31. tammikuuta 2010

Look-A-Like

Facebookissa pyörii parhaillaan haaste laittaa omaan statukseen julkkiksen kuva, jota sinun on sanottu muistuttavan ulkonäöltäsi. Muutamat ovat poimineet haasteen tänne bloggerin puolellekin, ja päätin myös osallistua :) 

Kyseessä on siis henkilö, jota minun on sanottu muistuttavan (muutama kilo sitten, hehe...) EI henkilö, jota itse kuvittelen muistuttavani. Itseasiassa silloin vuonna peruna kun Melrose Place eli kulta-aikaansa kuulin monestakin suusta olevani Look-A-Like Heather Locklearin kanssa joka Amandanakin tunnetaan.


Noh, okei, ehkä sillon kun olin blondi...
Mutta mulla on kyllä paljon vähemmän ryppyjä!


Ihanat lapset Keniassa

Ennen joulua kerroin blogissani
joululahjakeräyksestä Keniaan, Nakuruun, lastenkotiin.
Kaijaleenan matka sujui suunnitelmien mukaan ja seuraavassa onkin pieni kuvaraportti siitä,
mitä kaikkea noilla meidän lahjoittamillamme varoilla oikein sitten saatiinkaan aikaiseksi.
Näiden kuvien myötä haluan kiittää kaikkia osallistuneita!
Ennenkaikkea kiitos Kaijaleena, joka olit kaiken tämän takana.
Sinulla on NIIN suuri sydän näille lapsille!


 

Suomesta vierailulla ollut porukka järjesti lastenkodille joulujuhlan, jossa lapsille ja lastenkodin henkilökunnalle tarjoiltiin täytekakkua, limsaa ja muita herkkuja. Ylimmässä kuvassa Suomalainen tonttu Helga (siskoni tyttö) jakaa lastenkodin lapsille tikkareita ja muita karamelleja :)
Seuraavissa kuvissa Kaijaleena kakunjakopuuhissa.
Kyllä kakku maistui!
 
  

 Tässä alhaalla saippuapullo, jota lastenkodille hankittiin 40 litraa.
Saippua oli tietysti paikalliselta yrittäjältä (kuvassa), ei marketista hankittua. 
Näin apu on kaksinkertainen.

 
 Ylemmissä kuvissa lastenkodin vanhoja patjoja, jotka todellakin näyttävät olleen jo vaihdon tarpeessa!
Alhaalla kuorma uusia patjoja ja peittoja jotka otettiin innolla vastaan!
Näiden 80 patjan ja peiton lisäksi tilattiin vielä myöhemmin lisää,
koska ensimmäinen erä ei aivan riitänyt kaikille.

Patjakuorman alla olevassa kuvassa tuttipulloja ja vaippoja vauvalaan.

 
Ylemmässä kuvassa lastenkodin isommat lapset auttavat ruokakuorman purkamisessa.
Painavan säkin kantaminen ei ihan taida onnistua :)

Alemmassa kuvassa hankittuja ruokasäkkejä varastossa.

  
 
...ja sitten sitä ruokaa myöskin keitettynä :)
 
  
  Kaikki saivat mahansa täyteen!

  
 Jäljelle jäi vielä sen verran rahaa, että jokaiselle lastenkodin työntekijälle annettiin joulahjana 2,5 euroa
rahaa. Tuolla rahalla he saivat ostaa itselleen ja perheelleen yhden kanan.


 
Loppuun vielä kuva siitä, miten helposti polkupyörällä matkustaa isompikin porukka ;)
Ei taitaisi mennä läpi meidän äidin turvatarkastuksesta!

Ihan varmasti rahat menivät viimeistä senttiä myöten perille, ja tarpeeseen!


