5. maaliskuuta 2010

Kadonnutta blondia etsimässä

Kiitos ihan jokaiselle edelliseen postaukseen kommentoineelle ja sympatiseeranneelle <3 Nyt en kertakaikkiaan ehdi ja jaksa jokaiseen alkaa vastaamaan ja tunnen siitä huonoa omaatuntoa, mutta voitte olla varmoja, että jokaisen kommentin olen huolella lukenut ja ihmetellyt miten ihania te olette! 

Uskokaa tai älkää, mutta tuon edellisen postauksen jälkeen me sitten lähdettiin vielä toiselle sairaalareissulle. Vean tila meni huonompaan taas ja ajattelin, että tällä kertaa mennään ajoissa. Onneksi mentiin. Kuivanuthan se oli taas. Tipan nokassa pötköteltiin vuorokausi ja nyt tauti näyttää vihdoin helpottavan otettaan! Ihanaa kuulla iloinen nauru pitkän tauon jälkeen! Huomenna olisi sitten tarkoitus aloitella se hiihtoloma vihdoin ja suunnata Joensuuhun loman viettoon. Isi jää kotiin tekemään töitä. Ihanaa päästä taas "kotikonnuille".

 

Tällaisen rankan arkirutistuksen jälkeen iskee aina hirveä tarve hankkia elämään ripaus jotain OMAA ja UUTTA virkistykseksi. Täytyy sanoa (ja lähettää kiitoksia yläkertaan...) että ihan ihmeellisen hyvin olen jaksanutkin. "Niin kuin päivät, niin on ollu voimat", mutta silti palkitsin itseäni tänään ihan pikkuisen :) Hiihtolomalle laukkuun sujahtavat uudet housut, rannekoru ja korvikset, sekä uusi tukka... 

Omasta mielestäni olen aina ollut blondi... Kun aloin selaamaan vanhoja kuvia, huomasin, että itseasiassa viimeksi olen ollut blondi vuonna 2007. Niin se aika kuluu! (mutta onneksi parta ei kasva...) Siispä löin vaalennusaineet päähän ja tässä sitä nyt taas ollaan. Hyvä vai huono, en edes tiedä, mutta vaihtelua jokatapauksessa. Uutta kuvaa en ehtinyt räpsimään mutta laitoin sitten vanhan vuodelta 2007. Siinä sitä ollaan, Idols tuomaristossa lasten kesäleirillä. Minä kolmas vasemmalta, Jane Nikula.

Mukavaa viikkoa kaikille! Palataan taas!