Talo kuin unelma

Tänään haluan esitellä teille talon, joka on jo jonkin aikaa ollut myynnissä.

Ei ihan rintamamiestalotyyppinen, mutta ehkä tottuisin huvilatunnelmaan ;)
Valitettavasti tämä unelma on vain liian kaukana kaupungista ja liian kallis meidän tuloilla.

Ihana talo jokatapauksessa:

- Rakennettu vuonna 1952
- 8 huonetta
-Lämmin lasiveranta
-Ihana vanha umpiportaikko
-Ruokailutila lämpimällä lasikuistilla
-Puron varressa savusauna

(Kuvat kiinteistövälityksen sivulta)

Mitä muuta voisi enää toivoa?

Näissä haaveissa lähden viikonlopun viettoon rakkaille kotikonnuille
Joensuuhun!

Rentouttavaa ja levontäyteistä viikonloppua teille mussukoille!

:)Viivu

Asioilla on puolensa

Koko kesän olen ikävöinyt omaa pihaa.

Nyt kun ihmiset kaivelevat puutarhavajasta haravoitaan
ja syksyn kellastamat lehdet leijailevat iloisesti
tuulen riepoteltaviksi,
en yhtäkkiä enää olekkaan enää kovin piha-ihminen.

Ainoa, mitä syksyiseltä pihamaalta kaipaan, on valkolumimarjapensas!
Se on niin kaunis syksyisin.
Lempipensas ehdottomasti!

Omasta pihasta viime syksynä.

:)Viivu

Väriä elämään

Kun on viikon ensin siivonnut oksennuksia,
valvonut kolmen kipeän lapsen sängyn äärellä vuoronperään,
pessyt vähintään kertaalleen kaikki huushollin lakanat, tyynyt sekä peitot
ja siihen perään sitten vielä itse roikkunut
vuorokauden pöntön reunalla,
alkaa olla jo kovastikkin pienen pintaremontin tarpeessa.

Enkä nyt suinkaan tarkoita seiniä jotka tuntuvat kaatuvan päälle,
vaan ihan tätä omaa ulkoista olemusta
jolle on pikapuoliin tehtävä jotain
ennenkuin se kaatuu seinien kanssa samaan läjään.
Sain viimeinkin Assen vakuuttuneeksi siitä,
että tälle tukalle pitäsi taas tehdä jotain.

Kuulun niihin kampaaja-aikojen varaajiin, joille sen ajan pitäisi löytyä just nyt ja heti.
Eihän tässä viikkoja jouda odottamaan!
Kolmas soitto tärppäsi.
Niinpä istuin ja nautiskelin kokonaiset kaksi tuntia
foliot päässä naistenlehtiä selaillen.
(Kotona sairas mies lapsenvahtina, jotain hyötyä siitä vatsataudistakin!)

Juorulehdestä silmiini pisti Lorealin mainos,
jossa oli ehkä syksyn ihanin silmämeikki.
Sain siis hyvän syyn täydentää myös meikkilaukkuani (huom. tälle naamalle ei pussukat riitä...)

Tuskin maltan odottaa, että pääsen testaamaan näitä!

;)Viivu

Tikusta asiaa

Kotia ei kuulu eikä näy.
Niinpä täytyy välillä keksiä tikusta asiaa.
Tälläkertaa se onkin helppoa,
nimittäin Virva Virvatulentaika-blogista heitti meitä tällaisella hauskalla haasteella:

Kerro millainen mielikuva sinulla minusta on

ja pyydä omassa blogissasi muita tekemään samoin.

Aika hauska ajatus, koska jonkinlaisen mielikuvanhan me blogin kirjoittajasta väkisinkin luomme.
Nappaa haaste mukaasi ja jätä tassunjälkesi!

Kuvassa ihana löytö kirpputorilta.
Maljakoita on aina liian vähän, enkä oikein edes tahdo löytää mieluisia.

:)Viivu

Kyllä kaikki sitten on toisin!

