4. maaliskuuta 2011

Katulyhty tuli olohuoneeseen

En tiedä viitsinkö edes tunnustaa, mutta olen ihan mahdottoman laiska sisustamaan omaa kotia nykyisin. En vain millään jaksaisi. Itseasiassa meillä ei tällä hetkellä näytä yhtään siltä, miltä haluaisin. Itseasiassa en edes tiedä mitä haluaisin... Niinpä en tee mitään. Tuskin jaksaisin edes siivota jos ei olisi koiria ja niiden karvoja.

Joku vaatii kokoajan jotain. Tänään jouduin lähes kantamaan pojat parturiin. Päät olivat kuin petolinnun pyrstö, mutta miehiä ei saa hiusten leikkuuseen kuin jalat edellä! Siellä sitten intetään hienostuneesti kaiken kansan kuullen, että otetaanko ne korvat näkyviin vai ei. Oli lähellä, etten pyytänyt ottamaan korvia samaniten, niin ei tule niistäkään enää ongelmaa.



Myös liika työnteko on vaatinut veronsa. Toinen käsi on käyttökelvoton ja lastassa. Jännetupen tulehdus ja rasitusvamma. Niinpä tässä yhdellä sormella napsuttelen kirjaimia pötköön. Pieneksi piristykseksi kannoin olohuoneen nurkkaan kauniin katulyhdyn. Oikeasti odotan kuin kuuta nousevaa, että kesä tulee, ja saan kantaa sen etupihalle, mutta kiva se on noinkin. Kampaaja oli kivalla päällä, ja sen lisäksi, että itsekkin pari päivää sitten sain uudet hiukset, sain myös hömppäpokkarin, johon aion uppoutua viikonlopun ajaksi. 2/3 lapsista on mummolassa ja hetken rauha on laskeutunut tähän taloon. Luojan kiitos!


Rentoa viikonloppua!

<3 Viivu