28. joulukuuta 2009

Kaikki muuttuu

Uusi vuosi kolkuttelee jo ovella ja vanha on siirtymässä pian historiaan.
Perheemme jatkaa kohta matkaa uudenvuoden viettoon toisaalle,
mutta ennen sitä on aika kurkistaa menneeseen vuoteen ja sen
tärkeimpiin tapahtumiin...

Vuosi 2009 

oli meidän perheessä isojen muutosten aikaa.

Vuoden alkaessa perheeseemme odotettiin jo hyvää vauhtia kolmatta lasta.



Jäätyäni äitiyslomalle helmikuussa aloitin 
hetken mielijohteessa ja tekemisen puutteessa
blogin kirjoittamisen.

 

Samassa kuussa koin elämäni yllätyksen kun ystäväni ympäri
Suomea järjestivät minulle vauvakutsut.



Vihdoinkin minulla oli aikaa keskittyä rauhassa
kaikkeen, mitä olin aina halunnut käsilläni kokeilla.

 

Maaliskuisena yönä perheemme kasvoi pienen prinsessan verran.
Onnellisempia emme olisi voineet olla!



Muutaman päivän päästä prinsessan saapumisesta
esikoisemme täytti 10-vuotta.



Huhtikuussa eteisessämme tehtiin kenkäennätys.
(Ei se määrä, vaan se pinta-ala!)



Samassa kuussa saimme vielä koko porukan tällättyä
juhlakuntoon, kun mummoni täytti kunnioitettavat 90-vuotta.




Vauvanhoidon ohessa alkoi tavaroiden pakkaus
paikkakunnalta muuttoa varten.



Laatikoiden keskeltä Vea teki ensimmäisen matkansa HUSUKE:n
jossa suunniteltiin tulevaa suulaen sulkuleikkausta...

 
...ja sai nimen 
Vea Katariina.



Toukokuun lopussa sitten lopulta jouduimme jättämään kovin
rakkaksi tulleen kotimme.



Uusi elämä täyttyi kodin etsinnällä.
Turhaan.



Myös Viljamin pää sai uuden elämän kun pitkät hiukset katkottiin.
Tämä riipaisi erityisesti äidin sydäntä :)



 Kesän vaihtuessa syksyksi täytti Veeti 
8-vuotta.

Loppuvuosi sujui melko rauhalliseen tahtiin.
Päivät täyttyivät arkirutiineista ja kodin etsinnästä.

Suurin toivein ja odotuksin,
kiitollisena viime vuodesta,
suuntaan katseeni kohti vuotta 2010.
Näillä näkymin se alkaa kuitenkin rankalla
jaksolla kun lähdemme tammikuun lopussa leikkausmatkalle
Helsinkiin. 
Siitäkin huolimatta:

Onnellista uutta vuotta
2010
teille kaikille!



Ja muistakaa käyttää suojalaseja ;)

<3Viivu 

Salat julki

Ihan ensimmäistä kertaa elämässäni osallistuin salaiseen kirppisystävään,
joka tällä kertaa vuodenaikaan sopivasti olikin
salainen jouluystävä.

Omaksi ystäväkseni sain Miran Yksinkertaista elämää -blogista.
Innolla ryntäsin tietenkin seuraamaan kenelle saisin lahjaa alkaa kasaamaan
ja lähes yhdellä istumalla lukaisinkin läpi koko blogin jonne tekstejä oli kertynyt jo
useammalta vuodelta.
Aika pian huomasin sukeltaneeni retromaailmaan!
Se toikin minulle melkoisen haasteen, koska kirppiksiä kierrellessäni
huomasin olevani täysin tietämätön ja suoraan sanoen pihalla retroilusta!