30. tammikuuta 2010

Pakkopostaus

Rassailin tuossa tätä blogiani pikkuneiti kainalossa ja siinä sivussa tuli julkaistua joulukalenterin seitsemäs luukku, ja koska se nyt komeilee teidän toisten sivustoilla viimeisimpänä postauksena, on IHAN PAKKO vielä postata tälle päivälle jotta saadaan tuo viheliäinen lipsahdus pois päiväjärjestyksestä! Uudistuksen myötä siirsin suosikkiblogieni (joita on PALJON) listan ihan omaan blogiinsa. Linkin löydät tuosta sivupalkista. Seurailen teidän muiden touhuja jatkossa sieltä käsin. Muutamien blogeissa olen ehtinyt vihdoin vierailemaankin pitkän tauon jälkeen :)

 

Mukavaa sunnuntaita kaikille tämän Lisbeth Dahlin kuvastosta napsitun kuvan myötä!



Maaliman helepoin torttu

Aamulla heti herättyäni karkasin pienelle happihypylle kirppiskierroksen merkeissä.  
Kylläpä vaan teki hyvää yöheräilyjen jälkeen käydä pikkuisen katsomassa muutakin kuin äkäistä lasta!
Mukaan tarttuivat kaksi kivaa emaliastiaa (mitenhän näitä on nyt alkanut meille kertymään..?) 
0,80€ kipale, sekä käsin kirjailtu, vanha kunnon astiapyyhe.
Kivoja pikkulöytöjä mielestäni.





Mummo ja ukkikin kävivät tänään pikkupotilasta tervehtimässä ja sain hyvän syyn leipoa pikkuisen herkkuja.
Runebergin tortut olivatkin sopivan helppo pikkumakea tähän tilanteeseen. 
Näitä meillä on kotona leivottu niin kauan kuin muistan!
Aineet vain kapustan kanssa sekaisin (mitään konetta ei edes tarvita) ja vuokiin paistumaan.
Voisiko enää helpompaa olla!

150g margariinia (sulata)
1,5 dl sokeria
1 kananmuna
1,5 dl korppujauhoja
1,5 dl vehnäjauhoja
1 tl leivinjauhetta

Paista 200 asteessa sopivan ruskeiksi :)

Meillä annos tehdään suosiolla kaksinkertaisena, jotta eivät lopu kesken!

Suu messingillä,
Viivu


 



29. tammikuuta 2010

Pillerinpyörittäjä

Ihanaa olla kotona!

Kotiutuminen vasta loppupelissä paljasti kuinka rankka reissu takana loppujenlopuksi onkaan.
Kaikki väsymys on purkautunut oikein urakalla ja eilinen ilta meni ihan sumussa.
Tänään on sitten keräilty voimia ja nautittu vain olemisesta.

Pikkupotilaan olo ei ole vielä kovin nautittava, ja elo onkin melkoista pillerinpyöritystä että kivut saadaan pidettyä loitolla. Aina kun kipu antaa myöten yritän purkaa laukkuja ja äsken sainkin laiteltua Indiskasta ostamani pienet suloiset purnukat keittiöön.

Näihin laitettiin tällaisia vähän iloisempia "pillereitä" pyörimään :)

 

Kiirettä pitää, enkä nyt ehdi vastailla kaikille ja se harmittaa kovin! 
Palailen taas ja toivottavasti ehdin vielä piankin ihan ajan kanssa istahtamaan.



Terkuin, Viivu

26. tammikuuta 2010

Leikkauskuulumisia

Ihan ekaksi kiitos taas kaikille muistamisista!!! Niitä kaikkia voimia joita on toivoteltu on tosiaan tarvittu, ja tarvitaan edelleen, vaikka pahin alkaa toivottavasti olla jo takanapäin.

Ennen kuin menen leikkauskuulumisiin, ihan pikakertaus mistä oikeastaan olikaan kysymys. Moni uusi lukija on kysellyt leikkauksen laatua, joten kerronpas hieman taustaa. Vealla on siis suulakihalkio. Raskausaikana Veaa ultrattiin paljon, koska jostain syystä mulla oli ihan liikaa lapsivettä. Nielemisrakenteita ja suun seutua tutkittiin mutta mitään vikaa ei löydetty (lapsenhan siis kuuluisi niellä lapsivettä vähemmäksi...). Loppuraskaudesta mulle sitten sanottiin, että joskus downin syndrooma saattaa aiheuttaa tällaista runsaslapsivetisyyttä. Arvatkaa vaan olinko hieman huolissani!

