisen matto.

Muuttopäivänä satoin kaatamalla ja hain omalta pihalta keittiöön vettä valuvat syreenit. Tätä olin odottanut sen yli vuoden! Että voisi hakea omalta pihalta kukkia maljakkoon. Illalla vain istuin talon hiljettyä ja tuijotin kukkasia kynttilän valossa. Siinä sielu lepäsi!

Näiden kukkien myötä keveää keskiviikkoa sinulle!

Hiljaa hyvä tulee

Täällä ei tapahdu rempparintamalla mitään vielä pitkään aikaan... Koko päivän olen touhunnut leirillä näytelmää lapsukaisten kanssa (tuli muuten ihana!) ja kun illaksi kirjaimellisesti raahauduin kotiin, alkoi taas laatikoiden purku...ja niitä riittää. Suurin osa tavaroista joutaisi saman tien varastoon tai kaatopaikalle, kun niitä ilman kerran on yli vuoden pärjännyt, mutta läpi ne on silti käytävä. Onneksi joukosta löytyy myös helmiä, kuten tämä pieni hyllykkö,  kaksi viikkoisen Vean kuva vanhaan runokirjaan sidottuna, täysin unohtuneet korvikset, pitsiverhot ja olisiko tuo vaikkapa vanha lääkepurkki (?).

Niin... ja siipiä löytyi kans joka lähtöön...

Kello ja oliivipuun oksat odottavat vielä sohvalla kohtaloaan. Hetken piti ihan miettiä, että missä IHMEESSÄ meillä Joensuussa oikein oli tällainen kello, mutta keittiössähän se!

Näissä kuvissa muuten vilahtelee olohuoneen tämänhetkinen tapetti. Ihan menettelee toistaiseksi. Sekin kyllä vaihdetaan kunhan ehditään, mutta ei ole ihan ensimmäisenä remonttilistalla. Loppuun vielä yksi kuva olkkarista. Tässä näkyy se toinen ostopäätökseen ratkaisevasti vaikuttanut asia vessan lattian lisäksi. Koko huoneistossa on lautalattiat lastenhuoneita myöten !!! Ihan parhautta!  

Kiitos muuten ihanista kommenteistanne viime päivinä <3 

Niitä käyn aina välillä lueskelemassa ja hermoja lepuuttamassa.