12. lokakuuta 2010

Pitkäkyntinen

Pitkäkyntinen (ja suuri syntinen), se olen minä. Vihdoin eilen toteutin hurjan (?) unelmani rakennekynsistä ja nyt olen vuorokauden miettinyt, oliko se nyt sitten kaiken sen 90€:n arvoista. En ole vielä päättänyt. Onhan ne ihan hirmuisen nätit, siistit ja helpot, mutta huoltoväli hirvittää. Mikäs siinä, jos 90€ :lla saan kauniit, helpot kynnet, mutta entä sitten, kun kynsistä tuleekin kierre. 60€ kynsiin joka kolmas viikko taitaa sittenkin olla liikaa...Vai onko? Onko lukijoissa kynsikoukkuun jääneitä? Nyt kaivataan vertaistukea ja myös niitä mielipiteitä. 

Pitkäkyntisen elkeet minussa nousivat muutenkin pintaan uudet kynnet saatuani, ja ensitöikseni kotona kävin vohkimassa tyynyt kaikista sängyistä ja kuskasin ne raa'asti roskikseen. Syynä siihen liian pitkä ajomatka kynsistudiolle ja radio-ohjelma, jota satuin matkan aikana kuuntelemaan. Ei pitäisi kuunnella radiota. Siellä nimittäin valistettiin meitä siitä, millaisia terveyshaittoja ja  törkyläjiä meidän pesemättömät, ikivanhat tyynyt ovat. YÄKS! Sen jutun jälkeen lähti meillä kaikki tyynyt vaihtoon!

Tyynyt pitäisi kuulemma pestä kahden kuukauden välein ja vaihtaa kokonaan muutaman vuoden välein, muuten tyynyn hukka perii... Noh, meidän tyynyjä ei kannata tässä yhteydessä edes mainita... Niinpä vähin äänin päätin hankkiutua eroon todistusaineistosta. Illalla sitten karmea totuus paljastui kanssa-asukkaille, ja kyyneleitä vuodatettiin pelkälle lakanalle. Korvaavia tyynyjä tarjottiin, mutta meidän keskimmäinen on nyt vakaasti päättänyt kaivata vanhaa rutkuansa eikä aio enää koskaan ottaa tyynyä itselleen. Ei ikinä! Jollain tasolla ymmärrän tuskan. Muistan, kun pienenä äiti meni pesemään rakkaan mollamaijani, joka haisi niin ihanasti mummolalle (=kissanpissalle). Sellaisia asioita ei vain voi antaa anteeksi!




Ps. Täällä muuten on taas maassa lunta :)