Synnytyssalissa heti ensi parkaisun yhteydessä kätilö totesi, että vauvalla oli kookas halkio läpi koko suulaen. Tunteet olivat ristiriitaiset. Aloin tietenkin pelkäämään, että jokin muukin olisi vialla. Onneksi lastenlääkäri tuli heti paikalle tutkimaan uuden tulokkaan, ja totesi tytön muuten terveeksi. Niinpä loppujenlopuksi helpotus oli täydellinen! Meidän tyttärelämme oli VAIN halkio, joka olisi korjattavissa. Hieman (itseasiassa aika paljon) karkealta tuntui, kun meidän pieni prinsessamme syntymän jälkeen kirjattiin epämuodostumarekisteriin... En ollut edes kuullut, että meistä ihmisistä oikeasti pidetään sellaista rekisteriä!


Sillä reissulla nyt sitten ollaan :)

Valitettavasti mulla ei ole vielä sairaalasta kuvia, koska kamera on Assen mukana sairaalassa, ja minä istun hotellilla yksin ja kirjoittelen tätä. Niin, luit aivan oikein.

Vea siis leikattiin eilen. Kaikki ennen leikkausta sujui ihanasti. Meillä oli hyvä yö sairaalan lattialla ja minäkin sain jopa nukuttua! Esilääkitys puri hyvin ja Vea lähti onnellinen hymy huulilla ja silmät päässä pyörien laikkaussaliin ;) Tais olla hyvät aineet :) Me jäimme odottelemaan. Kävin vähän shoppailemassa ja yhden aikaan palasimme sairaalaan odottamaan pikku potilasta saapuvaksi. Odotettiin ja odotettiin, mutta tyttöä ei kuulunut. Mulla alkoi kiertää vatsassa ja olo meni tosi huonoksi. Ensin olin varma, että se johtui vain jännityksestä. Lääkäri kävi välillä kertomassa, että leikkaus oli sujunut hyvin, mutta heräämössä Vealla oli hengitysvaikeuksia. Pienet hengitystiet olivat toimenpiteiden vuoksi turvonneet lähes umpeen ja hengitys oli hankalaa. Niinpä heräämössä olo venyisi, kunnes tyttö jaksaisi itse hengittää.

Muutamassa tunnissa mun oma olo meni niin huonoksi, että minut oli pakko tuoda hotellille. Olin sitten saanut vatsataudin! Kiva! Loppu illan makasin kylppärin lattialla oksennellen ja  *piip*! Vea pääsi lopulta illalla osastolle, ja sain käydä häntä hieman kurkistamassa, mutten koskea. Asse joutui taluttamaan minua, että ylipäätään pysyin pystyssä. Kuume nousi ja olo oli aivan hirveä! Pikkuinen oli sidottu vatsalleen sänkyyn ja näky oli kyllä aika raastava! Muita vaihtoehtoja ei kuitenkaan ollut kuin jättää pieni taitavien hoitajien käsiin ja tulla itse hotellille sairastamaan. Tänä aamuna potilas oli päässyt onneksi siteistään ja päivä näyttää valoisammalta, mutta minä pääsen häntä hoitamaan vasta huomenna. Tauti tuntuu helpottavan, mutta pieni varoaika täytyy jättää, etten tartuta.

Siinäpä kuulumisia lyhykäisyydessään.

Voitte kuvitella, että päällimmäisenä kysymys: miksi?
Miks JUST nyt minä menen saamaan mahataudin!

Ei voi käsittää!


24. tammikuuta 2010

Valkoinen ruusu

Tulin vain vielä toivottamaan kaikille ihanaa tulevaa viikkoa ja voimia
arjen aherrukseen. Matka on sujunut mukavasti ja tänään on määrä sukeltaa sairaalamaailmaan.
"Tankkasin" vielä kauneutta ympäriltäni, että kestäisin viikon ajan sairaalan kolkkoja seiniä.
INHOAN sairaalassa oloa!
Kävin tuolla kuulaassa kauniissa pakkasaamussa kuvailemassa valkoista ruusua.