Karua... Olen vasta (jo) kolmekymmentä, ja meillä on iltatähti!
Vaikka lapsiluku oli kahden pojan jälkeen täynnä, haaveilin joskus salaa vielä yhdestä vauvasta.
Pojat syntyivät molemmat "pula-aikaan" kaskelle opiskelijakämppää,
eikä suuriin, tai ainakaan hinnakkaisiin hankintoihin ollut varaa.
Vaikka arki oli onnellista
unelmoin joskus vauvasta sitten, kun oltaisiin aikuisten oikeasti töissä.
Ei rahahuolia, vain tilaa ja aikaa!
Ostaisin hienot vaunut, syöttötuolit ja pelit!

Oikeastaan nuo vaunut ja syöttötuoli olivatkin ne, joista halusin viimeiseen asti pitää kiinni
kun sitten kuulin, että olin raskaana.
Mieleeni nimittäin oli hiipinyt aavistus siitä, etteivät ne aikuisten
oikeat työtkään mahdollistaisi ihan kaikkia mielihalujani.

Vaunut sain...
Melkein sellaiset kuin halusin.
Vanha väri vain, koska se oli 200 € halvempi.
Kuvitelkaa, 200 € halvemmalla se melkein paras vaihtoehto!

Syöttötuolista en kuitenkaan tinkisi!

Sen pitää olla tietysti se TripTrap.
Se kun on kuulema niin mahdottoman ihmeellinen.
Tyttö oppi kuitenkin istumaan ennen kuin sellaista ehdittiin hankkia.
Mistä minä olisin voinut muistaa että ne näin nopeaan?
Ei siis auttanut muu kuin kaivaa mummolan vintistä taas pöydänpähän se vanha hyvin palvellut
isin syöttötuoli.

Nyt olen katsellut vanhaa tuolia tuossa jo kuukauden.

Välillä keuhkonnut, että se uusi pitää kyllä saada!
Vai pitääkö?
Itseasiassa voisihan iltatähti istua sen pienen hetken mitä se syöttötuolia tarvitsee tuossa...
Kohta se istuu kanssamme tavallisella tuolilla kuitenkin.

TripTrap on oikeasti varmasti tosi hyvä!
Mutta ehkä me ei sitä tarvita.

:)Viivu

Juhlahumua

Tänään heti neuvolan jälkeen suunnattiin nokka kohti mummolaa ja juhlia,
täyttihän äiti sentään jo pyöreät 54-vuotta.
Mukana rasiallinen makeita mekkoja ja kakkukin pysyi kasassa perille asti.

Mummon tekemä maailman paras kalakakku!

Juhlatunnelma oli katossa.
Ihanan rentoa ja lämpöistä oloa
ihan vain oman perheen kesken.

Perheen vanhin ja nuorin nainen.

Ensimmäistä kertaa saatiin kaikki serkuksetkin Vea mukaanlukien samaan kuvaan <3 Ihanaa viikonloppua! Nautitaan läheisistämme! :)Viivu

Mekkotehtailua

Mummon (äidin siis...) yllärisynttäreille.

Makeaa loppuviikkoa!

:)Viivu

Kotini on mökkini

Viimeaikoina olen miettinyt (sattuneista syistä...) paljon mitä minä
oikein kodiltani haluan. Jatkuvasti törmään kysymykseen:
Miksi ette rakenna?
Miksi uusi nykyaikainen ratkaisu ei tunnu hyvältä vaihtoehdolta?

En ole keksinyt kuin yhden, itselleni tärkeän seikan, joka loppupelissä ratkaisee talovalinnan.
Minulle koti on paitsi arkiasunto, myös loma-asunto.
Ei sillä ettenkö voisi lomilla matkustella,
mutta en ole koskaan haaveillut esimerkiksi kesämökistä.
Minusta ei yksinkertaisesti olisi kahden huushollin pyörittäjäksi.
Kotini sen sijaan pitäisi olla minun mökkini.
Puusta tehty,
lämminhenkinen ja tunnelmallinen.

Se nariseva pieni paratiisi, jossa saisin hipsutella villasukat jalassa.
Paikat ei saisi olla niin justiinsa.
Pitäisi olla vapaus kantaa uunipuut suoraan vanhalle lautalattialle tuvan nurkkaan.

Vapaus hipsutella yöpukusillaan pihamaalla kesäaamuina keräämässä aamuauringon ensisäteet kahvikupin pohjalle.

Sitä minä toivoisin.

