Ulkona syöminen on elämän suola ja sokeri. Habitarereissulla sitä harrastettiin muutamaan otteeseen, ja siellä sain myös elämäni ikimuistoisimman ravintolakokemuksen. Kuvitelkaas ravintolareissu, jossa KAIKKI menee pieleen. Me oltiin siellä!
Kaikki oikeastaan alkoi ihan hienosti, koska me saatiin pöytä. Puolen tunnin odottelun jälkeen tultiin Iran kanssa (terkut vaan Ira*s -blogiin) siihen tulokseen, että lähdetään tilaamaan juomat tiskiltä, kun ruokatilaus näyttää viipyvän. Tiskillä odoteltiin kymmenisen minuuttia, kunnes avasin suuni ja kysyin edessäni jo jonkin aikaa hyörineeltä tarjoilijattarelta ystävällisesti, voitaiskohan me mahdolliseti jo tilata... vastaukseksi sain "Öööö...hmmm... ööö... tuota joo, mutta menkää pöytään odottamaan niin tuun kohta hakemaan tilauksen." Samantien tarjoilija kyykistyi tiskin alle tyhjentämään tiskikonetta. Eipä auttanut kuin palata pöytään tyhjin käsin.
Vihdoin ruuat saatiin tilatuksi. Juomia odoteltiin taas. Odoteltiin ja odoteltiin. Aikaa kului tunti (eikä ravintola todellakaan ollut edes täysi), kunnes tarjoilija (mies tällä kertaa) tulee lautasten kanssa ja jakaa ruuat eteemme. Minulle tarjoillessaan hän huitaisee vieruskaverini aterimet lattialle.
- Voi räkä! No onneks meillä on puhtaat lattiat!
Ihanan huumorintajuinen tarjoilija! Jostain syystä meitä ei kuitenkaan naurata. Eri pyynnöstä saadaan lopulta juomatkin (huom, tunnin odotuksen jälkeen...) ja kaikki näyttää aika hyvältä, paitsi että yksi ruoka puuttuu. Muu seurue saa kuitenkin alkaa syömään, koska lämpimän ruuan kanssahan ei tarvitse odotella. Kun lautaset ovat kaikilla tyhjät, kiikuttaa tarjoilija viimeisen kanaleivän pöytään voitonriemuisena hihkaisten:
-No eihän siinä kauan mennyt!
Kaikki on niin suhteellista...Ei mennyt ihan niin kauaa kuin ekan ruokasatsin kanssa, mutta siinä me sitten muut katsellaan tyhjien lautasten yli kun viimeinen villahousu vetelee hyvällä ruokahalulla omaa ruokaansa. Laskua ei tietenkään tule ilman erillistä pyyntöä. Pienen ajan (pieni aika tällä reissulla oli kutakuinkin 10 minuuttia) kuluttua laskun pyytämisen jälkeen tarjoilija tulee takaisin. Tilauksemme on kadonnut, joten hän ehdottaa, että voitaisko vielä kerran käydä läpi mitä kukakin tilasi., niin hän tekee uuden tilauksen .Tässä vaiheessa meitä jo naurattaa. Mieleemme tulee väistämättä , että uusi tilaus lähtee koneelta keittiöön ja kohta (no okei, tunnin päästä) meillä on uudet annokset edessämme.
Muistutan tarjoilijaa vielä meiltä löytyvistä bonuskorteista, joilla listassa on luvattu alennuksia. Tarjoilija lupaa muistaa. Ja taas odotellaan... Kunnes mitta tulee täyteen, ja lopulta marssimme kaikki yhdeksän kassalle. Laskua ei siis koskaan tullut pöytään asti.
Illan saldo:
Ei yhtään "olehyvä"
Ei yhtään "Anteeksi"
Ei yhtään "Hyvää ruokahalua"
Yksi "Voihan Räkä"
Arvatkaa saatiinko bonushinnoilla?
