30. syyskuuta 2009

Sinne meni

Ei tullu meille taloa taaskaan.
Myyjä soitti illalla, että oli hyväksynyt toisen tarjouksen.
Me siis myöhästyttiin.
Koko päivä tavoiteltiin pankkivirkailijaa jolla ei riittänyt aikaa meille.
No, näin sen varmasti sitten piti mennä,
vaikka aluksi pettymys oli yllättävän suuri.

Jossain on sitten ehkä jotain parempaa odottamassa...
...joskus.

Kiitos kaikille teille mukana elämisestä!
Saan siitä voimaa enemmän kuin uskottekaan.
Viidenkymmenen lukijan voimin jaksan taas ehkä piankin innostua jostain uudesta :)
Ja tiedänhän minä, että teitä on enemmänkin!
Iso hali kaikille!





Ei tullut talveakaan, mutta saappaat tuli!
Olen jo pari vuotta etsinyt mustia saappaita ja siinä ne nyt sitten on.
Olen ihan innoissani tuosta korosta!
Hirmusen nätit jalassa, mutta kerrassaan kävelykelpoiset!
Vuosi sitten ostin mustat saappaat korkealla korolla, mutta käyttämättähän ne jäivät.
Kotiäidillä kun tuppaa olemaan vähänlaisesti noita sipsutusrientoja.
Näissä voi jopa kävellä,
mikä on kengille ehdottomasti plussaa!!!

:)Viivu

29. syyskuuta 2009

Talvi tuli aamuhämärissä





Viivu

Monenlaista kuumetta

Olen valvonut koko aamuyön mietiskellen ja kuulostellen,
alkaisiko talokuume nousemaan.
Välillä olen aivan innoissani ja valmis muuttamaan taloon samantien,
välillä mietin pitäisikö sittenkin vielä odottaa...
Miten tämä nyt näin päin kääntyi?
Minunhan piti olla heti valmis kuin partiopoika.

Tänään täytyy selvitellä raha-asioita,
ja sitten varmasti jonkinlainen tarjous jätetään ja
samalla jätetään ratkaisu suurempiin käsiin.



En ole näköjään ainut, joka meidän perheessä "kuumeilee".
Essu oli eilen illalla levoton ja vikisi (mitä se ei yleensä tee).
Yöllä se olikin sitten "synnyttänyt" komean liudan pehmolelupentuja
tyynylle viereensä.
Jokaisen oli sievästi asetellut hyvään järjestykseen, ja
siinä se nyt kaikella äidin rakkaudella niitä hellästi vahtii.

Hassu koira!

:)Viivu

28. syyskuuta 2009

Taas mennään

Tällasta tällä kertaa...

Ei ihan eniten miun makkuun,
mutta kannattaahan tuo kahtoa.

Jännitysterkuin näin pikasesti,
Viivu

27. syyskuuta 2009

Näkyvät enkelit

Olipa ihanaa käydä kotona!!!

Huomaan, ettei sydämeni ole vielä muuttanut Kolin porttia pohjoisemmaksi.
Lähdettiin muka reissuun, mutta kokoajan tuntui kuin olisin tullut taas kotiin.
Nautin joka solullani jokaisesta hetkestä!

Suurin syy reissuun oli rakas ystäväni,

Kikkis
(Linkistä pääset Kiksun MySpace -sivulle)

joka ansiokkaasti oli punnertanut maailmaan
uuden "lapsensa",
uuden folk/rock levynsä!

Meillä on ollut tapana juhlistaa kaikkea jälkikasvua,
joten niinpä siis lähdimme juhlistamaan tätäkin uunituoretta tulokasta.



Minä sain kunnian meikata artistin levynjulkistamiskeikalle.
Voi kun se on NIIN kaunis!!!

Keikka oli ihana, kuin myös ystäväisenikin!
Ihanaa oli myös nähdä kaikkia rakkaita Joensuussa.


Kikkiksen sanoin:

" Kiitän koko sydämestäni,
ystävistäni,
kuin näkyvistä enkeleistäni."
-Kikkis-

Iloa jokaisen lukijan viikkoon!!!

:)Viivu

23. syyskuuta 2009

Taas ihana turhake!

Päätin ostaa itselleni kotiaamujen iloksi voileipägrillin.
En oikein tiedä mistä edes moisen sain päähäni, mutta olen ollut
hankinnasta aivan innoissani!

Tällä on NIIN helppo tehdä aamukahvin seuraksi jotain todella herkullista ja tuoreen oloista.