Jotain silti sain kasaan ja lähetin paketin lämpöisten jouluterveisten siivittämänä
uudelle salaiselle ystävälleni :)

Syntymäpäivänäni sitten saapui paketti omalta ystävältäni.
Nyt pääsette kaikki sinne kurkistamaan:


Paketista löytyivät
-Ihana kolmeosainen vanha irtopohjavuoka
-Kaunis jalallinen rautakori täynnä joulusuklaata
-Punainen leipäkori
- Rottinkisydän (korissa)
- Kaksi itse koristeltua tulitikkurasiaa
- IHANA itse ommeltu pieni pussukka pehmosydämellä.
Pussukan sisällä kaksi koivusta kuivatettua löylytuoksua <3
-Itse tehty kaunis sydänkortti sekä sokerina pohjalla
-Rautainen kranssi



KIITOS-KIITOS-KIITOS-KIITOS!

Paketti oli tosi mieluinen, ja tuohon rautaiseen kranssiin olen aivan rakastunut!

Kaiken tämän takana:




Sokerihelmi -blogista.

Terkuin, Viivu

27. joulukuuta 2009

Untuvaan retki kulki...

"Untuvaan retki kulkee,
siihen maan talvi sulkee,
ja kaunis on tie,
kun retkemme vie
kautta suuren talven ihmemaan..."


Nyt on joulu niin sanotusti pulkassa!

Kaikki meni suunnitelmien mukaan.
Kotiolot ja tilanahtaus eivät päässeet ahdistamaan kun kokoajan olivat mummolan
ovet raollaan.


Tässäpä muutama tunnelmakuva aattoillan
ulkoilusta hautuumaalle jossa on aina yhtä kaunista!

"Taakse jää laita pellon,
helinää aisakellon
nyt metsä vain soi,
kun matka jo toi
holviin talven ihmemaan."


"Valkean vaipan jo saanut on maa,
se timantit hangella säihkymään saa.
Reessä on lämmin,
ei miellyttävämmin vois ajaa..."


"Mummon luo tiemme johtaa,
kuusi tuo siellä hohtaa,
nyt kynttilöiden nään likit jo sen,
on mummon mökki linna ihmemaan."

<3Viivu

23. joulukuuta 2009

Matka jouluun, 24.luukku


Tuo sama tähti loistaa Betlehemin yllä vielä
tänäkin jouluna,
ja tuo toivon sanoman maailmalle.

Vuosien myötä Maria sai nähdä,
kuinka luvatut asiat kerta toisensa jälkeen
kävivät toteen.

Tuo yö Betlehemissä todella muutti maailman historian.

Tämän viimeisen kuvan ja Carola Häggvistin
laulun 
(klik klik)

myötä haluan toivottaa teille kaikille
ihanaa ja siunattua joulunaikaa!

<3 Viivu

(Kalenterin kuvat: Taina Renkola)


Matka jouluun, 22. ja 23. luukku

Tallin hämärään laskeutui varmasti tuona yönä ihmeellinen rauha.
Paimenet kertoivat Marialle ja Jooesefille
mitä enkeli oli heille lapsesta kertonut.


Maria kätki kaikki nuo sanat sydämeensä.
Hän tiesi, että hän oli saanut kokea maailman suurimman ihmeen...

Keneltä sai tähden,
tuo katse pienokaisen,
Kuka poisti synkeyden yöstä paimenten?

Kuka solmi kruunun,
nyt sinun hiuksillesi,
 viisaat kuka johhti luokse rakkaan lapseni?

Olet tosten kaltainen?
Lapsi lupauksien?
Tuotko, lapseni, nyt toivon maailmaan?
Olet aarre sydänten?
Miten sinut suojelen?
Helmassani kantaa itse taivastako saan?


Ken toi kyyneleitä jo silmiin pienokaisen?
Miksi äitiin tarraudut nyt niin vavisten?
Varjot toistaa sen nyt: enkeli on mennyt.
Kaiken kauniin muistan, vaikka en voi ymmärtää.

Täällä kaikkiin päiviin tuo ilo taivaallinen,
lempeyttä, rakkautta silmiin ihmisten.
Sanat, jotka kuulin, ne unohdu ei koskaan.
Vaikka mitä tulkoon, niistä aina voimaa saan.

