Vedettiin sitten taas vesperä talon suhteen. Täytyy myöntää, että pikkuisen pahan mielenhän siitä taas sai. Talossa oli nimittäin ainesta. Aivan ihastuttava pohjaratkaisu ja hulppeat tilat! Olis ollu lääniä missä elellä, MUTTA:
En voi ymmärtää miksi joku menee bisnesmielessä pilaamaan loistavan talovanhuksen! Asukas on ostanut talon itse kaksi vuotta sitten ilmeisestikkin sijoitusmielessä, koska sitä on alettu heti remontoida. Kun remppa alkaa olla viittä vaille valmis (ta noh, viittätoista vaille valmis tässä tapauksessa...) myydään talo pois triplahinnalla. Remontoidahan voi, mutta miten? Itseasiassa joka kelpo talovanhuksen valmiiksi remontoituna löytää, on aikalailla onnellinen, MUTTA:
Aluksi päällisin puolin kaikki näytti suhteellisen hyvältä Kun kuitenkin ihan vain pikkaisen tarkensi katsettaan huomasi, että remontti oli tehty juuri, vain ja ainoastaan myyntihinnan korottamiseksi. Aivan uskomattoman huonoa jälkeä! Jopa MINULLE, joka yleensä en osaa pelata varman päälle tuli sellainen olo, että "mitähän tuolta alta mahtaa löytyä". Maalia ja seinäpinnoitteita oli roiskittu vähän sinne ja tänne suojaamatta paikkoja . Kaikki oli tehty "vähän sinne päin" joko hirveässä kiireessä tai sitten vain muuten puolihuolimattomasti. Ottaen huomioon, että talolla oli hintaa yli 200 tuhatta euroa, en tahtoisi alkaa laittamaan koko remonttia heti uusiksi.
Noin pikaisesti arvioiden olisi helpostikkin saanut 100 t kulumaan ihan vain remontin jälkien korjaamiseen. Tämä tuntuu aika uskomattomalta jos ottaa huomioon, että taloa myyvä mies omistaa oman remonttifirman. Itse en ainakaan tämän käynnin jälkeen uskaltaisi kyseistä firmaa palkata rempparemmiin :)
Ehkä huvittavin seikka koko talossa oli se, ettei makuuhuoneisiin oltu vedetty lainkaan paikkoja kattovalaisimelle. Katot ja pelit oli kyllä uusittu, ja katkaisijakin löytyi, mutta ei sitä paikkaa, mihin lamppu laitetaan. Ei ollut taas ihan loppuun asti mietitty ratkaisu ostajan kannalta. Noh, kesää kohtihan tässä mennään ja valon määrä lisääntyy, että mitäpä noista lampuista!
Et sellasii tällä(kin) kertaa. Ja nyt, totuuden nimissä alakaa hiipiä mieliin se rakentaminen...
Sitä ennen taidan pakata taas itseni ja pienimmäisen autoon ja hurauttaa Pohjois-Karjalaan :)