Johanna The
Kalastajan vaimo esitteli tänään ihanasti omia kotikulmiaan aurinkokylvyssä, ja siitä sainkin inspiraation kuvailla hieman omia kotinurkkia meidän kaikkien iloksi. Ei siis muuta kuin kamera kainaloon ja pientä tihkusadetta uhmaten kohti uusia seikkailuja. Täytyy myöntää, että juurikaan ei ole viimeaikoina tullut ulkoiltua. Vuosikkaan kanssa pihalle lähteminen vaatii kätevät kädet ja piinkovat hermot, ja kun omilla tolpillaan ei prinsessa vielä pysy, en ole kokenut kovin mielekkääksi lähteä kiljuvaa lasta rapakkoon istuttamaan.
Tälläkin kertaa oli siis turvauduttava rattaisiin. Onneksi isoveikalla oli asiaa lähimarkettiin karkkiostosten merkeissä (ensi yönä yökoulua, jee!!!), joten saimme hyvän tekosyyn pienelle happihypylle.
Siellä se veikka jo viilettää...
Meillä oli ihan mukavaa.
Vaikka matkanteko kieltämättä vaati välillä survivor -taitoja.
Kyl vaan on lottovoitto syntyä Suomeen! Etenkin pohjoiseen. Menee vielä monta monituista viikkoa, ennen kuin krookuksia löytyy muualta kuin marketin hyllyiltä. Paljosta vetoa, niin Joensuussa ne pilkistää jo? No mutta, jokainen päivä tästäkin eteenpäin on kesää kohti, ja sen voimalla me jaksetaan ponnistaa!
Puisto näytti vielä käyttökelvottomalta...
Oikeastaan ihan hauska, miten tämä kostea ilma vetää hiukset kikkaralle.
