17. lokakuuta 2010

Kohta pääsee itku

Kello 04:56

(Älkää katsoko blogiaikoja, käyvät ihan miten sattuu...vähän niinkuin minä.)
Viimeiset kaksi tuntia olen yrittänyt hengitellä.
Joskus siinäkin on tarpeeksi yhdelle ihmiselle.

Mikä lie, mutta tiukassa on! Enpä muista millon olisin ollu näin kipeä.
Masentaa melkein jo valmiiksi ajatella, että ensi viikkokin se sitten menee sairastaessa, ellei ihmeparantumista tapahdu. Mikään lääke ei auta. Silmät on kahdesta kuurista huolimatta ihan yhtä tulehtuneet kuin viime viikolla. Nieluunkaan ei tunnu antibiootit auttavan. Kasvaa sammalta kaikesta huolimatta.
Virus siis.
Ja sitkeä.

Kukille lasissa on käynyt yhtä hassusti kuin mulle.


Ainoa lääke tähän vaivaan taitaa olla tämä:


Tällä hetkellä elämän pieni ilo.
Niin...ja te siellä tietty <3

Toivon todella, että jokainen teistä pysyy terveenä!!!