Kuvastakoon se sitä, että rauhallisin mielin,
kiitollisina täydellisestä tyttärestämme viemme hänet
taitaviin käsiin "paikattavaksi" :)


Viivu

21. tammikuuta 2010

Haastetta pukkaa...taas!

Koska en oikein saa mitään järkevää aikaiseksi, päätin tarttua taas haasteeseen, johon törmäsin blogikierroksellani. (Voi meitä naisia...kirppiskierrokset, blogikierrokset, ylikierrokset...yhtä kierrosta tämä elämä) Haasteessa haastettiin kertomaan ja kuvaamaan mitä päällä on juuri sillä hetkellä. Olisko tää nyt sit joku sellanen "päivän asu" homma vaikken näissä mitenkään parhaimmillani olekaan... Mutta jokatapauksessa, tässä tulee:

Olen yrittänyt "säästää" vaatteita Helsingin keikkaa varten, toisinsanoen pessyt ja pakannut niin, etteivät sitten kaikki olisi huomenna pesukorissa lähdön hetkellä, ja niinpä olen viikon aikana kaivanut kaapin kätköistä käyttövaatteiksi mitä ihmeellisimpiä vanhoja virityksiä. Tänään käteeni osui valkoinen mekko, jonka ostin joskus raskausaikana kesää varten. Noh, kesällähän se ei sitten änähtänytkään päälle! Kaapin perälle jäi pyörimään! Tänään päätin ottaa härkää sarvista ja testata, joko olisin tarpeeksi kutistunut. Ja voitteko kuvitella sitä riemua. SE MAHTUI!!!

Varaa laihtua on, mutta jotain sentään on jo tapahtunut!



Mekon päälle heitin lämmikkeeksi vanhan, nukkaantuneen villatakkini.
Kotioloissa ihan välttää.



Jalassa ruskeat saappaat.
Maahantuoja kävi esittelemässä tuotteitansa pihamaalla ja siksi ulkokengät :)




Kuten kuvista huomaatte, meillä ei oikein tämä itsensä kuvaaminen onnistu, kun koko taloudessa on vain tämä yksi kaamea peilinhirvitys! Niin, ja jos vaatteet olivat ne, mitkä juuri sillä hetkellä päällä sattui olemaan, niin niin ovat sotkutkin :) Jokapaikka on täynnä Vean leluja ja pääsipä hyppykeinukin keittiön oviaukossa mukaan kuvaan...

Nyt pakkaamaan!

<3Viivu

20. tammikuuta 2010

Väsy väsy väsy

Viime päivinä on tuntunut, etten jaksa tehdä kertakaikkiaan mitään!
Olen kuin nurkissa liikkuva haamu joka vain odottaa ajan kuluvan.
Tänään havahduin ajatukseen, että ehkä tällä tavoin vaistonvaraisesti valmistaudun laikkaukseen.
Kerään voimia.
Minkään uuden aloittaminen ei innosta,
ei ennen kuin pikkuneidin elämä on saatu taas raiteilleen.

Päätin siis ihan luvan kanssa heittää hanskat tiskiin ja pikkuisen syyllinen olo puserossa olen vain ollut.
Tekemättä yhtään mitään!
Olematta yhtään luova taikka ahkera.
Olen vain surffaillut teidän blogeissanne ja ihastellut mitä kaikkea kaunista olette saaneet aikaan.


Välillä istunut sohvalle ja uppoutunut Bloomingvillen tulevan kevään ja kesän tunnelmiin.

 
 
 
 
 
 

Näissä on jotain sellaista karua kauneutta, jota en vain kertakaikkiaan voi lakata ihastelemasta!

<3 Viivu


Siunattu Runeberg

Siinä se on.
Lempitorttu!
En edes kerro montako näitä on jo mennyt.

Tätäkin yksilöä piti päästä pohjasta nakertamaan ennen kuin ehdin kameraryhmän kanssa paikalle.



