Sisustuskasvatus

Kun ekan kerran menin mieheni kotiin käymään, olin 14-vuotias. Muistan reissusta jännityksen vatsanpohjalla ja kengät kirjahyllyssä. Siitä asti olen naureskellut ja pikkaisen aina vieläkin kuittailen tuosta omaperäisestä "sisustusideasta" :)

Kengistä päästiin luopumalla kirjahyllystä, jota meillä ei muuten vieläkään ole. Voi olla, ettei myöskään tule! Eilen huomasin vanhimman pojan huoneeseen ilmestyneen uuden sisustuselementin: Sukset!

Ensimmäiseksi tuli mieleeni vahingoniloinen "ei se omena kauas puusta putoa", kunnes tajusin olleeni itse ehkä sittenkin suurin syypää... Piilokasvattajana! Toiset sukset nimittäin löytyivätkin yllättävän läheltä, olohuoneen nurkasta...

Miten sen nyt sitten 12-vuotiaalle pojalle selittäisi, että nämä "toiset" on hienot, ja nuo toiset... ne on VAIN sukset! 

Vai onko niissä oikeasti eroa?

Näihin mietteisiin,

Viivu <3

Ai niin ja hei, nettipuodissa kiva postikulutarjous!

Siivouspäivän iltana

Muutama kevätkuva meidän siivouspäivästä.

Ennen joulua tilaamani kirjan välissä tuli pari tuollaista kivaa paperiarkkia,

ja tänään leikkelin 

ne iloiseksi tauluksi.

Hiiripariskunnalle raivattiin "pesä" hyllyn kätköihin.

 Tekstiilitkin sai vaihtua keväisiin ja raikkaampiin.

Talven aikana meille on muuttanut myös "iso tyttö", joka rakastaa kaikenlaista pukemista.

Kaksi päivää se on kulkenut flamencomekossa,

kruunu vinossa 

ja puhallellut höyrypilviä ikkunaan.

Vauvan niskatukka mallia "pappa" sai myös kyytiä.

Nyt sitten vain odotellaan, että hiukset kasvaa...

Leppoisaa sunnuntaita kaikille!

Kevättä rinnoissa (molemmissa)

Meillä sairastetaan taas!

Pienin se taas perinteisesti kaatui petiin, ja meitä on nyt täällä siis kaksi kotimiestä.

Sisällä ollessa ei melkein enää edes muista, että ulkona on talvi.

Olenkin uppoutunut korviani myöten ihastuttaviin kevät/kesä kuvastoihin.

Tässä teillekkin muutama tunnelmakuva.

(Kuvat Nordal)

SULAA MAATA! AH!

 (Kuvat House Doctor)

(Kuvat Ib Laursen)

Sisustusmietteitä

Turkoosin seinän lopulliseksi sijoituspaikaksi on arpoutunut makkari. 

Alunperin suunnittelin sinne vaaleanpunaista prinsessan valtakuntaa (nukkuuhan meitä siellä sentään kaksi kultakutria), mutta turkoosi taitaa viedä voiton. Makkari onkin vielä kokonaan remontoimatta muuton jälkeen, joten jospa piankin päästäisiin tuumasta toimeen...  Voihan sitä pinkkiä sitten ripotella joukkoon sinne tänne. Niinkuin nyt vaikka tämän söpösen kirahvin, joka muutti sekä putiikin että meidän hyllylle. Tästä tulee erehdyttävästi mieleen nalle, jonka ompelin yli vuosi sitten...

Ehkäpä tuo kirahvi juuri nallen takia pääsikin valikoimiin. 

Olen nimittäin tykkäillyt nallesta hurjasti!

Viime aikoina olen metsästänyt myös sänkyä meidän jo isoksi kasvaneelle vauvalle.

Pinnasänky meni alta joulun alla (serkkutytön tyttärelle, perintökalu), eikä uutta enää kannata ostaa, vaan on aika siirtyä ihan oikeiden lasten sänkyyn.

Alunperin ajatuksissa oli vanha, puinen päästä vedettävä, mutta koska huoneesta taitaakin tulla nyt ainakin seinän puolesta meidän kodin väripilkku, niin sänky saisikin ehkä olla vähän "kevyempi".