Keneltä sai tähden, tuo katse pienokaisen?
Betlehemin yllä loistaa tähti ikuinen.

Carola Häggqvist, suom. Pia Perkiö

21. joulukuuta 2009

Matka jouluun, 21. luukku

Voi voi... joulukiireet ovat vieneet tämän blogaajan ajan niin, että kalenteri uhkaa
jäädä auttamatta päivittämättä.
Mutta älkää olko millänsäkkään.
Eivät saaneet lapsetkaan sukastaan aamulla mitään...
Tonttu mikä tonttu!
Alkaa ote lipsua...
Onneksi kohta on jo aatto!

Mutta siis...

Paimenet pääsivät perille, ja olivat aivan haltioissaan
nähdessään Marian, Joosefin ja lapsen.


...jatkuu huomenna...

Ja voittaja on...

On siis aika julkistaa lahjakorttiarvonnan voittaja!
Osaanottajia oli suorastaan pilvin pimein,
ja niinpä arvontalaulu on raikanut pirtissämme jo jonkin aikaa.

Tällä kertaa arvonta päätettiin suorittaa vähin äänin lasten mentyä nukkumaan.
Onnettarena toimi juuri juoksulenkiltä palannut hikinen
mies,
joten mitään hellyttäviä kuvia arvontasessiosta ei ole luvassa.

Ja tittididiiiiii...

Voittaja on:

Rauhantuomari!

Laitahan yhteystietosi sähköpostiini
(viivus@gmail.com)
niin kerron sinulle lisäohjeita :)


Tämän jouluisen kukkakimpun myötä paljon onnea voittajalle!!!

<3Viivu



20. joulukuuta 2009

Matka jouluun, 20. luukku

Paimenet saapuivat tähden johdattamina talliin
ja näkivät juuri sen, mistä enkeli oli heille ilmoittanut.


...jatkuu huomenna...

19. joulukuuta 2009

Pois raiteilta

Nyt mennään kyllä pahasti pois raiteilta hetkeksi aikaa,
mutta ihan pakko jakaa teidän kanssa tämä juttu.
Olen pyrkinyt käymään arvontaan osallistuneiden blogistien
blogeissa vastavierailulla, ja eilen törmäsinkin
Lissun blogiin (tai oikeammin kokonaiseen blogimaailmaan),
joka sai minutkin hetkeksi hiljaiseksi!

Kyllähän sitä aina omaa kotiaan sisustaa,
mutta että jaksaa nähdä vaivan ihan jokaisen yksityiskohdan valmistamisesta
asti!!!

Yllytyshullu kun olen, olihan sitäkin pakko kokeilla.

Juu-u, kyllä se onnistuu!
Vaikka silmät ristissä keskellä yötä!
Pikkaisen harjotusta vielä vaatii ja pikkuisen enemmän hermoja.
Olen aina haaveillut nukkekodin rakentamisesta,
mutta ehkä harkitsen sitä sittenkin vielä kaksi kertaa.

Sensijaan aion sukeltaa noihin ihmeellisiin minimaailmoihin
virtuaalisesti ja käydä ihastelemassa muiden
työn tuloksia.
Hiljaa nostan hattua taitaville kädentyöläisille!

:)Viivu

(jonka mielestä normaali teepaketti näyttää nyt ihan hervottoman suurelta...)

18. joulukuuta 2009

Matka jouluun, 19. luukku


Riemuiten paimenet kokosivat lampaansa ja
lähtivät seuraamaan tähteä.

...jatkuu huomenna...

Vanhuuden höperö

Vanhenemisen päiväni kunniaksi ajattelin raottaa teille kotiamme siitä toisesta
ilmansuunnasta vaikka olen vakaasti aikonut
olla tätä loukkua esittelemättä.
Toinen ilmansuunta olikin edustettuna tuolla alemmassa arvontapostauksessa.