:)Viivu

Vanhassa vara parempi

Selailin taas vanhoja valokuvia, kuten monesti aikaisemminkin.
Olen eräänkin kerran harmitellut, kuinka vähän vanhasta kodista tulikaan otettua kuvia.
Silloin kun en vielä tätä blogiakaan kirjoitellut.
Tämän blogin piti olla uuden alku, ja sitä alkua tässä vieläkin odotellaan :)

Ei uutta asuntorintamalla!

Mutta senhän te jo arvasittekin ;)
(tulipahan taas vaan ihan ääneen mainittua...)

Tänään kuitenkin löysin kokonaan unhoon jääneet kuvat jotka on otettu puhelimella.
( Huomatkaa "talvivalot" ylimmässä kuvassa...
Pihalla taitaa olla kesä?)
Kuvien laatu ei siis ole kummoinen,
mutta eihän tässä blogissa ole ennenkään laadulla brassailtu.
Kuva on otettava sillon kun ehtii ja sillä välineellä mikä milloinkin on saatavissa.

Toki minä järjestelmäkameran (filmi sellaisen) omistajana
haaveilen sellaisesta loistavasta pelistä jolla voisin ihan oikeasti harjoitella valokuvausta,
mutta siitä täytyy varmaankin kirjoittaa pukille.
Voi pukillakin mennä vuosia sen säästämiseen,
mutta siihen saakka:
laadusta viis!

:)Viivu

Löytöjä (taas!)

Tänään oli vuorossa pitkästä aikaa kaupunkikierros yhäisessä yksinäisyydessä.
Ei lapsia,
ei miehiä.
Vain minä ja muutama euro.

Mukaan tarttuivat pitkä kauluspaita ja ihana pörröliivi Vero Modasta.
Kuva ei tee ollenkaan oikeutta kokonaisuudelle, mutta pillifarkkujen ja mustien saappaiden kanssa tämä yhdistelmä toimi tosi hyvin.

Ensimmäistä kertaa löysin tieni myös paikalliseen kierrätyskeskukseen, josta löysin
tämän IHANAN rannekorun!
Koru on tehty kokonansa vanhoista vetoketjun vetimistä!
Aivan loistava idea!!!

Arvatkaa kuka alkaa hamstraamaan tästälähtien kaikki suvun rikkinäiset vetoketjut!
Tästä tuli heti lemppari!!!

Saman "Ajastaika" -tuotemerkin alla myytiin myös tällaisia suloisia vanhoista puhelimista tehtyjä pikkukasseja. Varsin suloisia nuokin, mutta eivät ehkä minun juttu :)

Uskomatonta mitä kaikkea luovat ihmiset voivatkaan keksiä!

:)Viivu

Aistikasta!

Tämä äiti pääsi tänään elämänsä ensimmäisille lastenvaatekutsuille!
Silloin kun pojat olivat pieniä, niitä ei juurikaan harrastettu.
Nyt minut sitten kutsuttiin.
Ja mikä jännittävintä, kutsuja oli täältä blogistaniasta.
Siispä ihan ihka ensimmäinen livetapaaminen blogiystävän kanssa!

Kiitos Ira ihanasta illasta!
Voisipa sanoa, että nautin ihan jokaisella aistillani kauniista kodistasi,
vieraanvaraisuudestasi, mukavasta seurasta,
ja niistä ihastuttavista me&i vaatteista tietysti!

Tuntuu, että tänään minua on hemmoteltu oikein olan takaa,
nimittäin kotona sitten oli odottamassa tämä hauska tunnustus Virvalta
Virvatulentaika -blogista.
Kiitos Virva :)

Mukana haaste, tottakai!


1. Laita tunnustus blogiisi
2. Kirjaa sinne myös nämä säännöt
3. Linkitä blogiin, josta sait tunnustuksen
4. Listaa viisi aistia ja kerro mitä ne merkitsevät sinulle
5. Haasta viisi muuta blogia jättämällä niihin kommentti

Joten tässäpä tulee:

Kuulo: Hyvä, paitsi silloin kun nukun.
Elikkäs olisiko se sitten valikoiva...
Herätyskellon ääntä en kertakaikkiaan kuule.
Olen myös onnistunut nukkumaan sikeästi leirinohjaajana, vaikka
vieressäni nukkunut lapsi on tippunut kolme kertaa sängystä.
Minua ei siis kannata palkata yövahdiksi.

