Kermainen talviherkku

Laihista on kestänyt nyt reilun viikon, ja tänään oli ihan pakko antaa itselleen lupa herkutella ruuan jälkeen. Ajattelin jakaa tän jälkiruokaviritelmän teidän kanssa, koska tämä sopii niin karppaajille kuin muillekkin herkkusuille! Ohjetta ei virallisesti ole, vaan se on vapaasti itse sovellettu.

Ihan ekaksi paloitellaan juustoleipäpalanen kahvikupin pohjalle pieniksi kuutioiksi. Päälle ripotellaan mausteeksi kanelia ja sokeria (tässä tapauksessa makeutusainetta) oman maun mukaan, ja keko peitetään kerman alle. Sitten vain kuppi mikroon hetkeksi niin, että kerma lämpenee, maku irtoaa ja juustopalat pehmenevät hieman ja alkavat tarttua kiinni toisiinsa. Lämmin ihanuus syödään kupista pikku lusikalla.

Huippu yksinkertainen, ja aivan suussa sulava jälkiruoka talvisen pakkaspäivän päätteeksi! Kerma ja juusto ovat vähähiilihydraattisia, ja muut voivat sitten vielä lorauttaa päälle tilkkasen hillakastiketta tai lakkahilloa. Taivaallista!

Pakkasterkuin,

Viivu <3

Sydämellistä

Olen kurkkuani myöten täynnä joulumättöä, ja housuni ovat saumoja myöten täynnä sitä samaa höttöä!

Jotain on tehtävä, ja itseasiassa parin päivän ajan se ei ole vaatinut edes kummoista itsekuria. Suklaa lähinnä öllöttää, sitä siis lienee tullut syötyä tarpeeksi. 

Ihminen ei kuitenkaan pääse kokonaan ja kerralla eroon nälästään (lukuunottamatta ääriolosuhteita), ja jotain on syötävä. Varsinkin kun vatsa on tottunut ottamaan aimosatsin tasaisin väliajoin joulun pyhinä. Meinaan yrittää huijausta! Nälän tullen työnnän ääntä kohti jotain vihreää, kuitupitoista ja vähäkalorista., niinkuin luultavasti suurin osa suomalaisista naisista näinä päivinä. Ainakin tällä hetkellä se tuntuu tosi hyvältä vaihtoehdolta. Jo pelkästä ajatuksesta tuli kevyempi olo. Tästä se taas alkaa, uusi kevät, ja uuden vyötärön metsästys. Ikuisuusprojekti.

Jokohan tänä keväänä onnistuisin?

Sydämellistä ja kevyttä viikkoa!

Rapurapurallaa!

Tänään se on taas luvassa,

kesän ehdoton huippuhetki!

Sisko on tyttönsä kanssa lennähtänyt viikoksi Kainuun korpeen ja meillä on rapujuhlat!

Käykääs uudet lukijat katsastamassa TÄÄLLÄ viimekesän tunnelmia.

Tärkeintähän ei ole ravut, vaan kaikki muu oheistoiminta.

Voisihan sitä yhtä pyrstöä vähän maistella...

Palaillaan myöhemmin rapuraportin muodossa.

Kevyesti kesällä

Ihan jokaisen päivän postauksen voisi aloittaa hihkaisulla: 

Huh hellettä! 

Oikein mitään muuta ei tällä kelillä tulekaan mieleen. 

...paitsi tietysti ruoka...ja jätski...ja jäätee...

On niin kuuma, että ruokakin maistuu paremmin kylmänä.

Mitä teillä syödään tällaisilla helteillä? 

Meidän hellesuosikki numeri yksi on savustettu kala. Kylmänä kiitos!

Kaveriksi sitten paljon kasviksia ja uunijuureksia.

Muuta juuri ei tällä kelillä kaipaa.

Tämän neidin vaatetusta ei valitettavasti voi loputtomiin keventää. 

Yritän pientä edes hiukan suojata auringolta.

Onneksi neiti vähät välittää paahtavasta kuumuudesta. Nukkuukin kuin tukki hikipisarat nenänpäässä.

Kuva on otettu ystävien ostaman vanhan mökin rappusilta.

Ihana paikka, ja ihan ilta <3

Tällä taas jaksaa.

Salaatti

Tänään oli kiirus päivä enkä oikein ehtinyt syömään. Isommat lapset ovat mummolassa joten sellasta lapsiperheen lämminruokameininkiä ei ole tänään ollut ollenkaan. Ennemmin tai myöhemmin se tulee nälkä meikäläisellekkin., ja niinpä tekaisin itselleni iltapalaksi herkkusalaatin.

