Tule sellaisena kuin olet

 Haluan nostaa tän ihan tähän tekstiksi.

Sain runon kommenttina edelliseen postaukseen,

ja löysin tästä itseni, ja se, mitä näin, oli juuri sitä mitä halusinkin nähdä.

Huoleton, iloinen, sinisilmäinen luonnon lapsi.

Sellainen minä olen!

Enkä sitä kadu.

Jos en sovi kaikkien tiukkiin raameihin, en kai voi sille mitään,

koska en edes halua kasvaa niin isoksi, että pipo alkaa kiristää.

Tällaiseksi minut on tehty, ja olen kiitollinen siitä.

Siispä,

Älä tule pyhäpuvussa
niin kuin tehdään
toisten suvussa.
Avojaloin saavuthan
yli pellon kukkivan,
tallustele ojanlaitaa
tuulen helliessä paitaa.

Laita sivuun hymy suloinen,
jos on mieli alakuloinen.
Älä ikävääsi peitä.
Älä kätke kyyneleitä.
Olen läsnä, olen tässä,
vierelläsi ikävässä.

Tule niin kuin tulit ennenkin,
tule arkipäivän askelin.
Tule tähän tuttuun taloon,
jossa kaikki tuodaan valoon,
mietiskellään aamun koittoon,
noustaan satakielen soittoon.

- Anna-Mari Kaskinen -

Ihminen on ihmiselle susi

Tänään olen äärettömän väsynyt.

Koko päivä, viikko, kuukausi lasten hiekkakakkuleikkejä aikuisten maailmassa.

Ja vasta tänään minä ymmärsin, mistä on kysymys.

Ensimmäistä kertaa aavistan, miltä tuntuu olla kiusattu.

Koulussa.

Kyllä minä selviän, 

mutta pidetään huolta pienemmistä!