Yövuoro

Niinhän siinä taas kävi ettei uni tullut vaikka lupasi. Tilanne on käynyt jopa niinkin epätoivoiseksi, että yritin katsella Yle Areenasta Poliisi-TV :n uusimman jakson. Edellisestä lienee vierähtänytkin jo kymmenen vuotta, enkä ihmettele miksi. Ensimmäinen blogi, johon alkuaikoinani blogistaniassa rakastuin oli ruotsalainen. Hannas-form. Kaunein ja inspiroivin blogi ikinä! Sen jälkeen olen vieraillut lukuisissa ruotsalaisissa blogeissa ja vaikken ymmärrä juuri mitään niiden sanankäänteistä, olen kuitenkin ihastunut niiden kauniiseen kuvamaailmaan.

Tämä "wannabe bättre folk" teki ilmeisesti tepposensa, kun yrityksistä huolimatta en saanut edes Poliisi-TV :tä näkymään. (Mikä takaisku!) Ruutuun paukahti vain kerta toisensa jälkeen teksti:

TALLENTEEN KATSELUOIKEUS RAJATTU

Kyseisen tallenteen voit avata vain suomessa.

Eipä se aina satu tuo oleskelumaa kohdilleen ;) Olo on kuitenkin ihmeen kotoisa.

Postimieskin osasi ihan oikeaan osoitteeseen. Olin perinteisessä päivän asussani, kalsareissa, kun ovikello soi ja oven takana odotteli kukkalähetti. 

Toi prinsessalle syntymäpäiväruusun Kotkan serkkupojilta. 

IHANA AJATUS <3

Ruusu on yhtä tuore ja hento kuin päivänsankari.

Ja minusta tuossa tyvessä on ihan selvästi sydän.

Leppoisaa perjantaipäivää SINULLE!

Oma tyttö onneni

Viime yönä se sitten tapahtui: meillä ei enää ole virallisesti vauvaa! Vuosi sitten noin kahden tunnin köllöttelyn (kyllä, luit oikein) jälkeen syliini laskettiin maailman täydellisin tyttö. Vielä vähän ennen kahtatoista yöllä olin lähettämässä Assea kotiin nukkumaan, kunnes kahdeltatoista supistukset alkoivat oikeasti RÄJÄHDYSMÄISESTI!  Koko oleminen oli yhtä suurta supistusta. Ei minkään valtakunnan välejä! Kirjaimellisesti konttasin ja syöksyilin seiniä pitkin osastolta synnytyssaliin. Elämäni pisin selviytymismatka! Ystävällinen anestesialääkäri odotti jo minua suunnitellusti spinaalipiikkinsä kanssa, ja sen jälkeen sitten vain köllöteltiin.

 Ensimmäistä kertaa äidin sylissä. Ikää 2 min.

Siitä lähtien synnytys oli käytännössä täysin kivuton. Siunattu spinaali! Tunnin päästä sainkin jo ponnistaa ja 3min kestäneen ponnistusvaiheen jälkeen minulla oli tytär! Lääkärin ja kätilön ennakkosuunnitelmien ansiosta synnytys oli niin helppo kuin se ylipäätään olla voi. Aikaisempien traumaattisten kokemusten jälkeen tämä tuntui ihan käsittämättömältä.

 Syömäharjoituksia ensimmäisen vuorokauden aikana.

Siitä alkoi Vean matka.

Kotona äidin tekemän peiton alla ikää 3 vrk.

Ikää hurjat 1 viikkoa.

1 kk

2 kk

Ja tähän on tultu: Meillä asustaa reipas yksivuotias, joka nauraa, laulaa, tanssii, hoitaa nukkeja ja tekee mitä milloinkin mieleen juolahtaa. Kahden poikalapsen jälkeen äitinä olen sitä mieltä, ettei tytön mieleen juolahda lähellekkään niin paljon kuin poikien. Ainakaan se ei näy yhtä voimakkaasti ulkoisina merkkeinä, kuten pitkin kylppäriä levinneinä pesuaineina ja mustina kuhmuina otsassa. Tai sitten olen vain yksinkertaisesti kaikkien näiden vuosien aikana oppinut sulkemaan ovet perässäni ja kopin ottamisen jalon taidon. Tiedä häntä.

Synttärikuvia saatte vasta viikonloppuna, koska loppu viikko meillä keskitytään köhimiseen, räkimiseen ja kiukutteluun. Perinteinen juhlapäivä ;)