Näytetään tekstit, joissa on tunniste LAPSUKAISIA. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste LAPSUKAISIA. Näytä kaikki tekstit

23. tammikuuta 2011

Maalausterapiaa

Seinä on vielä kesken, mutta ihan pakko pikkasen vilauttaa :)
Väri on IHANA! Ja viikonloppu on ollut suorastaan terapeuttinen! Ihan yliraskaan viikon jälkeen me on naisporukalla vaan hiimailtu kotona kalsareissa ja kasteltu siveltimiä maalipönttöihin. Välillä suorastaan sotkettu! Mies ja pojat on olleet mäessä. Viikonlopun saldona maalattu on makkarin seinä, senkki, pöytä ja pari tuolia. Riimustuksia on ilmaantunut vaatekaappien kylkeen, Veetin huoneen lattiaan ja olkkarin seinään :) Melko pian tajusin, että lattiat vaan täyteen pahvia, niin saadaan molemmat tehdä hommia rauhassa!

 







11. marraskuuta 2010

Eteinen iltahämyssä ja tyylinäytteitä


Koti on maailman paras paikka levätä!
(Kuvat on ihan kamalan huonot, mutta nyt mennään näillä...)
Nämä talviset illat on NIIN ihania kun tuntuu, että pimenevässä illassa sitä lepääkin tehokkaasti. 
Niin silmä, kuin mielikin. 
Väkisin tässä alkaa jo joulurauha hiipiä puseron alle vaikka paljon on vilskettä vielä tulossa. 

Lapset on ihan riemuissaan talven tulosta.
Takapihalle on syntynyt ihan itsestään laskettelukeskus.

Tyyli on vapaa!

Mukavaa perjantaita!


3. marraskuuta 2010

Leikki on lapsen työtä

Niinhän ne sanoo, että leikki on lapsen työtä. 
Otin"ommoo lommoo" päiväksi koulusta ja päätin tehdä kaikkia rästiin jääneitä töitä
Koulutöitä, kotitöitä ja töitä-töitä. 

Räkänokan jätin kotiin lepäämään.
Mutta sepä halusikin tehdä töitä.




Hetken päästä sotku oli paljon pahempi kuin alkaessa.
Voisko tän lomauttaa viikoksi?

Terkuin, 


Ps. purettiin putiikin puolelle pari laatikollista uutta tavaraa :)

26. syyskuuta 2010

Romantiikan paluu

Kiitos ihanista kommenteista edelliseen postaukseen <3 Silmät kosteina hammasta purren luin teidän kirjoituksia. Ilmeisesti me äidit jaetaan yhdessä tuo tunne aina aika-ajoin lasten iästä huolimatta. Hyvä niin. Se on terveen merkki ja osoitus halusta ja kyvystä rakastaa, kun ei vaan sairastuta sen myötä turhaan syyllisyyteen. Jokainen meistä kuitenkin on omalle lapselle se paras, ja juuri riittävän hyvä äiti. 

Näistä tunnelmista onkin helppo siirtyä romantiikkaan, joka teki paluun olohuoneeseen. Ehei, miestä ei ole näkynyt, samoilee missä lie metsässä kanalinnun perässä, mutta sillävälin minä olen ahkeroinut ruusupeitot sohvalle. Muistatte varmaan kun aikaisemmin mulla olohuoneen ilme synkkeni hetkessä syksyn tultua. Nyt kuitenkin tuntuu siltä, että se tumma ei vaan kertakaikkiaan sovi! Ei minulle eikä olohuoneelle. Kai minussa sitten istuu syvään istutettuna ikuinen romantikko, joka vain ei pääse eroon ruusuistaan. 



 Miksi pitäisikään! Antaa kaikkien kukkien kukkia :)


Vea ainakin tykkää keikkua uusilla (vanhoilla) ruusupäällisillä ja kurkistella pihalle poikien pyöränrassausta. Siellä kuulkaas rautasaha soi ;) Vanhempi yritti äsken käydä pihistämässä mun upouuden hiomakoneen, mutta ehdin tarttua johdosta ennen kun kone oli kadonnut pyöräkorjaamolle. 


