4. tammikuuta 2011

Sydämellistä

Olen kurkkuani myöten täynnä joulumättöä, ja housuni ovat saumoja myöten täynnä sitä samaa höttöä!
Jotain on tehtävä, ja itseasiassa parin päivän ajan se ei ole vaatinut edes kummoista itsekuria. Suklaa lähinnä öllöttää, sitä siis lienee tullut syötyä tarpeeksi. 

Ihminen ei kuitenkaan pääse kokonaan ja kerralla eroon nälästään (lukuunottamatta ääriolosuhteita), ja jotain on syötävä. Varsinkin kun vatsa on tottunut ottamaan aimosatsin tasaisin väliajoin joulun pyhinä. Meinaan yrittää huijausta! Nälän tullen työnnän ääntä kohti jotain vihreää, kuitupitoista ja vähäkalorista., niinkuin luultavasti suurin osa suomalaisista naisista näinä päivinä. Ainakin tällä hetkellä se tuntuu tosi hyvältä vaihtoehdolta. Jo pelkästä ajatuksesta tuli kevyempi olo. Tästä se taas alkaa, uusi kevät, ja uuden vyötärön metsästys. Ikuisuusprojekti.

Jokohan tänä keväänä onnistuisin?



Sydämellistä ja kevyttä viikkoa!