Ylipäätään äänet eivät minua häiritse,
vaikka kuuloni muuten onkin suhtkoht normaali.

Näkö: Huono
Etenkin hämärässä.
Kaikki muut, paitsi poliisi ovat sitä mieltä,
että tarvitsisin lasit autoa ajaessa.

Muuten äärimmäisen tärkeä aisti minulle!
Visuaalisena ihmisenä nautin näkemästäni suunnattomasti.
Voisin katsella kauniita esineitä tai asioita loputtomasti.
Pelkkä kaunis ympäristö saa minut rentoutumaan.


Haju: Tuo mieleen muistoja.
Tietyt hajut liittyvät tiettyihin paikkoihin.
Erityisen voimakkaasti lapsuuteen.

Minulle rakkain tuoksu on vanilja.
Vähin äänin pakenen paikalta kun työkaverit ihmettelevät
miksi heillä alkoi tehdä mieli suklaavanukasta...

Maku: Heikkouteni.
Rakastan ruokaa!!!
Ja rakastaisin sitä paljon vähemmän jos se ei maistuisi miltään.

Tunto: Liian vähän käytössä!!!

Tämän haasteen jätän tälläkertaa hautumaan, ja mietin hetken kenet haastaisin...

Jos joku haluaa, napatkoon sen mukaansa!

Ihanaa viikonloppua jokaiselle!
Nautitaan ihan jokaisella aistilla!

Perinteitä

Mokkapalaohjetta etsiessäni käsiini osui muuttolaatikon kätköistä tämä
"Joulun perinteiset herkut" -kirja.
Perinteisesti se nostetaan keittiöön näkyville joka joulu,
vaikkei sitä koskaan avata.
Omalla olemassaolollaan se kuitenkin muistuttaa lähestyvästä joulusta,
ja saa minut haaveilemaan joulun herkuista.
Itse kirja on hieman liian liiankin "perinteinen" meidän keittiöön.
Tuollainen "Ota neljä porsaanjalkaa" meininki ei oikein minun ruuanlaittooni istu.

Possua sen silti pitää olla.
Sellainen perinteinen harmaasuolattu kunnon kinkku.
Ei mitään rullatavaraa sentään,
mutta sellainen helppo, sisäsiisti versio kuitenkin.

Nopeasti sujautin kirjan sinne mistä se oli tullutkin.
En halua luovuttaa vielä.
Olkoon muuttolaatikossa.

Löytö

Siinä ne nyt sitten vihdoinkin ovat!
Pitkään ja hartaasti etsimäni Riihimäen Ilvestölkit!

2 litraa, 3 litraa ja 2 litraa

Kannetkin tallella, mutta toistaiseksi saavat olla noin.
Tuohon etummaiseen täytyy ehdottomasti kaivella pakkausten kätköistä perheen
piparkakkumuotit joulua odottamaan!

Minulla on ihan perjantaiolo.
Isäntä on viikon reissussa ja me lasten kanssa odotellaan syyslomalaisia peukalot jauhossa.
Kummasti se tuo leipomisen tohina ja tuoksu tuo kodikkuutta
näihinkin seiniin. Tiskipinot on sen mukaiset, ettei niiden takaa
edes ruskeat kaakelit näy .

Siispä suut makeaksi ja ihanaa alkanutta viikkoa jokaiselle!

:)Viivu

Talven lumoissa

Nyt se alkaa olla jo ovella.
Ensilumet on sataneet jo aikaa sitten ja talvirenkaat on vaihdettu.
Nurkkiin on alkanut ilmestyä villalankakeriä joista on alkanut syntyä lapasia.
Vihdoinkin sain hankittua ihan lankakorinkin, etteivät kerät vain pyöri nuskissa.

Viime viikonloppuna kävimme Oulussa ja samalla reissulla erään ystäväperheen luona.
Ystäväni oli neulonut urakalla Novitan Puro-langasta ihania huovutettuja lapasia,
ja ihan pakkohan sitä oli kotona heti kokeilla.
Korissa on jo mukava kasa noita ylisuuria lapasen tekeleitä, jotka sitten jokupäivä pesaisen pesukoneessa huopaisiksi. Jännittävää :)

Näistä talvisista tunnelmista alkaa myös Viivun virallinen joulun odotus.
Älkää säikähtäkö,
erillistä joulublogia ei tule :)
Sen sijaan välillä saattaa jokin jouluaiheinen postaus löytää tiensä tähän blogiin.