Neiti keikkuu vieläkin öisessä tattiasussaan niinkuin sunnuntaipäivään sopii, mutta huomatkaa "asuun sopiva" rannekoru vasemmassa käsivarressa.


Mukavaa sunnuntaita!
Me lähdetään etsimään päälle jotain rannekoruun sopivampaa.
Vielä on viikonloppua jäljellä!

Ps. Taitaa olla kohta arvonnan paikka kun tuo lukijamäärä hipoo ihan hurjia lukemia!!!
<3


20. syyskuuta 2010

Kakku poikineen

Niin se vaan on, että lihavat on lepposia!
Me on herkkupeppuiltu koko viikonloppu ja on olleet suut messingillä kaiken aikaa.


Vuorotellen suolasta ja makeeta...


Ja sitten taas suolasta 
...ja makeeta.

Leivontasormi on ollu pitkään krampissa ja olen aika polleena noista kakuista. 
En siksi, että ne olis niin hienoja, vaan siksi, että ylipäätään jaksoin/kehtasin/viitsin tehdä kolme kakkua vuorokauden sisällä kertaakaan nurkumatta edes hiljaa mielessäni. 

Oma keittiö on aika ihana asia!


Juhlan huipensi vielä kesän upein sateenkaari metsän yllä.


Sen myötä mukavaa viikkoa jokaiselle <3


27. elokuuta 2010

Pientä purnausta

Millon shoppaamisesta on tullut hermoja raastava voimainponnistus!?! Enpä olisi tätäkään päivää uskonut näkeväni, meidän esiteineille nimittäin ostettiin uudet kouluvaatteet! Kerran vuoteen ne on vain yksinkertaisesti raahattava vaatekauppaan. Olen joskus aikasemminki tätä aihetta sivunnut esikoisen osalta, mutta nyt on nuorempikin kääntänyt kelkkansa ja pyllistää äidin vanhanaikasille mielipiteille siististä ja asiallisesta pukeutumisesta. Naama punasena purin hammasta, näytin uhkaavalta ja koitin selvitä  nousevien kierrosten aiheuttamista rytmihäiriöistä keskellä H&M:n lastenosastoa. Ja kyllä, jouduin olemaan tiukkana. Jopa tiuskaisin muutaman kerran.

Molemmat pojat verhoutuisivat vain ja ainoastaan harmaaseen collegekankaaseen, jos niille antaisi vapaat kädet ja pussin rahaa. Harmaat lökärit, yksivärinen harmaa huppari, ja siihen sitten vielä harmaat sukat lahkeen suun yli vedettynä. Ei käy! Hirveitä smurffeja, sanon minä! Tunnin väännön jälkeen saatiin lopulta aikaiseksi jonkinlainen välirauha ja kassalle kasa kouluvaatteita. Minä kaivoin kiltisti lompakkoni ja maksoin lähes KAKSISATAA EUROA vaatekasasta, jonka parissa vääntö jatkuu seuraavat pari kuukautta, jonka jälkeen en jaksa enää vaivautua. Menkööt reikäisissä housuissa... Ja kylillä ne sitten puhuu, että ei ole edes ehjää vaatetta varaa lapsilleen ostaa.

Ihan järkyttävää muuten miten paljon toisten kavereiden mielipiteet vaikuttaa lasten vaatteiden valintaan. Löydettiin tosi hyvä, siisti t-paita, mutta se ei käy, koska KAIKKI inhoo sitä korisjoukkuetta, jonka nimi edessä lukee.  Haloo! Paljosta vetoa, niin ne "KAIKKI" ei edes tiedä mikä on korisjoukkue!

Ihan siitä ilosta, että mulla vielä on jonkun asian suhteen sananvaltaa, ostin Vealle söpön Hello Kitty -mekon hoitoon. Ne on aivopesseet mut. Iso kissanpää alkaa näyttää jo ihan hyvältä, vaikka aikaisemmin se oli ainoa eläin josta sain allergiaa.


Huomaatteko muuten, muistin nimikoida vaatteet heti kättelyssä. Olen ollut jo kohta kakstoista vuotta täysvaltainen äiti, enkä vieläkään muista nimikoida lasten vaatteita päiväkotiin...

