Pöytä olohuoneeseen

Tässä asunnossa olen jo ehtinyt tuskailla tuon keittiön kanssa, koska välillä se tuntuu liian pieneltä. Ei se nyt mikään ihan luukku ole, mutta lisätila ei olis pahitteeksi varsinkin sillon kun saadaan vieraita. Unelmakeittiö olis iso ja avara. Oikeastaan en tartteis erillistä keittiötä ollenkaan, vaan voisivat ihan hyvin olla vaikka olohuoneen kanssa samassa tilassa. Vähän niinku tupatyyliin... Isoa tilaa ja avaruutta, oih! 

Koska me kuitenkin asutaan edelleen tiukasti maan pinnalla (heh, huomaa sanaleikki...!) päätin siirtää ison ruokapöydän olohuoneen puolelle.

Näin saatiin seinätilaa myös lautashyllylle, josta olen pitkään haaveillu! Jokunen aika sitten sain niitä tonne putiikin puolelle ja siitä asti yks on odotellut meidän seinälle pääsyä. Hyvin sopii :) Saa jäädä.

Keittiöön saatiin ainakin avaruutta :) Etsinnässä on nyt pienempi vanha pöytä "arkipöydäksi". Muutaman ihanan jo löysinkin, mutta hinnat oli aika kivoja myös.  Toiveissa olis, että löytäsin jostain sopivan vähän edullisemmin...  Tai sit pitää vielä hetki säästää sukan varteen.

Maljakossa kesän viimeset kukat omalta pihalta.

Näiden myötä mukavaa perjantaita ja viikonloppua niille, joilla se tänään alkaa...

Itse suuntaan taas huomenna vaihteeksi töihin.

Johan tästä joutaakin :)

Romantiikan paluu

Kiitos ihanista kommenteista edelliseen postaukseen <3 Silmät kosteina hammasta purren luin teidän kirjoituksia. Ilmeisesti me äidit jaetaan yhdessä tuo tunne aina aika-ajoin lasten iästä huolimatta. Hyvä niin. Se on terveen merkki ja osoitus halusta ja kyvystä rakastaa, kun ei vaan sairastuta sen myötä turhaan syyllisyyteen. Jokainen meistä kuitenkin on omalle lapselle se paras, ja juuri riittävän hyvä äiti. 

Näistä tunnelmista onkin helppo siirtyä romantiikkaan, joka teki paluun olohuoneeseen. Ehei, miestä ei ole näkynyt, samoilee missä lie metsässä kanalinnun perässä, mutta sillävälin minä olen ahkeroinut ruusupeitot sohvalle. Muistatte varmaan kun aikaisemmin mulla olohuoneen ilme synkkeni hetkessä syksyn tultua. Nyt kuitenkin tuntuu siltä, että se tumma ei vaan kertakaikkiaan sovi! Ei minulle eikä olohuoneelle. Kai minussa sitten istuu syvään istutettuna ikuinen romantikko, joka vain ei pääse eroon ruusuistaan. 

 Miksi pitäisikään! Antaa kaikkien kukkien kukkia :)

Vea ainakin tykkää keikkua uusilla (vanhoilla) ruusupäällisillä ja kurkistella pihalle poikien pyöränrassausta. Siellä kuulkaas rautasaha soi ;) Vanhempi yritti äsken käydä pihistämässä mun upouuden hiomakoneen, mutta ehdin tarttua johdosta ennen kun kone oli kadonnut pyöräkorjaamolle. 

Neiti keikkuu vieläkin öisessä tattiasussaan niinkuin sunnuntaipäivään sopii, mutta huomatkaa "asuun sopiva" rannekoru vasemmassa käsivarressa.

 

Mukavaa sunnuntaita!

Me lähdetään etsimään päälle jotain rannekoruun sopivampaa.

Vielä on viikonloppua jäljellä!