Ainoa oikea tapa syödä Runebergintorttu onkin aloittaa pohjasta ja jättää
hillo kera möhnärinkulan viimeiseksi.



Kahviseurana tänään "Tukilammas".
Ostettiin Vealle tueksi leikkausta ajatellen.
 Ylihuomenna sitten lähdemme matkaan ja Tuki hyppää kyytiin viikonmittaiselle sairaalajaksolle.

 

Yritän ehtiä Helsingissäkin jotain kirjottelemaan.
Luulenpa, että te olette mulle melkoisia tukilampaita :)

<3Viivu

18. tammikuuta 2010

18. päivä

Muutamassa blogissa olen törmännyt hauskaan haasteeseen...
Ainakin omasta mielestä hauskaan :)
Mikään ei ole niin ihanaa kuin uppoutua valokuvien kanssa muistojen aallokkoon.
Joten:

"Etsi digikuvistasi kuva tasan

*puolen vuoden takaa
*yhden vuoden takaa
*kahden vuoden takaa
*jos löytyy, niin myös kolmen vuoden takaa!

ja kerro mitä kuvassa tapahtuu. Jos yksityisyyden suojelemiseksi et halua julkaista kuvaa, sallittakoon :) parin päivän heitto päivissä; jospa sitten löytyisi jotain!
"

Tasan puol vuotta sitten: 

Kamera oli partioleirillä miehen ja nuoremman pojan kanssa.
Niinpä kuva siis on mieheni ottama, enkä minä ole tapahtumaan mitenkään osallinen.
Leirin viimeinen päivä.
Oli muuten ainoa kuva siltä päivältä joten valinnan varaa ei ollut.

Tasan vuosi sitten:

Kuvasin poikien kanssa Auraa ja hattua.

Tasan kaks vuotta sitten: 


-SENSUROITU-

No nyt en kyllä yhtään tiiä miks musta on kuva tammikuussa 
pikkujoulumekossa,
tukka rasvassa ja kiinni sitastuna!

Tasan kolme vuotta sitten:

Haasteen tässä vaiheessa joudun toteamaan, että digikamera meille hankittiin näemmä pääsiäisenä 2007.
Melko köykäiseksi jäi muutenkin tämän haasteen sato minun osalta.
Olisi kannattanut tehdä jonain toisena päivänä!
Mutta jottei vallan jäisi paha maku suuhun laitan tähän loppuun yhden kuvan vuodelta 2007.
Kuvassa pojat mustikassa.



Huomatkaa sydän varjo Veetin rinnassa <3

Terkuin, Viivu





17. tammikuuta 2010

Jatkoa edelliseen

Yrittelin tuonne alempaan postaukseen kommentoineille jotain vastailla vaikka kiirettä pitää... edelleen.
Ihan huippua että olitte siellä jaksaneet ottaa kantaa, kertoa omista kokemuksistanne
ja rohkaista! Joka kerta yllätyn miten te, ihanat siellä jaksatte lukea näitä mun juttuja ja vielä innostuakin niistä. :)
Ootteko te vähän outoja?

No ei vains!
Ihania olette, ihan parhaita!

Sinne asunnon välittäjälle jo soitinkin, eikä se talo siitä
omakotitaloksi muutu. Harmi!

Tässä elämäntilanteessa ja tällä vartalolla tuo tunikamalli muuten on se ainoa paitamalli, joka näyttää päällä edes jollainlailla ympäristöystävälliseltä. Miehen mielestä tuo eilinen tunika kuitenkin on mallia: RASKAANA!!!
Mutta minkäs teet, jos vartalokin on kohdun tyhjyydestä huolimatta mallia RASKAANA.