Kaikesta huolimatta, ihanaa viikonloppua meille kaikille!
Nautitaan rakkaitten seurasta jos vain suinkin se on mahdollista,
vaikka ne juuri monesti koettelavatkin meidän hermoja tehokkaimmin!
Meilläkin on huomiseksi tiedossa koko perheen yhteinen päivä maalaismarkkinoilla,
jospa sieltä löytyis jotain kivaa.
Lehmiä ainakin :)


4. heinäkuuta 2010

Pienen tytön tarina

Sisustusrintamalla on hiljaista, koska täällä valmistaudutaan kesälomareissuun, joten ajattelin kertoa teille tarinan siitä, kuinka tästä meidän pienestä rakkaasta tytöstämme tuli Vea.

Olen aina tiennyt, että haluaisin äidiksi. Toiveissa oli viisi lasta. Neljä poikaa ja tyttö. Toisen pojan jälkeen  22-vuotiaana kuitenkin sairastuin yllättäen vaikeaan synnytyksen jälkeiseen masennukseen. Koko maailma romahti. Elämä oli sekunneista selviämistä. Pahin vaihe kesti muutaman kuukauden. En syönyt, puhunut, tai ottanut kontaktia mihinkään, en edes vauvaan. Odotin vain, että kuolen. Toipumiseen meni vuosia.

Tuon elämänjakson jälkeen en edes uskaltanut ajatella uutta raskautta. Oli sanomattakin selvää, että meidän lapset olivat siinä. Kokoajan kuitenkin haaveilin vielä yhdestä vauvasta, pienestä tytöstä. Koin valtavaa surua siitä, etten enää koskaan voisi saada lasta. Jostain syystä päätin kuitenkin vastoin kaikkea järkeä alkaa rukoilemaan meille tyttöä. Rukous on minulle osa elämää, arkipäivää. Turva kaikissa pienissä ja isommissakin asioissa. Melko pian sain varmuuden, että me vielä joskus saamme lapsen, tytön. Aloin miettiä miten se mahtaisi tapahtua, koska synnyttää en enää aikonut. Oikeastaan odotin, että meille avautuisi mahdollisuus adoptioon tai jotain vastaavaa. Tiesin kuitenkin sisimmässäni, että meille on tulossa vielä pieni tyttö, vaikka kaikki jäjen päätelmät puhuivat sitä vastaan.

En koskaan olisi itse uskaltanut tehdä päätöstä raskauden yrittämisestä. Niinpä asiat järjestyivät minusta riippumattomalla tavalla, ja eräänä päivänä tajusin olevani raskaana. Olin aivan järkyttynyt aluksi. Itkin ja pelkäsin ensimmäisen vuorokauden. Pian sain kuitenkin rauhan asiassa. Meillehän oli luvattu tyttö. Jos sen piti tulla maailmaan minun kauttani, niin lahjan antaja varmasti pitäisi huolen myös siitä, että kaikki menisi tällä kertaa hyvin. 



Vea mahan kätköissä raskausviikolla 24.

Mietin kuumeisesti nimeä uudelle tulokkaalle. Pojan nimi olisi ollut valmiina, mutta tiesin tarvitsevani tytön nimen. Tuntui, että jokainen tyttö oli joskus ollut oppilaani... Ei siis tulisi kuuloonkaan. Yksi päivä sitten selasin netistä nimien merkityksiä englanninkielisiltä sivuilta, ja törmäsin nimeen joka tarkoitti nähty. Siinä se oli! Meidän etukäteen nähty pieni tyttömme, Vea! Ettäs sattuikin vielä sopivasti V-sarjaan. 


Vea 12 vrk

Synnytys ja sen jälkeinen aika ovat menneet ihan uskomattoman hienosti! Voisi sanoa, että tämä lapsi on ollut minulle itselleni korjaava kokemus, jonka tarpeessa olen todella ollut! Ylimääräinen, ekstrabonus lahja, jota en koskaan uskonut saavani.



Tänään tämä neiti harjoittelee kävelemistä, ja on ISO ilo koko perheelle!



