Minulla on tapana iltaisin lasten nukkumaanmenon jälkeen järjestää itselleni hetkiä. Hetki on vain ja ainoastaan minua varten. Pienten lasten äitinä on aina olemassa muita varten, ja hetki on minun oma hetkeni. Olen ottanut tavakseni ottaa ja järjestää sen, koska armosta sitä ei useinkaan anneta.
Tänään minulla piti olla hetki. Olin varannut jääkaappiin tarvikkeet pestoleipään ja valkosuklaalla kuorrutettuihin mansikoihin. Olin varannut kameran valmiiksi, että voin ikuistaa teille ihanan, kauniin hetkeni kun nautin hyvästä ruuasta, rauhasta ja sisustuslehdestä. Mutta hetkestä tulikin tällainen:
Tänään minulla piti olla hetki. Olin varannut jääkaappiin tarvikkeet pestoleipään ja valkosuklaalla kuorrutettuihin mansikoihin. Olin varannut kameran valmiiksi, että voin ikuistaa teille ihanan, kauniin hetkeni kun nautin hyvästä ruuasta, rauhasta ja sisustuslehdestä. Mutta hetkestä tulikin tällainen:
Valkosuklaamansikat sain, ja ne maistuivat ihan yhtä hyviltä kuin yksinkin, muttei niistä ollut kuvattaviksi... Hetkiä on niin monenlaisia. Ehkä tämä oli näin kauniimpi. Ehkä kallisarvoisempi kuin se äidin oma ja yksityinen.