26. elokuuta 2009

Aamukahvilla osa 3

Nyt se sitten vihdoinkin tapahtui!
Ensimmäinen ihan ihka aito ja oikea aamukahvi kolmeen vuorokauteen!!!
Mitä muuta ihminen enää tarvitsee.

Onneani hieman himmensi kiljuva ja räkää valuva lapsi kainalossa.
Eilisillasta asti on kaikki ollut huonosti.
Räkä valuu,
nenä pärskii.
Ei nukuta noin,
ei nukuta näin,
ei nukuta mitenkään päin.
Äiti on siis tänään vähänpaljon väsynyt.


Kahvia juodessani mietiskelin syntyjä syviä. Blogimaailmassa olen törmännyt uuteen ilmiöön. Kanssamatkaajista osa uupuu matkan varrelle. Mieleen hiipii ajatus, onko tässä mitään järkeä. Se on ihan ymmärrettävää. Nimittäin jos totta puhutaan, niin siitä järjestä en kyllä tiedä. Mutta on tämä vain niin mahdottoman mukavaa! Ja jos itse iloitsee tekemisestään, niin eikö se silloin jo kannata. Olipa siinä sitten järkeä tahi ei.

Kyllähän se ajatus hiipii välillä omaankin mieleen kun tämä meikäläisenkin kuulumisten taso on taas tällä hetkellä luokkaa Onko mamma saanut aamukahvinsa nautittua vaiko eikö, mutta sellasta se välillä on, kotiäidin elämä. Ei tästä menestyselokuvaa tulisi, ja siksipä jatkan blogin kirjoittamista. Ihan vaikka omaksi ilokseni!