Niin...ja vasta nyt ehdin vastata noihin teidän kivoihin joulukommentteihin :)
Kiitos kaikille kommentin jättäneille :)

30. kesäkuuta 2010

Turistit

Täällä on ollu tänään ihan mahdoton helle! Naisväellä on viipotettu pihamaalla mahdollisimman pienissä  hellemekoissa ja syöty päivän kaikki ateriat ulkona. Vea harjoittelee kävelemistä urakalla. Jospa se siitä vielä ennen syksyä lähtee... Tänään sain varmistuksen hoitopaikasta, ja sydäntä riipii ajatus tämän meidän viimeisen vauvan viemisestä hoitoon...


Juomista menee näillä keleillä enemmän kuin koskaan. Tämä meidän piha on nimittäin ihan hirmuisen suojaisa ja lämmin. Hikinen etten sanoisi... Mutta se sopii meille! Lämmintä lomafiilistä tuo myös turistiripuli, joka saatiin Veetin kanssa juhannusvierailta. GREAT! Vieraat tulivat suoraan Espanjasta, ja me saatiin tuoreet tuliaiset. Ihanaa kun voi ottaa matkailusta vaan nää miinuspuolet!


Tässä kuvassa pikkuvieraat lettuaamiaisella.
Neljännen paistetun litran jälkeen ilmoitin, että nyt lähtee lettupannu piiloon ainakin viikoksi.
Katsotaan kuka sitä sieltä ensimmäisenä esiin kaivelee...

Kesäiltaa,


Miehen kommentti: "Ethän sä sinne kaikkia meidän kesäkuvia laita?"
Luuleekohan se oikeesti, että tässä on kaikki meidän kesäkuvat...


11. kesäkuuta 2010

Lintusairaala

No niinhän siinä kävi, että kun kauppoja tehtiin, niin minulla oli tietysti henkkarit hukassa! Pienen hetken jo mietin, että näinkö tämäkin nyt taas meni pieleen, ja eikö meillä minkään asunnon osto oikeasti onnistu, mutta sekä välittäjä että pankkineiti molemmat minut onneksi muistivat! Jotain hyötyä siis lopulta siitäkin, että on molempien puheilla kohta vuosi rampattu. Nyt on uuden kämpän avaimet taskussa ja tavarat aikalailla laatikoissa.


Tavallista on, että työt jostain syystä kasaantuvat, ja niinpä täällä on muuttopuuhien lisäksi pidetty tänään lintusairaalaa. Mummo pestä hujautti ikkunat toissapäivänä, ja heti olivat paikalliset tintit niin häikäistyneitä, että yksi ajoi ikkunaan.


Meidän luontotutkija ja ornitologikos siitä on ollut innoissaan! Jo pienenä Veeti oli aivan ilmiömäinen luonnon kanssa! Kun toiset kaksivuotiaat juoksivat, riehuivat ja kiipeilivät, Veeti kulki hiljaa puskissa ja huusi välillä ampiaisen tai muun ötökän nähdessään "Äiti tato!" Tästä on muutama hyvä pätkä saatu videollekin.


Veeti on ihan varma, että lintu kesyyntyy eikä lähde meidän pihasta enää koskaan. Harmi vaan, että me lähdetään huomenna!

Huomasin muuten, että tuo valokuvakilpailu onkin mennyt nyt sellaiseksi, että kuka tahansa voi äänestää montakin kertaa :( Se on vähän tylsää, koska jännempää olisi, että jokaisella olisi vain se yksi ääni annettavana. Maxim siellä jo kirii kovasti, joten jos haluatte olla mukana, vean puolesta niin kipinkapin äänestämään. Itse en viitsi kyllä äänestää, koska se vain ei tuntuisi ihan reilulta...

linkki kilpailuun TÄSSÄ



31. toukokuuta 2010

Loma tulee

Veetin luokan viikko-ohjelma:

  • MA keilailua, pizza
  • TI    kirkko
  • KE   Paltamon retki:golf-kurssi, pizza, mylly ja "taikametsä"
  • TO   mehut ja keksit open kotona
  • PE    luokkatilan vaihto
  • LA    kevyttä hubaa ja todistukset

Ottaskohan ne mutkin vielä kouluun?