Joskus muinoin lähetin ennen ruokavieraiden tuloa miehen kauppaan viimehetken ostoksille ja tilasin salaattiin krutonkeja. Ei kuulema kaupasta löytynyt (mitä epäilen... olisiko ollut väärällä hyllyllä). Niinpä ei auttanut muu, kuin tekaista ne pikaseen itse. Siitä lähtien olenkin tehnyt krutongit aina itse! Niin paljon parempia ja terveellisempiäkin niistä tulee sillä tavalla! Leiväksi käy melkein mikä tahansa. Yleensä käytän jotain täysjyväpaahtiksen tapaista. Tällä kertaa sellaista ei kaapista löytynyt, joten kokeilin ihan tavallisia ruispaloja.

Kulhon pohjalle lurautetaan ensin reilu ruokalusikallinen oliiviöljyä, jota tällä kertaa maustoin vain ihan suolalla ja pippurilla. Erilaisia vaihtoehtojahan on vaikka kuinka, ja omaa suosikkimakuaan kannattaa kokeilla! Sen jälkeen pyörittelin leipäpalat öljyssä. Palojen ei todellakaan tarvitse uida öljyssä. Pieni määrä riittää.

Sillä välin kun krutongit paistuvat uunissa 200 asteessa maukkaan rapeiksi, ehtii juuri tehdä muun salaatin valmiiksi. 

Koska pidän voimakkaista ja etikkaisista mauista, lisäsin salaattiin hieman tuoretta sitruunaa,

herneenversoja (ihanaa kun taas on kesä!!!),

aurinkokuivattua tomaattia ja parmesan juustoa (josta saa kuorimaveitsellä veistettyä juuri sopivia lastuja).

Lopuksi vielä krutongit päälle ja luraus Caesar-salaatinkastiketta sekaan.

Taidankin tästä lähteä syöpöttelemään... :)

Rouskuva iltapalaherkku

Tonnikalatahna rouskuvalla miniruisleivällä.

•  1 purkki tonnikalaa
• 100g ruohosipulituorejuustoa
• luraus ruokakermaa tai purkki ranskankermaa (sen verran, että seoksesta tulee mukavan pehmeää ja tahnamaista
• suolaa, sitruunapippuria ja punasipulia maun mukaan

Nopea ja helppo pikkusuolainen!

Kuulumisia

Tämä painon hallinta on minun osaltani mennyt nyt kyllä viimeaikoina ihan p*****iilleen! Alusta innostuneena päätin jatkaa samaa linjaa, koska "eihän pari pullaa näköjään missään näy"! No nyt näkyy, ainakin vaa'assa! Tulosta on siis tullut. Vahinko vain, että väärään suuntaan! Paino vain nousee ja pitäsi taas ottaa itseä niskasta kiinni ja lopettaa syöminen. Se ruoka vaan on niin turkasen hyvää! Maha on taas tottunu lihaviin vuosiin ja pitäs nähdä pari päivää nälkää, että sais sen totutettua vähemmälle. Muutaman viikon jälkeenhän se taas helpottaisi... Blääh!

Blogeissa on haastettu viimeaikoina kertomaan aamiaisesta ja kuvaamaan se. Ihaillen olen katsellu puurolautasia runsailla marjoilla, hedelmillä ja appelsiinimehuilla. Päivän tärkein ateria, tiedän! Itselläni se vaan niin usein tuppaa jäämään väliin ja sitten tuleekin illalla oikein sudennälkä johon ahdan kaikkea mahdollista epäterveellistä. Niinä aamuina kun saan aamiaisen väsättyä (joskus puolenpäivän aikoihin...) se on sitten varsin yksipuolinen. Kahvi ja leipä, päällä yleensä jotain levitettävää juustoa.

Masentava näky! Ajattelin silti olla rehellinen :) Harvoin mulla on jaksuja väsätä itselleni malliateria, vaikka sellaista tietenkin toivoisin. Tuo juusto kyllä on ihan sairaan hyvää! TainaSusanna tarjosi sitä kun olin ekaa kertaa heidän kotonaan käymässä, ja pakko oli heti ostaa itsellekin.

Tänään ja huomenna en kuitenkaan murehdi tätä kasvavaa reppua tämän enempää, nimittäin huomenna me Vean kanssa lähdetään Kiinalaiseen viehättävässä herraseurassa ;) TainaSusannan kanssa sovittiin lounastreffit (kyllä me muutakin tehdään kuin syödään...oikeesti... shoppaillaan välillä, ja juodaan kahvia), ja mikään ei voita hyvää ruokaa vielä paremmassa seurassa. Täällä on kiva Kiinalainen jossa saa kohtuullisen edullisesti lounasta seisovasta pöydästä. Jotain hyvää Kajaanissakin.

Toinen ihan huippu juttu on se, että viime kuussa peruttu yrityskurssi on vihdoin pyörähtänyt käyntiin.  Muutama ilta jo istuttu ja innostus vain kasvaa kasvamistaan. Jokohan parin kuukauden päästä pääsisin tositoimiin... Jänskää!

Terkut teille kaikille uusille ja vanhoille lukijoille! 

Olette olleet mielessä vaikken viimeaikoina ihan hirviän tiheeseen ole ehtinyt kommentoimaan.