*VINK VINK*

Käykäähän vielä osallistumassa ken ei ole sitä hoksannut.


Käytännössä meidän elämä pyörii siis lähes kokonaan tässä muutaman neliön olohuoneessa.
Ruokapöytäkin on löytänyt paikkansa sieltä, koska ei kertakaikkiaan
mahdu keittiöön.
Meillä ei ole vielä koskaan ollut varaa panostaa rahallisesti  huonekaluihin, vaan
ne ovat joko halvalla ostettuja taikka saatuja.




Esimerkiksi tämä keittiön lipasto
(joka siis nyt on olohuoneessa sekin)
On jotain ihan perus mäntysarjaa.
Muutama vuosi sitten tuunasin sen valkoisen maalin ja
erinäisten raaputtimien ja terien kanssa tuollaiseksi vanhan oloiseksi.
Vaihdoin vielä vetimet ja olen ollut tyytyväinen.
Samaan tyyliin tuunasin tv-tason.
Jossain varaston uumenissa olisi vielä tuohon lipastoon yläkaapit
lasiovilla odottamassa aikaa parempaa,
kun olisi tilaa nekin tuunata samaan sarjaan sopivaksi.

Lähes päivittäin haaveilen uudesta ruokapöydästä...
Sellaisesta jämäkästä jyhkeästä
lakuista tehdystä jonka ääreen mahtuisi puoli sukua.
Mutta kuten tiedätte, se saa odottaa.
Tämä on ihan maksimi koko meitin kämppään tällä hetkellä.




Ystävältäni sain postissa tällaiset suloiset tossukat.
Näilläpä kelpaa sipsutella kohti joulua ;)


Matka jouluun, 18 luukku.

Tämän jälkeen enkelit menivät takaisin taivaaseen.
Paimenet katsoivat toisiinsa.
Jokaisen mielessä oli vain yksi ajatus:
Nyt oli lähdettävä Betlehemiin katsomaan sitä, mitä oli tapahtunut
ja minkä Herra heille enkelten kautta ilmoitti.


Siinä samassa syttyi jouluiselle taivaalle tähti.
Kirkkain tähti, joka koskaan oli maan päältä nähty...

...jatkuu huomenna...

17. joulukuuta 2009

Kyl vaan mua nyt on hemmoteltu!

Pitäisi vissiin avata useammin suunsa valitukseen
ja päästää höyryjä pihalle, kun kerran heti tepsii!

Pari päivää olen ollut ihan hyperhuonolla tuulella!
Kotona kitissyt kilpaa räkäisen vauvantapaisen kanssa.
Tänään tuli lopullinen stoppi ja ihan itkeä tirautin kurjaa oloani,
mikä ei ole ollenkaan tavallista.
Mikä lie hormoonihirviö muuttanut meille asumaan...

Mutta ei niin huonoa päivää ettei jotain hyvääkin.
Pieni se saa ihmisen mielen paremmaksi.
Iltapäivällä kolahtivat ensimmäiset joulukortit laatikkoon.
Jo silloin alkoi hyvä mieli astua sisään ja työntää murhetta ulos.
Sitä seurasi miehen saapuminen työpaikalta aivan mahdoton herkkulaatikko kainalossaan.
Työnantaja oli muistanut tekijää.


Lasten kanssa syöksyimme paketin kimppuun kuin emme olisi ennen ruokaa nähneet!
Väistämättä tuli mieleeni, että jos meidän, jotka voimme milloin vaan kävellä kauppaan ja
ostaa vastaavat tuotteet, riemu on näin suuri, niin kuinka
suuri riemu mahtaa ratketa Kenialaisen orpokodin lasten kesken kun
Kaijaleena vie sinne lahjoituksemme.

Illalla vielä sain kotiini tämän:



Aloittavan konsultin lahjani.
Sekä omalta "työnantajaltani"
ihanan jouluisen kukan.



Nyt ei enää kiukuta.
On ihan kertakaikkisen hemmoteltu olo...