Löysin Possumamman blogista eilen postauksen, jossa kyseltiin salaisia jouluystäviä.
Innostuin aivan hurjasti!!!
Tuonne sivupalkkiin laittelen linkkiä lähiaikoina, jos joku muukin haluaa osallistua!
Ihana ajatus :)

:)Viivu

Päivieni ilo

Öitteni sammumaton aurinko!

Jos kahdeltatoista yöllä ei nukuta, voi vaikka
sovitella uusia talvikenkiä.

Malliainesta?

:)Viivu

Tunnustus pitkän päivän iltana

Kylläpä mieltäni lämmitti, kun hieman synkkien ajatusten keskellä
päivän pyörittyäni sain illalla tällaisen ihanan kauniin tunnustuksen Sarilta

Kaunista elämää -blogista:

KIITOS!!!

Mukana seurasivat seuraavanlaiset ohjeet:

Kopioi kuva ja liitä blogiisi

1. Laita linkki keneltä sait tunnustuksen
2. Kerro seitsemän asiaa itsestäsi, mitä muut eivät vielä tiedä
3. Anna tunnustus seitsemälle
4. Linkitä nämä blogissasi
5. Kerro näille seitsemälle tunnustuksesta

Eipä aikaakaan kun kertoilin kymmenen asiaa itsestäni,
mutta koitetaan keksiä vielä seitsemän lisää...

1. Olen mestari aloittamaan käsitöitä,
jotka jäävät nurkkaan lojumaan, koska keksin aina jotain mielenkiintoisempaa
jota täytyy alkaa kokeilemaan ihan just nyt ja heti.

2. Ehkä juuri edellä mainitusta syystä käsityönumeroni oli kouluaikana 7.
Lisäsyynä taisi olla itsepäisyyteni. Inhosin harsimista!!!
Kiukuttelin opettajalle ja halusin tehdä asiat oman pääni mukaan.
Nykyisin sitä ehkä kutsuttaisiin luovuudeksi, mutta 20-vuotta sitten se ei tullut kuuloonkaan.
Siskon, joka teki pilkulleen opettajan tahdon mukaan, veti aina todistukseensa kympin.
Tänäpäivänä hän ei tee käsitöitä.
Itse en taas juuri muuta teekkään :)

3. Minulla on krooninen vauvakuume.
Lapsia en kuitenkaan halua loputtomasti, joten tasaisin väliajoin, noin kahden vuoden sykleissä meille hankitaan jokin lemmikkieläin kuumettani lieventämään.
Kuumetta alentava vaikutus kestää noin kaksi vuotta, kunnes
löydän itseni taas eläinkaupasta.

4. Haluaisin joskus teettää koirallani pennut.

5. Haaveilen alanvaihdosta.
Opettajan työ on palkitsevaa ja mukavaa,
mutta haluaisin ammatin, jossa voisin paremmin kehittää luovia puolia itsestäni.

6. Olen luonteeltani sangviinikko.
Innostun helposti ja innostan muita.
Ystäviä ei koskaan ole liikaa, vaan jokaisella on oma tärkeä paikkansa.

7. Puhun ennen kuin ajattelen.

Tämän tunnustuksen haluan antaa eteenpäin sen nimen mukaisesti
sellaisille blogeille, jotka ovat omalla laillaan innostaneet ja kannustaneet ihan pelkällä olemassaolollaan minua luomaan jotain uutta.

1. Johannalle Nannamoi -blogiin
2. Piialle Pieni sukkapuoti -blogiin
3. Pienelle Linnulle
4. Annelle Kaunis pieni elämä -blogiin
5. Mille Köyhän kartano -blogiin
6. Mialle Peikkokukkulalla Chilen taivaan alla -blogiin
7. Riikalle Valkoista pellavaa -blogiin

Vain muutamia mainitakseni...

Kaikki te ihanat lukijat ja omien blogien pitäjät olette osaltanne innostamassa!