Ps. Taitaa olla kohta arvonnan paikka kun tuo lukijamäärä hipoo ihan hurjia lukemia!!!
<3

Hassu pieni sinkkiastia

 Meidän äiti käy harvoin kirpputorilla. Mulla on myös vähästä omasta kokemuksesta huolimatta se käsitys, että äidit (ja etenkin anopit) harvoin osaavat ostaa tyttärilleen "just sen oikean" jutun vaikka kovasti yrittäisivätkin. (Tästä löytyy varmasti mielenkiintoisia kokemuksia, kertokaa!) Makuasioista kun ei voi kiistellä ja sitä toisen makua on niin vaikea ihan täysin tuntea. Etenkin sisustusesineissä ja vaatteissa virhelyönnin mahdollisuus on kutakuinkin 99%. Sisustaminenhan on vähän kuin kodin pukemista. Se mikä toisen mielestä näyttää hyvältä, ei toisen mielestä päälle puettuna tunnukkaan enää yhtään mukavalta saatikka sitten omalta. 

Olen saanut äidiltäni ainoastaan yhden esineen, jonka hän oli minulle kerran kirppikselle eksyttyään ostanut. Oli ajatellut, että tästä tykkäisin, ja aika on näyttänyt, että äiti oli oikeassa. Tämä pieni  söpö sinkkiastia löytää tiensä hyllylle tai pöydälle aina uudestaan ja uudestaan. Jaloissa on hassut pienet päät, jotka ainakin minun silmissä näyttää ihan ankan päiltä. 

Taas kerran ankkakuppi pääsi olohuoneen pöydälle vihreää siemenpalloa kasvattamaan.

Olen muuten ihan täysin sanoutunut irti viherkasveista, mutta joskus sitä vihreyttä kaipaa ympärilleen.

Pallo hoitakoon nyt sitten viherkasvin virkaa syksyn ajan!

Voimia ja intoa tulevaan viikkoon teille ihanat!

Isoin ikinä!

Siinä se nyt sitten on! Elämäni suurin heräteostos niin rahallisesti, kuin pinta-alaltaan. Kävipä nimittäin kesällä kerran, että käytiin huonekaluliikkeessä katselemassa mattoa ja ostettiin sohva. Sellaistakin voi sattua. Onneksi oli kahden kuukauden toimitusajan verran aikaa haudutella hankintaa ja mikä tärkeintä, venyttää senttiä. Pieni pelko persuksissa odottelin, ja olin varma, että mieli ehtii vaihtua vielä ainakin kymmenen kertaa ennen tavaran toimitusta, mutta kyllä vaan täytyy todeta, että rautasängyn jälkeen ei harmita yhtään!

Siinä me nyt sitten istuskellaan illat ja ihmetellään, kun koko perhe mahtuu ensimmäistä kertaa meidän porukan historiassa samalle sohvalle, ja väleihin jää vielä hajurakoa. 

Mukavaa lepposta loppuviikkoa teille kaikille kylmistä syystuulista huolimatta! Mambakin vois (jos sattuu tätä lukemaan) pikkuhiljaa lopetella radiossa sen ainaisen "vielä on kesää jäljellä" rallinsa. Ei kai  ne usko sitä enää itsekkään!

Ps. Koulussa on ihan ylikivaa!!!

Uusi lemmikki

Kiitos kaikille teille ihanoille vielä onnitteluista! Aika onnellinen olen ollutkin ja kesäkin tuntuu nyt ihan erilaiselta kun tietää, että syksyllä on edessä taas jotain uutta ja haastavaa. Kertoilen sitten syksyllä lisää koulutuksesta ja vinkkejä jakelen tietysti! Jotkut sitä jo toivoivatkin.

Nyt sensijaan  nautitaan kesästä ja keskitytään lomailuun. Lomaillessa onkin hyvää aikaa rapsutella irti vanhoja tapetteja. Aloittelin tänään Veetin huoneesta. Turkasen hidasta hommaa! (Poista-tapetti-hetkessä -vinkkejä otetaan vastaan!) Varsinkin kun toisella puolen seinää yrittää prinsessa kaikin tavoin taistella unta vastaan, ja on yhtäkkiä muuttunut sellaiseksi hernepepuksi, ettei pientäkään rapinaa saisi lähteä varsinkaan seinistä.

Mattojen kanssa olen myös tuskaillut. Mikään ei tunnu oikein hyvältä. Räsymatoista tykkäisin, mutta koirien kanssa ne ovat kertakaikkisen mahdottomat! kokoajan rullalla, rytyssä ja epämääräisissä kasoissa pitkin nurkkia. Niinpä otin riskin, ja päätin kokeilla jotain ihan muuta... Tällaisesta olen jo jonkin aikaa haaveillut, ja jotenkin hankinta sopi tämän miesten lapinreissun kohdalle kuin nenä päähän. 