Pitkästä aikaa tämä mammakin on innostunut taas laittamaan välipalaa koko perheelle!
Aamuisin saan herkutella rauhassa,
ja iltapäivällä seurailen suu hymyssä kun herkkuvälipala katoaa tyytyväisiin nälkäisiin suihin.


Tämän aamuisen leivän välissä:

-tonnikalaa
-sitruunapippuria
-Aurajuustomurua



Näitä herkkuja tehdessä vain mielikuvitus on rajana!
Tässä vielä kaksi omaa suosikkiani:

1.

-voitele leivät pestolla
-väliin aurajuustomurua

2.

-voitele leivät Taco-tuorejuustolla
-väliin tomaattisiivuja
-tomaatin päälle suolaa ja pippuria myllystä

Herkkuterveisin,
Viivu

22. syyskuuta 2009

Syysillat ne vaan pimenee

Kiitos taas runsaista, ihanista kommenteista!!!
Tämä äiti on ollut tosi väsynyt joten ne kyllä todellakin ovat ilahduttaneet!

Entinen, se oikea minä alkoi viritellä kynttilöitä ympärilleen heti syysiltojen hämärtyessä.
Kynttilälasku oli huomattavasti korkeampi kuin sähkölasku.
Tänä syksynä säästöä on syntynyt.
En yksinkertaisesti jaksa viritellä tunnelmaa tämän kaiken rojun ja arjen keskelle.

Tänään otin kuitenkin itseäni niskasta kiinni ja sytyttelin muutaman tulen iloksemme.
Ovathan ne kauniita, kun ei katsele muuten ympärilleen.
Olen kuitenkin antanut itselleni luvan höllätä näistä sisustusasioista.
Ehkä olen alkanut alitajuisesti kerätä voimia uutta kotia varten...

Poltelkaa kynttilöitä minunkin puolesta ja nauttikaa niiden kodikkaasta valosta!

:)Viivu

20. syyskuuta 2009

Villejä ajatuksia

Pari päivää sitten sattui silmiini hiljattain myyntiin tullut -48 rakennettu talo.
Sivuutin sen samantien.
Liian iso.
Liian monta asuinhuoneistoa.
Liian kallis...


Tänään täytyi kuitenkin kaivella tiedot esiin uudestaan.
Vanhempani ovat usein haaveilleet vanhuuden asunnosta kaupungissa.
Mitä jos...
Jaksaisinko?
Talossa olisi oma huoneisto ukille ja mummolle.
Yksiö vanhalle isomummolle jota äitini huoltaa...

Äiti lupasi tulla.
Isä ei heti innostunut.

Ehkä liian huimia ajatuksia toteutuakseen, mutta olisihan se aika villiä asua
"mummolassa".

:)Viivu

Syksyn värit



Kylläpä elämä yhtäkkiä meni kiireiseksi!

Ensin ei tapahdu mitään, ja sitten yhtäkkiä tekemistä onkin niin paljon, että kieli vyön alla saa
juosta paikasta kolmanteen. Blogivierailut ovat jääneet minimiin mutta silti ilokseni huomaan, että täällä olette ihanasti kommentoineet edellistä postausta ja uusia lukijoitakin on taas eksynyt joukkoon!

Viikonlopun aikana olen saanut pitää vieraana ihania ystäviä ja siskoani.
Näiden syksyisten värien myötä toivottelen
ihanaa alkavaa viikkoa myös teille
ystäväiseni :)


:)Viivu

17. syyskuuta 2009

Voi Vekarusta!!!

Minkä teki kun heitti minua tällaisella haasteella!!!
Pitäsi kertoa 10 paljastusta itsestä ja elämästään...

Vuorokauden olen täällä istunut luu kurkussa ja miettinyt pääni puhki mitä
ihmettä tänne oikein uskaltaa laittaa ettei maine (??? olikos sitä ???) mene,
ja toisaalta taas mitä ihmettä vielä itsestäni kertoisin,
kun muutenkin olen sellainen lörppä,
että te jo varmasti kaiken tiesittekin.

Mutta kokeillaan... Jos aloitan ensimmäisestä, ja katsotaan sitten mihin asti päästään...

1. Olen ollut aina saman miehen kanssa.
Aloimme "kulkea kimpassa" kun olin vasta 14-vuotias.
Tähän asti on tultu, ja toivottavasti vielä pitkä matka edessäpäin.

2. Minusta on tehty tyttökalenteri.
Tosin vain miehelleni, eikä me sitäkään sitten ystäväni kanssa koskaan saatu
valmiiksi, mutta HAUSKAA oli!

Naurettiin niin, että puolet kuvista on tärähtäneitä.