:)Viivu

16. joulukuuta 2009

Matka jouluun, 17. luukku

Kiitos teille rakkaille lukijoille monista ihanista kommenteista joulukalenteriin liittyen!
Ensin näytti siltä, että lukijoiden määrä karsiutui ja
kommentitkin vähenivät,
mutta aika on osoittanut, että kalenterikin on löytänyt omansa.

Täytyy sanoa, että tämä on ollut itsellenikin loistava tapa siirtyä kohti
vuoden odotetuinta juhlaa.
Mieli on hieman haikea, koska niin kuin tiedätte,
puitteet joulun juhlimiseen ovat varsin pienet ja hankalat.
Yleensä rakastan joulun odotusta ja siihen liittyvää puuhailua.
Nyt en ole saanut edes joulukoristeita väliaikaisvarastosta.
Leipomista on turha harrastaa enempää kuin yhden päivän tarpeiksi koska pakastinta ei ole.
Tuulikaappi sensijaan täyttyy valkoisesta kuurasta ja muistuttaa enenevissä määrin
sitä puuttuvaa pakastinta...
Kuusen sisään tuomisesta on turha edes haaveilla...

Kalenteria päivittäessäni on kuitenkin ollut aikaa pysähtyä
joulun varsinaisen sanoman äärelle.
Niin tärkeitä kuin jouluperinteet ja ympäristön kauneus
itselleni ovatkin, on se varsinainen joulun sanoma kuitenkin se rakkain.
Ja se onkin sellaista laatua,
että sitä ei kukaan voi meiltä viedä.
Olivatpa elämän olosuhteet millaiset tahansa :)

Niinpä yhdyn täysillä enkelten riemuun:


Yhtäkkiä oli enkelin kanssa suuri joukko taivaallista sotaväkeä ja he kaikki sanoivat:

"Kunnia Jumalalle korkeuksissa 
ja maassa rauha ihmisten kesken, 
joita kohtan hänellä on hyvä tahto!"

...jatkuu huomenna...

Matka jouluun, 16. luukku

Paimenet eivät olleet uskoa korviaan.
Nyt se siis oli tapahtunut!
Vuosikausia koko kansa oli odottanut ennustetun Vapahtajan syntymistä!
Valtava ilo valtasi paimenet.
Aivan kuin lampaatkin olisivat hymyilleet.


...jatkuu huomenna...

14. joulukuuta 2009

Matka jouluun, 15. luukku

"Teille on tänä päivänä syntynyt Vapahtaja!
Hän on Kristus, Herra, Daavidin kaupungissa.
Te löydätte lapsen kapaloituna seimestä
tallissa makaamassa."


...jatkuu huomenna...

(Kertojan huom. Muistakaahan arvonta alempana!)

Matka jouluun, 14. luukku

Enkeli ilmestyi paimenille ja sanoi:
Älkkää peljätkö!
Minä ilmoitan teille suuren ilon.


Klikkaa kuvaa ja anna enkelin ilon tarttua :)

...jatkuu huomenna...

13. joulukuuta 2009

Arvonnan aika!

Olen aivan innoissani!
Löysin tänään ihanan pienen nettiputiikin Willa Ilonan ja vieläpä ihan läheltä meitä!
No okei, matkaa on lähes 40 km, mutta kulkua on siihen suuntaan
ja aina sen verran voi hyvän perässä hurauttaa...


Vean kanssa kävimme iltapäiväajelulla omistajan omassa pihapiirissä sijaitsevassa pikku
myymälässä ja saimme lämpimän vastaanoton.
Kiitos Maija!
Reissun seurauksena meidän joulukotimme on taas ripauksen verran punaisempi...
Matkaan tarttui mm. tuo ihana tilkkupeitto sohvaa koristamaan
sekä Mailegin jouluinen lippunauha josta olen haaveillut.


