Mansikkapaikka

Taas on uusia lukijoita tipahdellut mukaan, iso  kiitos teille siitä ja tervetuloa! Muutenkin täällä on oltu juhlatunnelmissa kesän ensimmäisen mansikkatortun merkeissä. Se leivotaan perinteisesti Assen synttäreille, jotka siis nekin olivat tänään. Rakkaat sukulaiset ovat asettuneet taloksi ja vilskettä riittää! Omasta pihasta on tänään nautittu oikein koko suvun voimin.

Kesän ekat kotimaiset mansikat ovat kesän parhaita! Nämä vielä kasvihuoneesta, mutta hyvin maistuivat! Viime viikolla kokeilin Espanjalaisia mansikantuskassani, mutta ei niitä voi verrata näihin ollenkaan.

Torttupohjan tein pellille prinsessaleivosten pohjaohjeen mukaan. Tosi helppoa!

4 munaa

2 dl sokeria

1,5 dl mantelijauhetta

1,5 dl vehnäjauhoja

1 tl leivinjauhetta

Paista 200 asteessa n. 7-10 min

Väliin sitten vain mansikkahilloa ja tuoreita mansikoita, sekä kermaa johon sekoitan usein ihan aavistuksen vaniljan makuista rahkaa, hyvää tulee!

Loppukesästä saadaan toivottavasti kakkumarjat omasta pienenpienestä mansikkapellosta takapihalta.

Kukkia ainakin on jo ihan mukavasti.

Ruohosipulin juureen on luonto järjestänyt meille myös ihan oman pienen metsämansikkapaikan, siihen  ihan istutettujen mansikoiden naapuriin. Satoa odotellaan jo kovasti!

Kesäistä ja mansikanmakeaa viikonloppua sinulle!

Maailmankartta

Ihanaa! Ensimmäinen maalipurkki on korkattu ja viime yönä vetelin vessaan ensimmäisen kerroksen valkoista pintaa. Aamulla sitten toisen, ja vielä kolmas tarvitaan, sen verran tumma oli alkuperäinen väri.  On se vain aina niin ihmeellistä miten valkoinen tuo valoa ympärilleen. Aloin jo horjua värikkäissä tapettivalinnoissani... 

Mies on lähdössä poikien kanssa viikoksi Norjaan, joten hurjaa edistystä tapettirintamalla ei ihan pian ole odotettavissa. Vessaa yritän sensijaan saada valmiiksi sillä välin. Pikku apulaisen kanssa sekin on välillä hieman haastavaa... 

Tapetit ostettiin kuitenkin jo myös nuoremman pojan huoneeseen. Niiden valinta aiheuttikin mulle suorastaan harmaita hiuksia ja itku meinasi päästä monenkin rullan kohdalla. Niinkuin olen kertonutkin aikaisemmin, tän ikäisten poikien mielipiteitä on jo pakko vähän kuunnella, ja välillä niissä onkin nielemistä, kunnes taas muistan, että pitää olla tyytyväinen, että nämä herrat tietävät mitä tahtovat... Alunperin Veeti ilmoitti haluavansa seinälleen maailmankartan (tosi Veetimäistä!). Sopivaa ei vain meinannut löytyä. Niinpä siirryttiin sitten katselemaan muita vaihtoehtoja, ja valinnat olisivat olleet tällaisia:

Olin aikalailla kauhuissani! Ylempi tapeteista on ihan kaunis, mutta en vain haluaisi sitä meille. Liian värikäs... ja liian raidallinen... Ja alempi... ei kiitos!

Sitten yksi ilta netissä surffaillessani eksyin Terran sivuille, josta löysin kuin löysinkin JUURI TÄYDELLISEN maailmankartan sekä äidin, että pojan makuun!

Kartta on mitoiltaan koko ison seinän peittävä, ja todellisilta väreiltään tuo meri maiden ympärillä on sellainen vanha, kuulas vaaleansininen. Aivan IHANA! Tuskin maltan odottaa, että päästään tätä seinään kiinnittelemään :)