Itseasiassa ihan suosikkipaitojani tällä hetkellä ovat tällaiset lantiolta "katkaistut" pitkät mallit, joita minulla alkaa olla jo aikalailla. En todellakaan ole mikään pukeutumisen asiantuntija ja minulla ei ole aavistustakaan siitä onko tämä nyt sitten tällaiselle vartalotyypille justiinsa se pahin mahdollinen vaihtoehto (no ehkei kummiskaan)...mutta näissä olen viihtynyt. Ehkä tämä malli löysän keskikohtansa vuoksi antaa anteeksi muutaman mahamakkaran ja korostaa kapeaa lantiota ja jalkoja, jotka tällä hetkellä ovat se vahvin lenkki.
Kutsutaanko tätä nyt sitten siksi omenalihavuudeksi?
No, ehkei vielä sentään, mutta jos jatkaisin syömistä samaan tahtiin
olisin luultavasti ensi syksyn muhkein omppu ;)

<3 Viivu


16. tammikuuta 2010

Pieniä juttuja

Hirvitys kun on taas ehtinyt sattua ja tapahtua! Ihan pieniä juttuja, ja vaikka jokaisesta voisi tehdä ihan oman postauksensa, päätin nyt vain pikaseen käydä kertomassa mitä kaikkea pientä tämä päivä on pitänyt sisällään.

~
Tieto koulutuksesta tuli...
Siirtynyt helmikuussa alkavaksi.
Kukaan vain ei muistanut ilmoittaa minulle.
~
 Ihana ystävä Joensuusta käväisi poikansa jalkapalloturnauksessa ihan pikaseen
ja me tietysti "varastettiin" hetki yhteiselle kirppiskierrokselle paikallisissa ;)
Ette usko miten suuri asia nähdä rakkaita sieltä kaukaa!
~
Anopin ja Appiukon kanssa lounaalla.
Sen jälkeen anopin kanssa shoppailemassa
(ei lainkaan huono yhdistelmä...)
Saldona vino pino kirjoja, lohtulammas Vealle leikkaukseen sekä
IHANA
Espritin pusero anopille.

Yritin löytää Espritin sivuilta kuvaa, mutta löysin vain tämän valkoisen version,
joka ei tee ihan oikeutta puserolle.
Anoppi sai vanhan roosan ja nuo nauhat on ihan ylisöpöt kun ne laittaa rusetille!!!
~
Kirpparilla törmäsin yllättäen IHANAAN vanhaan tuplapulpettiin!!!
Se olisi ollut ihan ehdoton!
Lupaa ylemmältä taholta ei kuitenkaan tullut, ja oma tili oli tyhjä, joten se meni
sitten siinä. (Ja tunti mököttäessä) Arvatkaa vaan harmittiko!
Olen haaveillut sellasesta vain ehkä viis vuotta!
~
Löysinhän minä itsellenikin jotain...



Suloisen tunikan pitseillä.
 Kuka arvaa jo tässä vaiheessa mikä oli päivän väri?
(Ranteessa muuten itse virkattu ranneke joihin olen viimeaikoina taas blogeissa törmännyt.)
~
Voitteko kuvitella, että taas meille löytyi talo.
Valkoinen puutalo metsässä, maailman kauneimman tien varressa,
162,5 neliötä, 5h+k.
Oma tontti, hinta 140 tuhatta ja jotain.
Puuhella, tuplaleivinuuni ja lähes kaikki pinnat puuta
=helppo maalata mieleiseksi.

Ilmoituksessa luki:
Myydään omakotitalo.
Entinen paritalo, tontti lohkottu viime kesänä.
Mitä se teidän mielestä tarkottaa?

No, meidän mielestä se tarkoitti ihan eriä kuin asunnon välittäjän.
Soitin nimittäin huoneistokeskukseen, ja selvisi, että talo on kuin onkin paritalo.

Eli Huoneistokeskuksen mukaan:

Entinen paritalo = omakotitalo = paritalo
?????

Siis oikeesti!!!
"Pikkusen" tuli taas harhaanjohtamisen maku!
~
Illalla sitten kuitenkin taas vuorostaan ihanien uusien ystävien luona
maailmaa parantamassa.
~


Kotona kimppu kevättä.

~

Siinä tämä päivä lyhykäisyydessään.
Mukavaa sunnuntaita!

<3Viivu