3. En ole koskaan lentänyt.

4. Minulla on halkiolapsi.
Tyttärellämme todettiin suulakihalkio heti syntymän jälkeen.

5. Olen sairastanut vaikean masennuksen 7-vuotta sitten
ja noussut "kuolemasta elämään".
Elämäni rankin kokemus, jota ilman en
kuitenkaan katselisi maailmaa näillä silmillä.

6. Graduni on vieläkin kesken.

7. Pelkään hämähäkkejä ja muita pitkäkoipisia turjakkeita.

8. Heitin alakoulussa opettajaa lumipallolla.
(ja nyt olen itse sellainen...
Opettaja, en lumipallo.)

9. Jään aivan tolkuttoman helposti koukkuun kaikkeen
(niinku nyt esim. tähän blogaamiseen...)

10. Tykkään kamalasti pelata pleikkaa... :)
Äidin pelivuoro menee lastenkin ohi... Onneks niillon tunnin kiintiö ;)

Et semmottii!

Tarttukoon haasteeseen ken uskaltaa :)
Varmasti tulen lukemaan!!!

:)Viivu

15. syyskuuta 2009

Postia




Tämän arkisen päivän kruunasi ihana pieni paketti Ihan pienestä putiikista Joensuusta.

Kotikonnuilta <3

Aikaisemmin kerroinkin, että tilasin ihania pitsejä ompeluksiini.
Extrana tilasin vielä itselleni tällaisen lankarulla (vai pitäisikö sanoa pitsi/nyöri) -telineen.
Piti tietysti saada yksi rullakin.
Värityksessä otin huomioon jo tulevan joulun ;)
Tuosta saisikin söpöjö joulupaketteja.
Minulla on noita rullia ennestäänkin, mutta ne ovat kaikki täysinä,
lähes käyttämättöminä jossain muuttolaatikoiden kätköissä.
Pitsiä, nauhaa... en edes muista mitä kaikkea.
Arvatkaa harmittaako?

Mutta jos käännetään asian valoisa puoli, niin kyllä riemu on
valtava, kun joskus ehkä toivotavasti pääsen nuo laatikot
uuteen kotiin purkamaan!

:)Viivu

14. syyskuuta 2009

Ansa on viritetty!


Omenaviinietikkaa + astianpesuainetta = banaanikärpäsansa

Kiitos loistavasta vinkistä!!!

Kotieläimiä


Jokasyksyiset banaanikärpäset ovat taas vallanneet keittiön,
ja yllättäen tämä pieni turhake onkin enemmän kuin tarpeen!




Maljakossa kesän viimeiset pihakukat
(eli ovenpielikukat)
jotka saivat eilen väistyä syksyisempien kanervien tieltä.

Auringon säteitä viikkoosi :)

Viivu

13. syyskuuta 2009

Rakas

Tänään juhlittiin meidän "vauvan" 8-vuotissynttäreitä seurakunnan kerhohuoneessa.
En ole vieläkään tottunut ajatukseen, ettei tämä meidän
"viimeinen vauva" ollutkaan se viimeinen...

Äidin rakas!

Juhlat olivat täsmälleen sankarin näköiset.
Ei kakkua,
ei mitään ylimääräistä.
Paljon karkkia, sipsiä ja tekemistä.

Ja Superman -astiat (grrrr...)



Sankari sai valita kaiken koristeita myöten.


Yhden kukan sain ujutettua juhlapöytään.



Sisko sai olla kunniavieraana.
Melkein puhkesin vetistelemään, niin hellästi velipoika siskon
kunniapaikalle kiikutti. Katsokaa nyt ylpeän veljen NIIN rakastavaa ilmettä!!!



"Sinä olet Vea minun maailman tärkein tyttö!"

Ihanaa, kun on näin ihana isoveli!!!

:)Viivu

12. syyskuuta 2009

Äiti on ny vähän väsyny...

Tänään olen keksinyt 101 tapaa viihdyttää väsynyttä ja kärttyistä vauvaa.
Veivannut, vatkannut, ryöminyt, köllinyt, hypyyttänyt, heijjannut, laulanut ja tehnyt jos jonkinlaisia temppuja saaden todeta lopuksi, että äidit ovat maailman tylsintä seuraa! Perheen miesväki on ollut koko viikonlopun reissussa ja prinsessa kaipailee selvästi veljisten viihdytyspartiota.

Kun vihdoin sain toukan unille, istahdin hermorauniona tekemään jotain tarpeeksi aivotonta. Tällä kertaa leikkelin valmiiksi sydämiä jääkaappimagneetteihin, joihin tilasin viime viikolla IHANIA pitsejä ja nauhoja Ihan Pienestä Putiikista. Tuskin maltan odottaa, että pääsen ompelemaan! Toivottavasti paketti tulee piakkoin perille.






