Uudet tuulet

Heippa ihanat!

Tässä se nyt sit tulee... Vanhan loppu, ja uuden alku...

Olen miettinyt tätä näin ja noin... noin päin ja näin päin, harkinnut ja punninnut. Surrutkin pikkuisen ja samaan aikaan visioinut tulevaa. Kun aloitin blogini, en edes tiennyt mitä tämä on. Yli kaksi IHANAA vuotta on vierähtänyt blogistaniassa ja moni asia on muuttunut. Nyt on aika tehdä pieni päivitys. Haikeaa jättää vanha blogi, mutta haluan nyt muuta. Elämän makua ja kauneutta edelleen, mutta hiukkasen anonyymimmin ja ehkäpä enemmän sisustukseen keskittyen taas vaihteeksi... Mistäs sen tietää, mistä ne tuulet taas puhaltavat.

Toivottavasti lähdet matkaani uuteen Viivu's Home :n TÄNNE

(Hih, tai muuten mie tuun takasin... :) No en tule! )

Kesä vie

Heippa vaan pitkästä aikaa! Kesä taitaa viedä mennessään useammankin bloggarin, ja niin myös minut. Jokaisena vapaana hetkenä olis NIIN paljon kaikkea ihanaa kesähommaa mitä pitäis ehtiä tekemään. Mansikkakakkuja, retkiä, grillausta, uimista ja lukematon määrä ihan tavishommia, jotka vaan NIIN kuuluu kesään! <3

Meidän kesän perinteisiin kuuluu myös lasten kesäleiri, jota jo monena vuonna olen ollut tavalla tai toisella järjestämässä. Ei sitä vaan osaa olla poiskaan noista lasten jutuista, kun siellä itsekin nuortuu ainakin 20 vuotta. Olipa taas kerran ihanaa olla "töissä" lomalla!!! Eipä tuntunut töiltä ei, vaan ihan kuin olis saanut energiaruiskeen takamukseen kun noiden ihanoiden kanssa alkuviikon temmelsi!

Siniristilippumme ja kapteeni Edin kalsarit juhlistivat leiritunnelmaa salossa liehumalla.

Leirin teemaa, rohkeutta, päästiin testaamaan monella tavalla. Opittiin myös, että rohkeutta on niin kovin monenlaista; ryhmärohkeutta, uhkarohkeutta, tyhmää rohkeutta jne... Mikähän tässä oli kyseessä?

...Ja kuten kuvasta näkyy, lapset olivat kokoajan hyvissä käsissä!

Kuvassa leirin johtaja, ope ja leiriläinen.

Homma hanskassa niin sanotusti...!

Kesäterkuin, Viivu

Orpo äiti

Vähän väliä vilkuilen kännykästäni kelloa. Missähän ne nyt menee... Jokohan ne on ilmassa, onkohan ne jo laskeutuneet, pelottaakohan niitä, onkohan ne jo saaneet kalan...? Olen ihan hermona, vaikka yleensä niin tyyni (ehheh!). Jäin nimittäin tänään orvoksi. Kaikki poikaset ovat lentäneet pesästä; jok' ikinen! Yksi Espanjaan, muut muutaman tuhat kilometriä lähemmäs mummolaan, mutta pois silmistä kuitenkin. Olen jo harkinnut sekä Espanjan, että mummolan matkaa, mutta saanut itseni jäämään kotiin.

Huomenna olen itse taas kaupalla, ja "isi" soutamassa. Täällä on soviteltu soutajan lakkia ja ikävöity lapsia. Lelukoritkin sain "siivottua", kun ei ole ketään, joka niitä hämmentäisi. Snift. About yksi kolmasosa meni roskiin, kolmasosa pesuun ja loput saivat uuden korin. Ihana, iso kori, jota saatiin myös kaupalle myyntiin kolmea eri kokoa. 

Tänään pihaan karautti myös auto, joka toi ison lastin ikituoreita oliivipuita.

Äidin "lelut" järjestelin vanhaan viinilaatikkoon. Jostain syystä vanha,

harmaantuva puu tarttuu takinliepeeseen juuri nyt.

Sisko ja sen koru

Mulla on ollut ilo pitää siskoa

...ja sen korua

lähellä tämä viikko.

Ihania molemmat <3

Meinasinpa jo hyvissä ajoin tehdä postausta tulevan syksyn (kyllä, luit oikein) sisustusihanuuksista, mutta tällä kelillä ei pysty, ei vain pysty! Ihanaa, kesä yllätti taas! Jopa minä ehdin saada hiukkasen ravun väriä pintaan. Ihana kuumuus, justiinsa sopiva, kun jaksoi auringossakin olla. Oltiinkin koko päivä pihalla mun vanhempien luona maalla. Mukana menossa myös muuta sukua. Grillausta, muurinpohjalettuja, uimista, vesihiihtoa, kalastusta kotilaiturilta ja iloisesti kiljuvia lapsia, niistä on maailman parhaat lomapäivät tehty!

Huomenna sitten virkistyneenä taas kaupalle. Täytyy kyllä myöntää, että ihan jo odotan!

Terkuin, Viivu