Meillä on aina ollut paljon eläimiä, ja niitä on yhdistänyt yksi yhteinen piirre: ne kaikki on hankittu silloin, kun minä olen ollut yksin kotona. Mulle varmaan iskee joku hellyydenkaipuu, ja sitten tarttuu mukaan pupua ja hamsteria... Tällä kertaa päätin säästää miehen pahemmalta päänsäryltä ja otin tällaisen, hieman heikommassa hapessa olevan... 

Miestä piti tietysti säikäyttää, ja kerran se jo ehti lyödä luurin korvaan ennen kun tajusi mistä on kysymys. Uusia lemmikkejä kun meille ei enää ole lupa hankkia, ainakaan minun toimesta ja hyvä niin!

Talja on kyllä ihanan pehmoinen köllötellä.

Juhannusta odotellessa...

Hiljaa hyvä tulee

Täällä ei tapahdu rempparintamalla mitään vielä pitkään aikaan... Koko päivän olen touhunnut leirillä näytelmää lapsukaisten kanssa (tuli muuten ihana!) ja kun illaksi kirjaimellisesti raahauduin kotiin, alkoi taas laatikoiden purku...ja niitä riittää. Suurin osa tavaroista joutaisi saman tien varastoon tai kaatopaikalle, kun niitä ilman kerran on yli vuoden pärjännyt, mutta läpi ne on silti käytävä. Onneksi joukosta löytyy myös helmiä, kuten tämä pieni hyllykkö,  kaksi viikkoisen Vean kuva vanhaan runokirjaan sidottuna, täysin unohtuneet korvikset, pitsiverhot ja olisiko tuo vaikkapa vanha lääkepurkki (?).

Niin... ja siipiä löytyi kans joka lähtöön...

Kello ja oliivipuun oksat odottavat vielä sohvalla kohtaloaan. Hetken piti ihan miettiä, että missä IHMEESSÄ meillä Joensuussa oikein oli tällainen kello, mutta keittiössähän se!

Näissä kuvissa muuten vilahtelee olohuoneen tämänhetkinen tapetti. Ihan menettelee toistaiseksi. Sekin kyllä vaihdetaan kunhan ehditään, mutta ei ole ihan ensimmäisenä remonttilistalla. Loppuun vielä yksi kuva olkkarista. Tässä näkyy se toinen ostopäätökseen ratkaisevasti vaikuttanut asia vessan lattian lisäksi. Koko huoneistossa on lautalattiat lastenhuoneita myöten !!! Ihan parhautta!  

Kiitos muuten ihanista kommenteistanne viime päivinä <3 

Niitä käyn aina välillä lueskelemassa ja hermoja lepuuttamassa.

Tapetteja siis

Miten ihmeessä te rakennatte talojanne, kun minä olen  ihan pyörällä päästä jo pelkästä remontin suunnittelusta? Olen löytänyt ja päättänyt tasan sen yhden tapetin keittiöön, ja muista en vain pääse itseni kanssa yhteisymmärrykseen. Yksi kuitenkin on varmaa. Beigeä tapettia meille ei tule. Kaakaon väriset kodit ovat tosi kauniita, mutta se vain ei ole meidän juttu. Olohuoneeseen tuleva tapetti on valkoinen, tai sitten jollain lailla enemmän harmaaseen kuin beigeen vivahtava. Nyt vaan jonku pitäs keksiä hyvän näkönen tapetti, joka täyttäisi nuo ehdot.

Tuo valkoinen tapetti tarttui eilen matkaan Terrasta, mutta onkohan se meille vähän liian "hieno"? Lisäksi kuvio on aika pientä ja siksi tekee levottoman olon, vaikka kaunista onkin. Ja sitten vielä tuo kiilto... Ehkä ei sittenkään... Toinen vaihtoehto olisi tuo vaaleansininen, josta sain nyysittyä vain pienen palasen. Voisko olohuoneeseen harkita noinkin "tummaa" väriä? Kaksi olohuoneen seinistä päällystetään kuitenkin valkoisella hirsipaneelilla. Minusta alkaa tuntua pikkuhiljaa, että tätä vauhtia koko kämpästä tulee sininen...

Vinkkejä otetaan vastaan! (Tehän tiedätte meidän remppareiskan...)

Miten tässä voi pakata kun pitää samalla ajatella niin paljon...