Sisustusrintamalla on hiljaista, koska täällä valmistaudutaan kesälomareissuun, joten ajattelin kertoa teille tarinan siitä, kuinka tästä meidän pienestä rakkaasta tytöstämme tuli Vea.
Olen aina tiennyt, että haluaisin äidiksi. Toiveissa oli viisi lasta. Neljä poikaa ja tyttö. Toisen pojan jälkeen 22-vuotiaana kuitenkin sairastuin yllättäen vaikeaan synnytyksen jälkeiseen masennukseen. Koko maailma romahti. Elämä oli sekunneista selviämistä. Pahin vaihe kesti muutaman kuukauden. En syönyt, puhunut, tai ottanut kontaktia mihinkään, en edes vauvaan. Odotin vain, että kuolen. Toipumiseen meni vuosia.
Tuon elämänjakson jälkeen en edes uskaltanut ajatella uutta raskautta. Oli sanomattakin selvää, että meidän lapset olivat siinä. Kokoajan kuitenkin haaveilin vielä yhdestä vauvasta, pienestä tytöstä. Koin valtavaa surua siitä, etten enää koskaan voisi saada lasta. Jostain syystä päätin kuitenkin vastoin kaikkea järkeä alkaa rukoilemaan meille tyttöä. Rukous on minulle osa elämää, arkipäivää. Turva kaikissa pienissä ja isommissakin asioissa. Melko pian sain varmuuden, että me vielä joskus saamme lapsen, tytön. Aloin miettiä miten se mahtaisi tapahtua, koska synnyttää en enää aikonut. Oikeastaan odotin, että meille avautuisi mahdollisuus adoptioon tai jotain vastaavaa. Tiesin kuitenkin sisimmässäni, että meille on tulossa vielä pieni tyttö, vaikka kaikki jäjen päätelmät puhuivat sitä vastaan.
En koskaan olisi itse uskaltanut tehdä päätöstä raskauden yrittämisestä. Niinpä asiat järjestyivät minusta riippumattomalla tavalla, ja eräänä päivänä tajusin olevani raskaana. Olin aivan järkyttynyt aluksi. Itkin ja pelkäsin ensimmäisen vuorokauden. Pian sain kuitenkin rauhan asiassa. Meillehän oli luvattu tyttö. Jos sen piti tulla maailmaan minun kauttani, niin lahjan antaja varmasti pitäisi huolen myös siitä, että kaikki menisi tällä kertaa hyvin.
Vea mahan kätköissä raskausviikolla 24.
Mietin kuumeisesti nimeä uudelle tulokkaalle. Pojan nimi olisi ollut valmiina, mutta tiesin tarvitsevani tytön nimen. Tuntui, että jokainen tyttö oli joskus ollut oppilaani... Ei siis tulisi kuuloonkaan. Yksi päivä sitten selasin netistä nimien merkityksiä englanninkielisiltä sivuilta, ja törmäsin nimeen joka tarkoitti nähty. Siinä se oli! Meidän etukäteen nähty pieni tyttömme, Vea! Ettäs sattuikin vielä sopivasti V-sarjaan.
Vea 12 vrk
Synnytys ja sen jälkeinen aika ovat menneet ihan uskomattoman hienosti! Voisi sanoa, että tämä lapsi on ollut minulle itselleni korjaava kokemus, jonka tarpeessa olen todella ollut! Ylimääräinen, ekstrabonus lahja, jota en koskaan uskonut saavani.
Tänään tämä neiti harjoittelee kävelemistä, ja on ISO ilo koko perheelle!
Niin...ja vasta nyt ehdin vastata noihin teidän kivoihin joulukommentteihin :)
Kiitos kaikille kommentin jättäneille :)