Jokin aika sitten blogissani oli arvonta lukijaksi kirjautuneille, mutta lupailin keksiväni jotain myös ihan kaikille sivuille eksyneille. Nyt olisi sitten lupausten lunastamisen vuoro.
Eli KAIKKI saavat osallistua!
Niin lukijat kuin satunnaiset kulkijat :)
Kaikkien tähän postaukseen kommentin jättäneiden kesken arvotaan

20 euron lahjakortti
Willa Ilona -putiikkiin!

Anonyymit, laittakaa nimimerkki jotta tunnistaminen on helpompaa.

Jos linkität arvonnan blogiisi saat kaksi arpalipuketta.
Nyt siis kannattaa linkittää!!!
Mainitse linkityksestä kommentissasi.

Arpaonnea jokaiselle!

<3Viivu

...niin ja sitä vielä piti sanomani, että arvonta-aikaa on ensi sunnuntaihin saakka.
Arvontalaarit sulkeutuvat siis 20.12. klo 20.00.

Matka jouluun, 13 luukku

Yhtäkkiä paimenet pelästyivät suuresti.


...jatkuu huomenna...

12. joulukuuta 2009

Matka jouluun, 12 luukku

Kertoja kävi pikavisiitillä Joensuussa, mutta matka kaukana täältä jatkuu taas:


Samaan aikaan oli lähistöllä paimenia vartioimassa yöllä laumaansa.
Vain pienten lampaiden määkiminen rikkoi välillä ympärillä leijailevan hiljaisuuden.

...jatkuu huomenna...

11. joulukuuta 2009

Matka jouluun, 11. luukku

Maria kapaloi pienokaisen ja laski hänet seimeen.
Sydämessään hän aavisti että tämä lapsi tulisi muuttamaan maailman historian,
muttei hän voinut aavistaakkaan millä tavalla,
ja kuinka kipeän hinnan hän siitä joutuisi maksamaan.

...jatkuu huomenna...


9. joulukuuta 2009

Matka jouluun, 10.luukku

Yöllä tapahtui tallissa maailman suurin ihme. 
Maria synnytti pienen poikalapsen aivan kuin enkeli oli hänelle aikaisemmin ilmoittanut. 
Onni täytti pienen luolan ja iloisten vanhempien sydämet. 

...jatkuu huomenna...

(Ja kertojakin viimein tajusi, että tekstiohjelman voi päivittää
ja saadaan taas tekstitkin keskitettyä kohdilleen)

Taas mä pokasin...

Monesti olen lukenut muista blogeista kuinka isovanhempien tai vanhempien vintiltä löytyy vaikka mitä ihanuuksia. Voi kuinka onnekkaita olette! Meillä ei noin ole päässyt käymään. Toinen mummolani on palanut, ja sen mukana kaikki vanha mitä siellä aikanaan on ollut. Surullista! Valokuvat, äitini piirrustukset (hän oli nuorempana innokas piirtämään) ja kaikki! palo oli niin totaalinen, ettei mitään saatu pelastettua.

Toinen mummoni taas on jo pitkään (10 vuotta) maannut vuodeosastolla täysin puhumattomana ja toimintakyvyttömänä. Hänen kotinsa seisoo autiona ja tyhjänä eikä kukaan oikein tunnu uskaltavan koskeakaan siihen. Elossa olevan henkilön omaisuutta kun ei ole sopivaa alkaa jakamaan.

Ainoat vanhat esineet joilla on tällaisia sukukytköksiä tulevat mieheni puolelta, hänen edesmenneeltä Tuomas-ukiltaan. Yksi ihanuus on tämä vanha ikkunan poka, jonka sain pelastettua kun ukin talo hänen kuoltuaan remontoitiin täysin. Minullakin oli ilo tuntea Tuomas vuosia, joten melkein tämä tuntuu mummolasta tuodulta :)



Minusta ikkuna on ihana juuri tuossa vanhassa maalissaan, eikä sitä ole käsitelty millään tavoin.



Tänä jouluna se pääsi jouluisten ompelutarvikkeiden kehykseksi.



<3 Viivu