Parempaa päivää toivottelee:

:)Viivu

Näin se homma etenee...

Se on meijjän talo näemmä taas tullu myyntiin eri "kanavan" kautta :)

Tässä

se monien käänteiden ihme, jota meille on viime talvesta asti metsästetty.
Hinta näkyy tulleen alas, joten ilmeisesti jonkinmoista pehmentymistä on tapahtunut.

Ensimmäistä kertaa moneen viikkoon en edes innostunut.

Antakaa meille KOTI !!!

Löysin muutamia kuvia vanhasta kodistamme.
Tosi monta asiaa tekisin/laittaisin nyt toisin.
Moni asia jäi tekemättä,
mutta on näitä silti mukava katsella.

Kuvia katsellessa huomaan, etten kaipaa vanhaan kotiin laisinkaan.
Sen sijaan kotiin kaipaan.
Sinne, mitä ei vieläkään ole.

Kerran kuussa tämä ahdistus näihin seiniin näyttää nousevan
aivan ennenkuulumattomiin lukemiin.
Hetkittäin tulee epätoivo, totaalinen uupumus.
Ei me koskaan saada kotia!

Etuovi, Oikotie, Asunto Net, Nettiasunto...

Sama rumba soi päivästä toiseen.
Riemukseni huomaan, että Nettiasunnon sivuille on tullut uusi kohde.
Toivo nousee...
kunnes ruudulle latautuu kuva samasta kohteesta, joka eilen poistui Etuoven listoilta.
Ei mennyt kaupaksi.
Löytyi uusi kanava kaupalle.
Ja minä selaan samoja kohteita päivästä toiseen.

Kunpa tämä pian loppuisi!
Ja kunpa oppisin elämään päivän kerrallaan.

:)Viivu

Kolme rusinaa

Tänään rantautui viikonlopun vedessä lojumisen jälkeen
kolme ruttuista rusinaa.
Väsyneinä, mutta onnellisina!
Sää suosi tekopalmujen alla ja ruokaa oli riittävästi eli liikaa.
Ihanaa vastapainoa (ja vatsapainoa)
syksyiselle arjelle.
Ei hotellilomaa kauaa jaksaisi,
mutta kaksi yötä puhtaissa lakanoissa
ja täydestä palvelusta nauttien oli
juuri sopiva levähdystauko tähän saumaan.

Viikonloppu tuntui ainakin viikolta!

Uusin voimin kohti uusia... taloja.

:) Viivu

Periaatteita

En koskaan osta Mariskoolin kopiota.
Jos skoolin hankin, sen täytyy olla aito.
Periaatteesta!
Tuon mattavalkoisen sain 30-vuotislahjaksi.
Tykkäilen sitä kovasti.

Eilen tuli sitten tämä iso kirkas komistus, joka mursi kaikki periaatteeni.
Se oli NIIN hassu kaikessa mahtavuudessaan, että se oli pakko ostaa aidolle kaveriksi!
Luultavasti työnnän sen viikon sisällä kaappiin kyllästyttyäni,
mutta tämä jätti "mari"skooli on ainakin hetken aikaa hauskaa katseltavaa.

Voihan siihen sitten jatkossa laitaa vaikka tarjoiluja vähän isompaan karkinnälkään!

:)Viivu

Talvivalot

Syksy on edennyt siihen pisteeseen, että oli aika kaivaa esiin "jouluvalot".
Meillä näitä kutsutaan talvivaloiksi,
ja usein ne saavat koristaa kotiamme aina juhannussaunaan asti.
Ripustelin (lue laskin käsistäni kasan) valoja hyllylle,
kun keskimmäinen totesi aivan kuin muina miehinä:

Nyt taitaa olla jo AIKA talvi!

Taitavat pojat olla taitavampia lukemaan vuoden kiertokulkua äidin sisustusvimman
kuin luonnon merkkien mukaan...

Nämä valot jakavat aikalailla meidän sisustuskärpäsen puremien mielipiteitä.
Meille tulee vain kirkkaita pienillä lampuilla.
Mieluiten laitan koko kerän kasaan tai työnnän pulloon.
Miten teillä?
Tuleeko teille näitä ollenkaan
vai värilliset vilkkuvat?

:)Viivu