Ei mene liian paatokseksi...

 Ikeasta löytyisi sopivan kevyt vaihtoehto.

Myös hinnaltaan...

Nyt pitäis vaan perustaa se Ikea näille korkeuksille.

Vapaaehtoisia?

Mukavaa loppuviikkoa kaikille!

Väriä elämään

Valkoinen, harmaa, hillitty ja tyylikäs on tosi ihanaa, mutta en vain pääse eroon väreistä!

Joulun jälkeen olen käynyt ihan kuumana...

Maailma on NIIN pullollaan kaikkea kaunista,

ja minulle on iskenyt taas pakonomainen tarve löytää oma kevätvärini.

(Kuva Nordal)

Huonekalut meillä on pitkälti valkosia, ja valkoisena ne haluan pitää,

mutta

tänään se sitten iski!

Tahtoo turkoosin seinän!

Mutta minne?

Hmmm... Nyt alkaa mietintä.

Nämä kuvat on varsin jouluisia, mutta passaa tämä kesäisempäänkin kotiin.

Ja maaliseinässähän on se hyvä puoli, että sen voi maalata aina uudestaan.

Eteinen iltahämyssä ja tyylinäytteitä

Koti on maailman paras paikka levätä!

(Kuvat on ihan kamalan huonot, mutta nyt mennään näillä...)

Nämä talviset illat on NIIN ihania kun tuntuu, että pimenevässä illassa sitä lepääkin tehokkaasti. 

Niin silmä, kuin mielikin. 

Väkisin tässä alkaa jo joulurauha hiipiä puseron alle vaikka paljon on vilskettä vielä tulossa. 

Lapset on ihan riemuissaan talven tulosta.

Takapihalle on syntynyt ihan itsestään laskettelukeskus.

Tyyli on vapaa!

Mukavaa perjantaita!

Ihan käsittämättömän ihana

Minä olen se, joka kiikuttaa kyllä kirjeitä postiin, mutta unohtaa itse käydä omalla laatikolla.

Vesisateessa, kylmässä pimeässä illassa, väsyneenä kotiin palatessa kuitenkin muistin.

Ja siellä se oli. 

Syksyn ihanin kirja!

Ilta menikin sitten sohvalla...

Voi naiset, te olette luoneet jotain käsittämättömän kaunista ja kodikasta!

Kirjan kuvien ja tekstien innoittamana innostuin itsekin pitkästä aikaa kuvaamaan vähän ympäristöä.

Yhtäkkiä nämä tavaroita pursuavat paikat alkoivatkin taas näyttää kauniimmilta.

Miten se meinaa aina arjen keskellä unohtua?

Suloista torstaita.

Tällä on nyt ajatukset hattaraa.

Jatkojalostusta

Pari kuvaa tältä päivältä myös, vaikkei täällä ole ihmeitä tapahtunut. Käväisin päivällä pari tuntia töissä hypistelemässä taas uusia ihanuuksia, jalassa äidin viime jouluksi mulle lahjaksi neulomat Kainuun maakuntasukat. Aika ihanat käytössä ja kuvio on tosi kaunis! Jos joku on kiinnostunut vilkaisemaan kudontaohjetta, se löytyy tästä.

Iltapäivällä sitten jatkettiin räkäsen Vean kanssa ruokatilan virittelyä ja ripustettiin katosta roikkumaan syksyinen kranssi. Kuinka monella muulla alakaa syksyisin ilmestyä kransseja sinne tänne? Muutenkin huomaan, että haalin ympärilleni kaikenlaista pientä koristetta. Jouluna koittaa sitten se kliimaksi. Ehkä ihmisellä on kylmässä Suomen maassa syksyllä luonnostaan pesänrakennusvietti. Täyteläinen koti tuntuu jotenkin lämpösemmältä.

Töissä muuten kuulin taas, että täällä ihan meidän kulmilla liikuskelee jo pari päivää etsiskelty ammuskelija. Jaiks! Taidan pysyä sisällä tän illan... Hulluks on tää elämä menny, mutta se onki sitten toinen juttu. Rauhallista lauantai-iltaa kaikille!