:)Viivu

11. syyskuuta 2009

Mehtäläiset



Ylpeä emo lähetteli poikasiansa metsälle isojen miesten matkaan.
Pojat polleina pakkasivat rinkkojaan, kunnes nuorempi huudahtaa:

- Hei mis mun sontsa?

Isä valistamaan:

- Eihän metsälle sontsaa sentään!

Johon isoveli vastaa:

- No kyllä mä ainakin pakkasin...

Rentoa viikonloppua sontsalla tai ilman!

Vanhassa vara parempi


Vanhan kodin ikävää...

10. syyskuuta 2009

Tyhjyys

(Edes kuva ei ole omani...)

Asuntorintamalla on näin tyhjää.
Ei toivoa,
ei mahdollisuuksia,
ei tarjontaa...

Huomaan, etten edes jaksa ajatella asiaa kovin aktiivisesti.
Rutiininomaisesti selaan nettitarjonnan päivittäin,
joskus käydään jotain katsomassa,
mutta valmiiksi jo on aika varma olo,
ettei se ole se oikea.

Pahin painajaiseni asunnon suhteen on se,
ettei meillä vielä joulunakaan ole omaa kotia.
Rakastan joulua,
enkä edes halua ajatella joutuvani viettämään sen tässä loukussa.

En halua ajatella koko asiaa.
Haluan unohtaa...
Uskoa vain, että ihmeitä tapahtuu,
vaikken enää jaksa edes toivoa.

Surullista!


:)Viivu

8. syyskuuta 2009

Paratiisi


Okei, tunnustan! Katson BB:tä... Ikinä en oo kahtonu!!! Oikeesti!
Tänä vuonna vaan on ollu pakko... Hävettää tunnustaa!
Puolustukseksi on kuitenkin todettava, että siellon tuttu :)
Eihän sitä sillon voi olla katsomatta!
Jännittää niin sen puolesta.
Kuka? En paljasta, ja toivon, ettei kukaan muukaan!
Niin kuin olen aikaisemmin todennut, en juurikaan katso televisiota, mitä nyt tämä surullisen kuuluisa BB on sotkenut tutut kuvioni...


Mutta ei niin pahaa, ettei jotain hyvääkin!
Mainoskatkolla nimittäin huomasin, että kesälukemiseni on ehtinyt ihan televisioon asti.
Syyskuun aikana, tarkemmin 24.9. starttaa Anu Harkin kesäparatiisista kuvattu ohjelma, joka ainakin aluksi on varmasti ihan pakko katsoa! Kirja vaikuttaa lupaavalta, ja odotan innolla onko ohjelma saavuttanut saman tunnelman.

Siihen saakka seuraan Paratiisi-elämää toisaalla...




Kiitos ihanista kommenteista edelliseen postaukseen!
Sain sellasen käsityksen, että täällon muitakin kilojen kanssa taistelevia.
Siitä innostuneena päätin tehdä asialle jotain,
enkä vain valittaa.

Jos tahdot tulla mukaan talkoisiin,
kilot lähtevät TÄÄLLÄ!


Kävin eilen järkkäilemässä kirppispaikkaa,
ja kuinkas ollakkaan katse alkoi harhailla toisten paikoilla...
Katse kiinnittyi näihin kahteen kauniiseen kirjaan.
Näistä voisi saada aikaan jotain kaunista!





7. syyskuuta 2009

Arjen ilot...

...äidin liikakilot...

Kesällä uhosin,
puhisin ja
päätin, että nyt lähtee!

Ei lähtenyt!
Ukki otti tavakseen ilmestyä oven taakse työpäivän jälkeen
suklaakakun kanssa...




Ihanaa kun isovanhemmat asuvat lähettyvillä!!!
Ei ole painohuolia.

:)


Rätti rules!




Kun aloitin tiskirättien virkkaamisen jokunen aika sitten, olin innoissani uudesta kauniista käsityöstä, jota oli hauska tehdä kesäauringossa. Uskomatonta, mutta olen vieläkin aivan yhtä innoissani, ellen innokkaampikin! Rätit ovat saaneet monta iloista uutta omistajaa, ja niinpä sormet ovat pysyneet tasaisesti vetreinä ja jatkuvassa pienessä liikkeessä. Viikonloppu hurahti taas rättien merkeissä, ja monta kaunista tilaustyötä valmistui.

Suloisia ja lempeitä syystuulia toivottelen kaikille teille ihanille
näiden syyskukkasten ja rättien myötä!